keskiviikko 30. toukokuuta 2012

I have 137 pairs of shoes and 200 pairs of jeans

No ei nyt ihan, mutta melkein.

Tässä mun uudet kengät: Missy Elliot Edition for Adidas: Respect Me

maanantai 28. toukokuuta 2012

Much may be done in those little shreds and patches of time which every day produces, and which most men throw away

Plääh! Tänään alkoi sitten virallisesti eka viikko ilman mitään pakollisia menoja. Ei reenejä, ei mitään. Töihin meen keskiviikkona joten silloin pääsee tuntemaan itsensä edes jonkin verran tärkeäksi. Mun suurin ongelmahan on se, että kun on liikaa vapaata aikaa niin muutun täydeksi ameebaksi ja laiskiaiseksi. Päivän aikana kerkeää ottamaan kahdetkin nokoset... Ja pieniä askareita on entistä vaikeampaa tehdä. Kun on hyvä draivi päällä niiden miljoonan asian takia, kaikki muukin hoituu sillä samalla psykoosisykkeellä. Nyt pitäisi nousta sohvalta ihan vain siksi, että pitäisi laittaa pyykit kuivumaan. Ääähh....

Sit aivan yhtäkkiä, päivä onkin jo ohitse. Ja saldo oli... Heikko. Tiedän kyllä senkin, että oon aivan älytön piiska, eniten itseni suhteen. Mun päivätavoitteet on asetettu aina liian korkeiks. Eli toisaalta välillä on ihan hyvä ameeboida urakalla.

Aamulla käytin pari tuntia kuitenkin ihan fiksuun hommaan eli kuvasin myyntiin meneviä kankaita ja ompelutarvikkeita. Tarkoituksena on ommella kesällä ite kans, mutta mulla on niin paljon ryönää, että siitä kyllä riittää muillekin. Näin pääsen jo hyvissä ajoin vähentämään tavaramäärääni eikä lähdön hetkellä oo miljoonaa laatikkoo täynnä mun kamoja.

Tästä se kesä alkaa. Kai.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Dancers are the messengers of the gods

Eilinen oli kyllä ihan mahtis päivä!
9 h valmistautumista, jännitystä ja odotusta= 8 min parrasvaloissa.
Jäi kyllä hyvä fiilis, mikään ei mennyt mönkään (ainakaan niin pahasti, että se olisi haitannut), tultiin sijalle 2 tuomareiden arvostelussa eli jäätiin 5 pojon päähän voitosta. Hyvä hyvä hyvä!
Voi kyllä olla et sitten kun näkee videon esityksestä niin mieli hieman latistuu kun haukan katseella etsii kaikki omat virheet... :p Silti voittajafiilis!

Showcaseen osallistuttiin meriteemaisella Underwater Love-esityksellä/kappaleella/tanssilla.
Jatkoilla tanssittiin vielä Temblorin tahtiin.

Tuleepa huono tekstiä... Mä tartten Pepsi Maxia Nyt.
Kuvat kertoo oleellisen:




perjantai 25. toukokuuta 2012

Dancing is just discovery, discovery, discovery

Se olis sitten tänään. Meinaan Tampereen Open Showcase Senssillä!

Eilen oli vikat reenit ja... nooh, pitää toivoa, että tänään menee paremmin kuin eilen :D
Jotenkin ainakin itte olin ihan hukassa ja motivaatio pyöreä nolla. Jos ei muuta niin nykäisee sitä inspiraatiota siitä, ettei halua nolata itteensä. Toisaalta, porukka on varmaan sen verran naamat, että harva huomais mitään :D

No mut, mulla on tässä vielä hetki aikaa kuunnella musaa ja käydä mielessä läpi askeleet ja sit pitääkin jo iskee pohjameikkejä naamaan ja lähteä mestoille. Huoh. Sit kun tää päivä on ohi niin alkaa pikkanen tauko tankoilussa. Jotenkin nyt on ihan takki tyhjä tän homman kanssa...

Ja "huipulla" on hyvä lopettaa ;)

Laitan kuvia ja videoita tänne sitten tapahtuman jälkeen.
Wish me luck! Sitä meinaan tarvitaan... lol.

Tässä pari sneek peek-kuvaa meidän asuista joita väkersin tän kevään.




torstai 24. toukokuuta 2012

KOH LANTA

Tarina jatkuu ekasta matkasta (maaliskuu 2011):

Rullattiin siis kaikkien hikisten kommellusten ja postin jaon jälkeen vihdoinkin määränpaikkaamme eli Koh Lantalle. Rannan nimee on turha kysellä, sillä ite olin niin onnesta soikeena peklästään siitä, että oltiin vihdoinkin mestoilla ettei tollasilla pikkutiedoilla ollu hirveesti painoarvoa siinä kohtaa.  Ja olihan meillä sillä hetkellä kuitenkin eräjormamme Lasse messissä!

Bungalowi oli valmiiksi varattu sillä pojat olivat jo jonkin aikaa hengailleet saarella. Vietettiin Lantalla muistaakseni 3 yötä (todistusaineistona myös valokuvat ja eri vaatteissa tapahtuvat ryyppyreissut...). Näin jälkeenpäin voin sanoa, että Lanta oli yksi ihanimmista paikoista ja sellainen missä on ehdottomasti käytävä uudestaan. Tosi letkee meininki joka puolella ja turisteja oli tuolloin maaliskuun tokalla viikolla tosi vähän.
Ah, siellä sielu lepäsi ja Phad Thai maistui taivaalliselle!





