tiistai 31. heinäkuuta 2012

One thing lead to another

Ensinnäkin haluan kertoa, että mun vakuutuskorvaushakemus meni läpi ja saan leirin summan takaisin! Jihaa, kerrankin näin päin! Juna- ja laiva-matkaa ei korvata kun en tajunnut perua niitä viikko sitten, mutta niiden summat on pieniä pisaroita tässä konkurssin meressä. 

Lahjaksi itselleni ostin liput Lontooseen jossa vietän 5 päivää 8.8-13.8! I-HA-NAA!! Kyl nää jutut nyt vaan menee niin kuin kuuluukin mennä. Lontoossa sanon hyvästit monille rakkaille ystävilleni, kuten Primarkille, Wasabille, HMV:lle, Saints Bury Localille, Tescolle ja monelle muulle. Ja kai sitä voi nähdä muutamaa hyvää ystävää ja pikkusiskoa siinä samalla, meneehän siinä sitten melkein vuosi ennenkuin seuraavan kerran törmäilee heihin. Paitsi Maarittiin, joka onneksi tulee Thaimaaseen moikkaamaan mua tammikuussa :)

Tänään olin tuhisemassa juuri päikkäreiden pauloissa kun Silja soitti, että olisi tulossa sovittamaan hamettaan (ompelen hänelle replican vanhasta hamosesta). Sovituksesta sitten suostuin tulemaan pöydän kantoavuksi kun S:n piti hakea se vanhasta kämpästään pois. Sitä ennen eksyttiin kirpparille.. hmm. 

Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että voin ostaa vain sellaisia vaatteita ja asusteita joita voin käyttää Thaimaassa. No ei oo hääppönen diili, kun Radiokirppis on täynnä kesäryjää! Aina kun meen sinne niin lähden pois säkillinen vaatteita mukanani. Toiset vaihtarit/harjoittelijat itkee kun pitäisi saada kamat matkalaukkuun matkalla takaisin Suomeen, mä itken jo menomatkalla kun koitan pähkäillä mitä kaikkea otan mukaan. Itellä se on etuna, että kun on kolme reissua takana, tiedän tasan tarkkaan mitä sieltä viidakosta löytyy ja mitä ei. Rääsyjä saa aina, joten pitää panostaa hyvinistuviin vaatteisiin ja kestävään trikooseen. Ja pikkareihin. Mä kyllä tuun ottamaan aika paljon kaikkea mukaan koska a) 7 kk on pitkä aika ja b) Changilla ei oikeasti ole myynnissä hirveästi mitään. Ainoot shoppingit tapahtuu alussa Bangkokissa ja Pattayalla tai sitten jossain reissun aikana jos saan hamstrattua itelleni hieman pidempiä vapaita.

Pöydän jälkeen Siljalle ja siitä sitten takaisin kaupunkiin näkemään Miraa. Mulla oli verkkarit jalassa vielä tossa vaiheessa, mutta sain mun kirppislöydöistä askarreltua aika näpsäkän kokonaisuuden. Kaikki alla olevassa kuvassa siis Radiolta ja kengät Siljan vanhat mitkä se oli heittämässä roskikseen. Jollain ihmisillä on ongelmia alkoholin kanssa, mulla on vaatteiden kanssa. Tosin aina välillä, väh. kerran vuodessa saan kauhean manian jonka aikana koen tarpeelliseksi rikkoa kiintymykseni kaikkeen materiaan ja myyn kerralla suurimman osan käyttämättä jääneistä vaatteista ja kengistä. Sen jälkeen on hyvä aloittaa  "puhtaalta pöydältä" eli voi puhtaan omantunnon kera mennä taas shoppailemaan :P

Mentiin Cafe Europaan syömään ja kiihkeän sisäisen taistelun jälkeen päädyin ottamaan etanoita vuohenjuustolla ja oliivileivällä (joka paljastui oliviittomaksi leiväksi, mutta nälkäisenä se ei ole niin justiinsa). Om nom nom.

Tajusin tänään, että mulla on 3kk lomailua takana ja vasta näinä neljänä viimeisenä päivänä on tuntunut, että oon lomalla. Kesälomalla. Näin kauan itellä menee siis siihen, että osaa vaan olla. Luulen, että tolla kipuilulla oli aika suuri rooli tässä, kun ei ole reeneihinkään päässyt ja on ollut pakko vaan hengata. Ehkä sitä osaa vasta nyt rentoutua kun tietää, että kohta alkaa koulu ja muu sähellys. 2,5 viikkoa jäljellä joten nautitaanpas siitä mahdollisimman paljon.

Visa for Life 2

Edellisessä viisumia käsittelevässä postauksessani Visa for Life hajoilin oleskeluviisumin vaikeutta. Kun lähdin kaivelemaan noita muiden ihmisten työharjoittelublogeja internetin ihmeellisestä maailmasta, eräs tavoitteistani oli selvittää millä viisumilla kyseiset tyypit ovat Thaimaassa työharjottelunsa ajan. 

Yllättäen melkein kaikki blogia kirjottaneet työskentelivät eräällä suomalaisella firmalla. Eräästä blogikirjoituksesta paljastui sitten vihdoinkin totuus ja kyllä sitä taas tuntee itsensä vähintään Sherlock Holmesiksi. Sain vastauksen kysymykseeni, mutten tiedä oonko hirveen tyytyväinen siihen. (Enkä nyt linkitä kyseistä blogitekstiä enkä firmaa siksi, etten lähde todellakaan suoraan heittelemään mitään kikkareita kenenkään päälle.)

Syy, miksi melkein kaikki joutuu vieraileen Immigration officessa sekä tekemään Visa runin ulkomaille on, että ne ON TÖISSÄ TURISTIVIISUMILLA JOKA AIKA SELKEESTI KIELTÄÄ TYÖNTEON THAIMAASSA.

Ei sillä, ettei ihmiset saa puuhailla ihan mitä tykkää omassa elämässään omalla ajallaan. Itseäni vain hieman ihmetyttää miten porukka noin sinisilmäsesti vaan lähtee turistiviisumilla työharjotteluun moneksi kuukaudeksi? Ja että kyseinen yritys sallii sen ja pitää itsellään laittomasti työskenteleviä ulkomaalasia??? Tuo tyttö kirjottaa, että "mistäs se poliisi tietää mitä mä täällä teen?". Jaa, eli Thaimaalainen poliisi on niin tyhmä ettei se tajua kun joku painelee firman paita päällä pitkin maita tai mantuja? Ainoo mikä tulee mieleen näiden kirjotusten sekä kaverin kaverin puheiden perusteella, joka myös kyseisessä paikassa oli harjottelussa, että poliisi on sitten lahjottu sulkemaan silmänsä toiminnalta tai siellä on jotain muita diilejä tehty joiden ansiosta ulkomaalaista työvoimaa saa tulla sinne ilmaiseksi raatamaan.

Jälleen kerran, oli homman nimi mikä tahansa, ihan sama mulle, mutta itte en kyllä noin hepposesti lähtisi pitkäksi aikaa hengailemaan laittomasti maahan. Jännä myös, että onko kaikki Suomen koulut niin vitun  tyhmiä, ettei ne vaadi oikeanlaista viisumia opiskelijoilleen? Torakkavankila on legenda aina siihen saakka kunnes löytää itsensä sieltä sisältä. Maailmassa on tiettyjä asioita joiden aikana ajattelee "why to push?" eli miksi ottaa riskiä? Jollain saattaa nasahtaa, loukkaat jotakuta vahingossa, tulee riitaa, joku mafia alkaa riehuun ja siellä sitten onkin kaikki ainekset katastrofia varten ja joku kiva veijari päättäkin tehdä puhelun jos toisenkin. Sitten passissa kimaltaakin elinikäinen karkotus Thaikuista ja se on sitten Au revoir!


Olenko mä Suomen ainoa opiskelija, joka on hankkimassa oikeaa viisumia työharjoitteluaan varten????
Onko sitä sitten edes mahdollista saada? Stay tuned.


EDIT///// Niin siis se tässä vielä kyrsii, että jos turistivisalla voi mennä vaan duunaileen mitä tykkää Thaimaaseen niin miksi edes pitää olla mitään työharjoittelusopimusta koulun ja työpaikan välillä? Se paperiko sitten lämmittää pyllyä kun karkotus alkaa häämöttään?? En ymmärrä...

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Koh Phangan + Full Moon Party 2011

Ja matka jatkuu! Ao Nangista lähdettiin sitten aamutuimaan eka minibussilla länsirannikolta itärannikolle ja sitten lautalla Koh Phanganille. Kuten alla olevasta kuvasta huomaa, mä ja merimatkat ei tulla toimeen. Oksennusta sai pidätellä ja toivoin vaan, että piina loppuu mahdollisimman pian. Tää siirtyminen ei kyllä alkanut mitenkään hyvissä merkeissä, aamuväsymys + oksuvaara laivalla + tietämättömyys hotellitilanteesta sai hermot kireelle. Los turismokset oli tungettu tonne laivaan kuin teuraalle vietävät siat, porukkaa oli ihan homona. Ja rantaan kun saavuttiin niin kauhee huuto, ettei vapaita huoneita enää todellakaan ole siellä pääbilerannalla, että meijän pitäis vaan kiltisti mennä lavataksilla johki hevon kuuseen.