Perilllä ja tässä meidän bungalowi! Rantaan matkaa ehkä 100 m eikä muita turismoksia lähellä. Paitsi hobittimies vastapäisestä majasta. Aussimies näytti IHAN Samvais Gamgeeltä ja kun se otti arskaa niin se makoili kuin rantaan ajatunut mursu hiekassa...
Tässä on heti sitten niitä juttuja joista vanhemmille ei puhuta ja joita itsekin aina miettii jälkikäteen, että oliko nyt fiksua. Eli mopedilla ajelu, kolme päällä, kellään ei kypärää ja kaikki kännissä kuin lomalle päässeet merimiehet. Mut jotenkin tuolla vaan laskeutuu sellanen turistin idiootti-suoja päälle ja ihan sama mitä duunailet niin aina selviit ehjänä perille.
Lanta Lanta-festival eli meille kotoisammin "lantaa, lantaa!" Ruokaa, esityksiä, kanatikkuja, halpaa krääsää ja pomppulinna minne ei sit viititty mennä kun keski-ikä näytti olevan 5 v.
Mun heartbroken-ilme sillä olin just vetänyt Phad Thai-annoksen naamaariin kun nämä jumalaiset tikkunekut tulivat näkyviin. Onneks kaikki on halpaa ja oksentamalla saa lisää tilaa vatsalaukkuun. eiku...
Krapula? No ei todellakaan! Aamiainen nassuun ja biitsille (eli otetaan n. 10 askelta ravintolasta eteenpäin) grillaileen manaatin lyllyvää nahkaa. Kuten kuvasta näkee, tunkua ei pahemmin ollut ja paikalliset rantaleijonatkin pysty järjestää itselleen muuta puuhaa.
Tässä mä himoitsen tota Alien-pöytää ja oikeesti tein ihan laskelmia siitä, että paljonko lentorahti kustantaisi Suomeen. Onneks en ostanut, sillä noiden juttujen hohto laimeni aika nopsaan kun alkoi jokaisella rannalla tulla vastaan näitä mopon osista kyhättyjä Alien- ja Predator-hahmoja. Ohan ne silti hienoja, mutta... nääh.
Me ollaan tässä! Eiku tässä! Kuten aiemmin mainitsin niin itellä ei mitään käryä millä rannalla oltiin. Tässä kuitenkin mentiin johki toiseen paikkaan mopoilla syömään. Harmillista, että Rastababyssa oli vaan viinaa tarjolla sillä siellä oli kivan näköiset monkeyboyt duunissa + tatskapaikka kyljessä kiinni. Siinä on taas palvelukonsepti kohdillaan: Juo kännit ja ota sit joku random kuva ihoos. Välillä ihan pitää miettiä et miks sitä koulussa ees opiskelee jotain markkinointia kun näin yksinkertaista se oikeesti vaan on! Illalla taas löydettiin ittemme poikien kantapaikaksi muodostuneesta Korner-baarista jossa soi letkee rokkimusa eikä muita asiakkaita ollut häiritsemässä meidän eloa. Täällä se on oikeesti jännä, miten yhdenkin porukan kestitseminen baarissa on kannattavaa. Nää tyypit olis aikoja sitten lähteny kotiin ellei suomalaiset juopot olis tyhjentäny kaljavarastoja. Tän päivän aikana noi (sillä ite en kaljaa juo) oikeesti veti changin loppuun baarista :D
Mulle tuli kylmä (kyllä, palelen THAIMAASSA) niin sain Saijan ostamat haaremihousut ja baarin omistajan hasalta haisevan bob marley-paidan päälleni lämmikkeeksi. Alla olevat kuvat on sitten lavastettuja, sillä a)sitä kaljaa en edelleenkään juo ja b) vaikka huitasin 3 tai 4 caipiroskaa tuona iltana niin en silti ollut juovuksissa. Nää ryssän geenit...
Seuraavana aamuna kerettiin vielä hieman ottamaan arskaa ennen check outia. Se on jännä miten Thaikuissa onnistuu ryyppään melkein joka päivä, nukkuun sen rapsakat 4 h ja silti olemaan iskukunnossa klo 8 aamulla. Joka aamu heräs vaan siihen, että pakko saada safkaa ja siitä se sit taas lähti.
Seuraava määränpäämme oli Phi Phi-saaret. So stay tuned, more is coming of this fabulous shit.

tiistai 22. toukokuuta 2012

A great artist is always before his time or behind it

Tänään olikin todella kulturelli päivä kun pääsin kämppiksen ja hänen ystävänsä/opiskelutoverin kouluprojektin mukana katsomaan taidetta (näyttely oli ilmainen, mutta mähän harrastan noita näyttelyitä ihan työkseni...). Tarkoituksena oli saada taiteesta ei hirveästi välittävän henkilön mielipiteitä itse kokemuksesta sekä teoksista, tietenkin mahdollisimman dramaattisella ulosannilla. No meikähän sit avasi sanaisen arkkunsa ja vóla! Tottakai kävi niin, että arvostelun kohteena olevan teoksen tekijä oli siinä vieressä hiippailemassa :D Jee, Go me forever!

Mä isken sitten tänne linkin kun kämppis on saanut blogimerkinnän valmiiksi.Kiitos erittäin oleellisen apuni he nettoavat tästä 7 op. Viva la opiskelu!