Purtiin hammasta ja lähdettiin silti päämestoille. Kyllä meillä siinä tunti ainakin meni kun haahuiltiin hotellista toiseen ja kyseltiin huoneita ja rupes jo paniikki leviään takamukseen kun mistään ei löytynyt muuta kuin jotain ylihintasta homeen valtaamaa kellariloukkua. Saija sitten nappas meille erään kivan huoneistohotellin vikan huoneen, johonkin ihan naurettavaan hintaan (800 baht). Miettii, et siellä oli AC ja parveke ja ottaen huomioon, että illalla olis full moon partyt, hotlan pitäjä olis voinu pyytää helposti sen 2000. Mut kerrankin näin päin!

Käytiin päivällä tutkimassa lähiympäristöä, ettimässä siis reitti rannalle, syötiin, ostettiin reivikuteet ja jouduttiin kaatosateen uhriksi. Saija kävi lekurissa, sillä oli tullut jo Krabilla joku tulehdus jalkaan ja täällä se sitten selvisi ringwormiksi. Kuulemma tosi yleinen turisteilla kun öttiäiset puree jalkaan ja sitten kävellään likasessa sadevedessä ja kaikkee paskaa pääsee sisään. Ei vaarallinen, mutta muistaakseni Saija joutui käymään vielä Suomessa hakemassa antibiootteja kun toi ei koskaan parantunut reissussa. Hotellilla nukuttiin virkistävät päikkärit. Mä en ymmärrä miten tuolla toi nihkeys ei paljoa haittaa, heti kun pääsee vaaka-asentoon niin aikalailla kuolee sänkyyn. Päikkärit on siitä hyvät, että niillä saa tuhlattua ne muutamat tunnit iltapäivällä kun aurinko laskee ja kerkiä tulemaan viileämpää. Tämän jälkeen ei sitten muuta kuin partyvermeet niskaan ja menoksi. Kuvista varmaan saa jonkinlaisen käsityksen bileiden suuruudesta. Koh Phanganhan on se eka mesta missä kyseisiä bileitä alettiin järjestämään ja tottakai meidän true backpackereiden oli ihan pakko päästä kokemaan se alkuperäisellä maaperällä. Ranta oli 2-3 km pitkä ja täynnä ihmisiä. Baarit luukutti musiikkia täysillä ja jokainen soitti jotain toisesta poikkeavaa. Juhlijat pystyivät kävelemään rannalla ja jäämään tiettyyn kohtaan tanssimaan. 



Ja kyllä nyt auringon paahtamaa manaattia hemmoteltiin kun kaiken muun herkun lisäksi päästiin matkustamaan ajassa taaksepäin vuoteen 2010! Voivoi, thaimaalaiset, kuinka hankalaa on vaihtaa tosta kyltistä yksi numero? :D Rannalla oli kaikkea oheistoimintaa kuten vesilioukumäkiä baarien katolta sekä tulihyppynarulla hyppimistä. Bucketteja sai kaikista kojuista ja vessana toimi vanha kunnon meri. Joo ei hirveen hehkeetä, mutta tehokasta ja huomaamatonta kun mentiin "vilvoittelemaan" veteen. Niinkuin kaikki muutkin känniläiset...

Olivat kyllä yhdet ikimuistettavimmista bileistä koskaan! Muutenhan meillä ei sitten ole mitään käsitystä millainen paikka Phangan muuten on, mutta sellanen villi veikkaus, että ainakin toi pääranta taitaa olla aina vähän saman tyylinen kuin Phi Phi eli kaikki vaan bilettää 24/7. Aamulla (vaihteen vuoksi) raahauduttiin lähimpään satamaan ja otettiin suunnaksi vieressä oleva Koh Samuin saari ja siellä rauhallisempi Lamai Beach. Tämän jälkeen onkin vuorossa enää Phuket ja Bangkok ennenkuin nokka kääntyi takaisin kylmään Suomeen.

Busy sunday-day

Tässä ei olla kolmeen yöhön nukuttu kunnolla. Veikkaan syyksi kuumuutta yhdistettynä raivoisiin ukkosiin, jotka herättää yöllä ja saa pelkäämään maailmanloppua. Mun on aina pakko sulkea tuuletusikkuna kun muuten oon ihan varma, että pallosalama tulee sisälle ja käräyttää mun perskarvat. Sit vaan hikoilen kuin pieni possu kuopassani.

Eilen aukesivat Tamkin kurssille ilmoittautumiset ja muutaman raivokohtauksen, kyynelten ja kiroilun jälkeen sain mielestäni oikeat kurssit itselleni kasaan syksyksi. Eipä tolla 17 pojoo keräävällä lukkarilla paljon mitään ekstraa opetella... Varsinkin kun tulee vielä 2 op kv-tuutoroinnista + 2 op työharjottelua varten tehdyistä tehtävistä. Kun sitten lisää harjottelusta tulleet 30 op niin siinähän on jo enemmän kuin tarpeeksi opiskeltavaa yhdelle vuodelle.

Pari nyt syksyllä alkavaa kurssia jatkuvat 2. periodissa ja yritän silmiä räpsyttämällä saada kaikki kurssin opet suostumaan etäopiskelumahdollisuuteen niin, että tulen tenttiin sitten keväällä ja kirjoitan heille vaikkapa pari pätevää esseetä (oonhan jo niissä vanha konkari kjöh kjöh) kompensaatioksi poissaololleni.

Sitten tulisi kasaan 2. vuodelle yhteensä: 17 + 4 + 30 +10 = 61 op.
Ja nyt on kasassa jo 75 op.
Jäljellä olisi 210 - 75 - 61 = 74 op

Ellen sitten nyt sekoa ja ota sitä yliopistojen yhteistä Aasia-kokonaisuutta 25 op vielä tähän kylkeen... Katsotaan katsotaan... Olisihan se mahdollista suorittaa, sillä loppujen lopuksi kun hommiin ryhtyy niin nopsaahaan ne kaikki tehtävät tekee, mutta luulen, että tällä työmäärällä sitä kyllä muutaman kyynelen vuodattaa ahneutensa vuoksi. Nämä opintopistejutut on varmaan ihan hiton mielenkiintosia, mut listojen laatimisen lisäksi rakastan tällaista numeronpyörittelyä. Harmi kun kyseinen intohimo ei kukoista kirjanpidon tunneilla...
 

Sunnuntaina tein myös jo perinteeksi muodostuneen sunnuntaivierailun porukoille Pirkkalaan josta me isän kanssa kruisailtiin Bauhausiin ostamaan uuteen asuntoon lattia. Lupa remonttia varten ei ole vieläkään irronnut (edellisenä yönä pyöriessäni unettomana sängyssä huvittelin miettimällä mite tylytän tiistaina isännöitsijätoimiston muijan luurissa jos sitä lupaa ei ala pikkuhiljaa irtomaan), mutta pakko tuntea, että homma edes jonkin verran edistyy. Lisäksi laminaatin on hyvä hengailla asunnossa jonkin aikaa ennen asennusta, että se omii itseensä nykyisen lämmön ja kosteuden eikä sitten turpoa/kutistu heti valmiiksi tultua. Värinä tulee olemaan tuollainen vaalean ja tumman välimaastossa majaileva pyökki. Oli helppo valinta, olihan tämä kaupan halvinta laminaattia... heh heh hee. Keittiöön tulee sitten myös pyökkitaso niin kaikki on mukavan match-match.

 
Klo 14 näin oman vaihtarini Etelä-Koreasta sekä pari hänen ystäväänsä samasta yliopistosta. Kuvia ei ole kun en kehdannut heti iskeä kameraa tyyppien naamaan. He kyllä kuvasivat innoissaan eri kauppoja (varmaankin avukseen myöhempää suunnistusta varten). Käytiin Tamkin koululla ja sitten Tammelan torilla katsomassa Oriental Shoppia sekä lähimpänä olevaan Bonuskirppistä. Korealaiset kyllä vaikuttivat oikein
mukavilta ja mä kyllä toivon, että noiden vaihtareiden kanssa tulee yleisestikin ystävystyttyä kunnolla eikä vain pintapuolisesti oman tehtävän parissa.

Illemmalla mentiin kaveriporukalla syömään Manhattaniin ja sen jälkeen katsomaan uusin Bätmäni. Ja vooiii!! On se niin hienoa olla vielä sen verran lapsen tasolle taantunut, että niinkin yksinkertainen asia kuin elokuva voi vaikuttaa niin suuresti. Kaikki fansypansy-hipsterihomo-lehtikriitikot voi mennä mun puolesta takaisin komeroonsa runkkaamaan ja itkemään Coldplayn tahtiin jos sellainen asia kuin viihde on liian hankala asia ymmärrettäväksi. ELOKUVA OLI NIIN HYVÄ, ETTÄ VIELÄKIN SYDÄN TYKYTTÄÄ!! Ja se jos mikä on tärkeintä! Kiitos tästä ihanasta elämyksestä ja mä niin jään oottelemaan jonkinlaista Batman & Robin jatko-osaa.
  
  
  
 

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

WHAT TO DO

Olen aivan järkyttävä listalover. Jos hommaan kuuluu useita artikkeleita, niistä pitää aina tehdä lista! Parhainta listassa on se, että tekemällä/ostamalla/hankkimalla/kokemalla voi yliviivata listalta asioita pois. Jolloin sitä alkaa kummasti näyttämään ahkeralta ihmiseltä. Listat forever!

Vietin perjantai-illan lukemalla paria harjoittelu-blogia ja niistä huomasin, etten ole vielä väkertänyt itselleni what-to-do-listaa asioista, mitkä pitää hoitaa pois alta ennen lähtöä. Lisäänpä listaan vielä värikoodit kertomaan, missä vaiheessa tehtävät ovat.

Vaaleanpunainen: osaksi jo työn alla
Vaaleanvihreä: tehty!

THE LISTA:

- viisumi
- rokotukset
- lentoliput
- apurahahakemus koululle
- harjoittelusopimus
- Kelan muutostuki 15.3.2013 eteenpäin
- pidennetty matkavakuutus
- koulun 1.jakson kurssien suoritus
- asunnon irtisanominen
- tavaroiden myyminen
- pakkaus
- työharjoitteluun kuuluvat koulutehtävät
- valtakirjat porukoille ja koulukaverille
- opiskeluvapaata töistä
- veropaperit kuntoon vuodenvaihdetta varten
- osoitteenmuutos porukoille
- (Aasia-kursseille haku) <-- tämä vielä mietinnässä
- vaihto-opiskelupaperit kuntoon tammikuun 2013 hakua varten
- läksiäiset
- Thain opiskelua
- mukaan otettavan ryönän päättäminen/lajittelu
- luomen poisto

Jo tehdyt asiat:
Rokotuksia en tartte koska oon aiempien reissujen myötä ottanut ne tärkeimmät eli A- ja B-hepatiitit ja jäykkis on edelleen voimassa. Malarialääkkeitä en ala ikinä mussuttaan ja tuhoamaan maksaani. Pienemmät taudit otetaan siis vastaan jos ja kun ne hyökkää päälle. Lentoliput ostin toukokuussa ja harjoittelusoppari sekä apurahahakemus tuli väkerrettyä ennen koulun loppumista keväällä. Apurahapäätös (joka tulee siis aina) tehdään n. 1 kk ennen lähtöä ja silloin tipahtaa 80% apurahoista tilille.

Työn alla olevat asiat:
Viisumia lähden hakemaan ensi kuussa kun 2 kk raja menee rikki + Thaimaasta saapuvat kaikki loputkin asiakirjat perille. Jos en saa suoraan vuoden visaa niin meen puremaan konsulaatin tyyppejä takapuoleen, meinaan näiden papereiden kanssa on hikoiltu! Matkavakuutuksesta olen jo kysellyt ja se pitää vaan ostaa hieman ennen reissua. Olen vuokranantajalle jo ilmoittanut lähdöstäni, mutta virallinen soppari pitää viel kirjottaa ajalle elo- ja syyskuu. Ja omia tavaroitanihan mä oon myynyt pitkin kesää, tässä voisi pikkuhiljaa kenties jo pakata osa pois niin esim. tv-tason ja kirjahyllyn voi laittaa myyntiin. Ellen sitten vie niitä Mätäsperän ullakolle, haha! 

Nonni, tää lista tulee olemaan mun punainen lanka tulevana syksynä ja toivottavasti kaikki saa rullattua kasaan ilman suurempia paniikkeja. Nyt meikä lähtee syömään ja katsomaan uusinta Bätmäniä. Nänä nänä nänä nänä näänäää!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Työharjoittelublogeja Thaimaasta

Tässä hikoillessani viisumi-juttujen kanssa mieleeni sitten juolahti googlettaa työharjoittelublogeja Thaikuista. Oon pääasiassa nyt lukenut vain vaihto-opiskelusta eikä niistä nyt pahemmin saa mitään osviittaa omaan tilanteeseen siinä mielessä, että itsellä kuitenkin pääosassa tulee olemaan se työskentely, ei seuraavat pool partyt.

Nopsaan löysin muutaman ja ajattelin, että kun kaikkia varmasti kiinnostaa, jaan ne teidän lukijoiden, eli Niinan ja Wilman ( :DD) kanssa. Itse vasta pintapuolisesti tutkailin blogeja joten sisällöstä en voi sanoa muuta kuin toivottavasti sieltä löytyy paljon hyvää infoa myös itelle :)
Olkaahan hyvät:


"Parikymppisen naisen höpinää seikkailusta Thaimaaseen työharjotteluun."



"Blogi minun, Mian, 5kk kestävästä työharjoittelusta Thaimaan Raya Yai saarella Raya Divers sukellusfirmassa :) 2012 starttaa uusi seikkailu Thaimaahan. Stay tuned!"



"Matkailua, elämää, urheilua ja ystäviä. Parikymppinen matkailualan opiskelija elämässä parasta aikaansa elämässään. :) Takana unelmien työharjoittelu Thaimaassa ja edessä toinen Ruotsissa. :) Eikä unohdeta haaveilla samalla!"


Mukavia lukuhetkiä kaikille! Tänään on sitten tasan 10 viikkoa omaan lähtöön! Woop Woop!

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Visa for life

Kaiken bullshittauksen jälkeen voidaan taas siirtyä vähän asiaan. Pian on matkaan aikaa 2kk joka on se maaginen rajapyykki viisumin hankkimiselle. Haluan olla itse ajoissa liikkeellä, ettei tule sitten niitä viime hetken ripuleita housuun. Mun tapauksessa kun ongelmia syntyy kuitenkin niin parempi skitsoilla jo ajoissa :P

Olen silmä kovana jo tutkiskellut Thaimaan konsulaatin infosivua EB-visaa varten, joka on siis vuoden oleskelulupa palkatonta työharjoittelua varten. Pieniä kysymysmerkkejä on nyt aiheuttanut se, että hotellin pomo ei ole ennen työharjoittelijaa varten tehnyt muuta kuin kutsukirjeen. Otin eilen yhteyttä konsulaattiin ja kysyin, ovatko nuo asiakirjat tarpeellisia jos työnantaja on suomalainen. Vastaus tuli: ohan ne. Kaikki. Sitten kun vielä enkunkielisellä sivustolla on hieman erilaiset ohjeet joissa vaaditaan omistajan passikopioo. HUOH. Kauheeta arpomista sitten se, että onko tää taas jotain Thai-kulttuuria kun pitää olla tyyliin sormenjäljistä kopiot heille, mutta todellisuus on sitten jotain muuta...

Onneksi tuleva pomo laittoi aamulla viestiä ja ilmoitti pistäneensä sihteerin hommiin tarvittavia asiakirjoja varten. Sieltä sitten tulee vielä kuukauden sisällä mulle nämä:



1) Liiketoiminnan rekisteröinti ja liiketoimintalupa
(หนังสือรับรองการจดทะเบียนนิติบุคคล ใบสำคัญการจดทะเบียนบริษัท หรือห้างหุ้นส่วนจำกัด หรือ
ใบทะเบียนพาณิชย์)

2) Luettelo osakkeenomistajista

(บัญชีรายชื่อผู้ถือหุ้น)

3) Yhtiön profiili
(หนังสือบริคณฑ์สนธิ / ข้อบังคับบริษัท)

4) Yksityiskohdat liiketoiminnasta
(รายละเอียดการดำเนินกิจการของบริษัท)

5) Lista yrityksen kaikista ulkomaalaisista työntekijöistä, työtehtävät mainittuna.
(บัญชีรายชื่อคนต่างด้าวทั้งหมดที่ทำงานกับบริษัท ระบุชื่อสัญชาติ ตำแหน่ง)

6) Kartta, joka osoittaa yhtiön sijainnin

(แผนภูมิแสดงตำแหน่งงานในบริษัท และแผนที่ตั้งบริษัท)

7) Tase, tuloverolaskelma ja liiketoimintaverolaskelma viimeisimmältä vuodelta
(งบดุลและบัญชีขาดทุนของบริษัท รายการภาษีเงินได้นิติบุคคลและภาษีการค้า ภ.ง.ด.50 และ ภ.ง.ด.30 ย้อนหลัง 1 ปี)
8) Arvonlisäverorekisteröinti
(ใบทะเบียนภาษีมูลค่าเพิ่ม ภ.พ.20)


Kuinkakohan läski mun visa-anomus kirjekuoresta oikein tulee? Noiden lisäksi kun tulee vielä toinen samankokoinen satsi muita asiakirjoja... Ei ole kyllä helpoksi tehty tätä, mutta mennään nyt sitten sääntöjen mukaan niin ei tarvitse kesken työskentelyn kadota hetkeksi Kambotzan viidakkoon visarunnia varten.

Se ois sitten meinaan tämän viikon jälkeen enää 10 viikkoa Suomessa. Aika menee pelottavan nopeasti...

Some summersh*t finally!

Eli mitä mitä? Kesä on vihdoinkin rantautunut tänne jääkarhujen maahan! Eilisen itkuvuodatuksen jälkeen lähdin pyöräretkelle Heidin luokse ja kivan ilman ansiosta rikoin jopa mun namilakkoa kun mentiin hakemaan lähikaupasta jäätelöö.

 


Käveltiin läheiseen puistoon tuhoamaan herkkumme ja keinumaan. On muuten aika monta vuotta siitä, että on keinunut. Ei ole elämä enää samanlaista kuin lapsena. Silloin hengaili saman pihapiirin ipanoiden kanssa ja joka päivä oli mahdollista vaan hengailla ulkona ja tehdä kaikkea randomia, kuten mennä uimaan, ulkoiluttaa koiraa, rakentaa maja, pyöräillä, käydä ostamassa irtokarkkia... Nykyään kalenterista pitää varata aikaa vähintään viikon etukäteen, jos haluaisi tehdä edes jotain pientä kaverinsakanssa. Rankkaa tämä aikuisen elämä.

 

Netissä on nähnyt niin monia kuvia puistotankoilusta niin oli ihan pakko koklata kipeästä olkapäästä huolimatta! Kyllä sitä vielä jotain osasi, vaikkakin ihan perusjuttuja. Mut hei, nyt on ainakin yksi oikea kesäpäivä vietetty, ei siinä mennytkään kuin 3 kk.

PS. Mä voisin vetää nyt jotakuta turpaan kun tää asettelu näkyy ihan erilailla tässä muokkausmodessa ja sitten valmiina. ÄÄRRR!! Imeköön paskaa...

torstai 26. heinäkuuta 2012

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Niitä harvoja hetkiä elämässä jolloin toivoisi joko olevan taas lapsi tai täältä asunnon syövereistä löytyisi ihmislaji, joka myös poikaystäväksi tunnetaan. Näissä kahdessa tapauksessa voisi vaipua sumeilematta itsesäälin syövereihin, kiukutella, vaatia huomiota ja lopuksi nukahtaa itkien lämpimään syliin, joka olisi pieni lupaus siitä, että huomenna kaikki on taas paremmin. Koska 25-vuotiaana on jo kaikkea muuta kuin lapsi ja sitä boyfriendiä ei ole siunaantunut näille leveysasteille, oli mun pakko vain niellä pintaan puskahteleva kiukku ja olla mahdollisimman paljon aikuinen.

En puhunut siis kämppikselle aamulla mitään, kaupassa katsoin takana tuuppivaa poikaa pahasti ja kääriydyin peiton alle nukkumaan päikkäreitä kolmeksi tunniksi. Uuu, I´m so bad! Loppujen lopuksi päikkärit sekä päivällä selkeästi kohentunut ilma (jo yli 20 astetta lämmintä, aletaan kohta rikkomaan ennätyksiä tänä kesänä!!) piristi mieltä. 

Nyt aiheeseen, joka aiheutti aamulla (ja häiritsee kyllä nytkin elämääni vaikka aurinko paistaakin) sitä niin sanottua hiekkaa vaginassa. Tänään tuli viikko täyteen ihanaa Voltaren-kuuria, kipulääkitystä jolla ei ollut pillunkarvan verran vaikutusta omaan ahdinkooni. Pariin päivään ei olkapään kipu tuntunut, mutta tällä hetkellä kevyenkin tavaran nostaminen olkapään tasolle tai yli saa mut pelkäämään käden romahtamista. Ja ihan vain myötätunnosta varmaan, myös vasenta olkäpäätä välillä pistelee. Kiitos Voltaren. Ei mistään. Taitaa mua odotella Terveystalolla se ihana kortisonipiikki. Siitä kuullessani ensimmäisen kerran, ajattelin, että pyh, annetaan nyt luonnon tehdä tehtävänsä, mutta näin viikon jälkeen mä alan olemaan valmis ratkaisemaan asian jo vaikkapa kirveen kanssa. 

Positiivinen asia on se, että niskat on taas tuntuneet olevan hieman paremmassa kunnossa. Ostin pari päivää sitten kauratyynyn, jonka voi lämmittää mikrossa ja iskeä sitten kipeytyneeseen niskaan. Olen nyt kannatellu pökälettä olkapäilläni joka päivä ja sen jälkeen venytellyt niskojani. On ne edelleen jumissa, mutta nyt niihen jopa voi koskea kädellä. Eilen ei tarvinnut edes iskeä paracetamolia nassuun, eli mitä todennäköisemmin aivot alkaa pikkuhiljaa saamaan verta.

On ärsyttävää kärsiä asioista jotka eivät näy ulkopuolisille. Kuka määrittelee milloin kipu on jo liikaa? Emmä ainakaan osaa. Mä vaadin niin paljon itteltäni, että jos mä pysyn pystyssä niin silloin ei satu riittävästi, että voi lopettaa. Nyt tosin sitten huomasin viime viikon takaisten tapahtumien varjossa, että näinkin voi vetää ittensä liian piippuun ja kaiken päin vittuja. Nyt ollaan sitten viikko liikkumatta ja rasittamatta itseä ja harvassa on mitään liikuntamuotoja joissa ei käsiä tarvita. Halleluia pyöräilylle niin ei ihan läskeilyksi mene tämä aika. 

Toisaalta voisin lyödä itteeni, kun valitan näin pienistä asioista kun on kavereita ja läheisiä sukulaisia, jotka on jotunut käymään niin paljon enemmän läpi sairauksien ja lääkärissä ramppailujen kanssa. Ei paljoa paina joku kipeä olkapää siinä kohtaa! Oon vaan elänyt jossain kuplassa, missä tää ryssänveri tekee musta kuolemattoman. Sairastalen niin vähän enkä ole ikinä ollut sairaalassa paria tuntia pidempään. Yleensä koen vain kerran vuodessa muutaman päivän mittaisen kuumeilu/flunssan enkä muuta. Tää puoli vuotta on oman terveyden kannalta ollut siis pientä myllytystä kun ihan kaikki paikat on hajonnut vuorotellen. Välillä oikeasti mietin, että onko liikunta pahasta? Kun en tehnyt mitään liikunnalista, sain syödä ihan mitä vaan ja elämä vaan rullasi eteenpäin. Nyt ei voi persettään kääntää ilman, että jossain alkaisi tuntumaan. Joko reidet leviää tai polveen sattuu. Voittajafiilis.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Food for fatties

Piti eilen tehdä pastakastiketta. 
Suomeksi siis lämmittää mikrossa purkista kaivettua soossia. 

Jotain tapahtui, hyvin nopeasti ja lopputilanne oli sitten tämä: 
(vaattetkin meni pesuun kun näytin teurastajalta...)





maanantai 23. heinäkuuta 2012

Sitä saa mitä tilaa?

Niin. Tässä sitä ollaan. TAMPEREELLA.

Miten tässä näin kävi?

Ah, eilen paistoi aurinko mukavasti ja meikäläinen lähti hyvissä ajoin rullaamaan matkalaukkunsa kanssa juna-asemalle. Onneksi omassa pihassa tajusin, että puhelin jäi kotiin. U-käännös ja luuri messiin ja sitten pitikin jo vähän reippaammin iskeä jalkaa toisen eteen. Siinähän sitten ajattelin, että ois ollu vähän huono unohtaa puhelin kun kaikki tiedot on sinne tallennettuna. Ehhhehee, eipä tiennyt Katja mikä vielä tulisi iskemään perseeseen siinä 1,5 tunnin päästä.

Meinaan Tikkurilan kohdalla mun aivosopukoihin iskee paskahalvauksen aiheuttava toteamus. PASSI ON HEI TAMPEREELLA!!!!

Sitten vaan maitojunalla takaisin kotiin. En olis millään saanut järkättyä kenenkään avulla passia Helsinkiin ajoissa. Kauhee ahdistus ja päässä vaan vilisee kysymyksiä, tärkeimpänä mitä mä teen?!?!
Kerään itteni kasaan, meen kotiin, etin uuden laivan ja junan (kaikki aamun paatit on loppuunmyyty wtf!!), ostan jo liput (titttitii, lisää rahanmenoa) ja sitten alan kattoon, että missäs se Käsmu nyt oikein onkaan. Jahas, 90 km päässä Tallinasta ja sinne menee päivässä tasan yks bussi aamulla. Nyt mä saan sen vision päähäni, että 6h matkustamisen jälkeen mä joudun yksin harhaileen Tallinnassa ettimässä jotain kyytiä keskelle metsää ja ihan yksinkertaisesti, mä en vaan jaksais sellasta nyt.

Kauhean ahdistuksen kera koitan mennä nukkumaan ja puolet yöstä meneekin siinä paniikkikohtauksen kutitellessa peräreikää. Se tunne, ettei mun kannata mennä sinne oli niiin vahva, että tuntui sappena kurkussa. Aamulla soitan Siljalle, sillä tiedän, että se jaksaa ymmärtää mun henkisiä ongelmia eikä vaan mussuta mitään "kyllä se siitä"-paskaa. Joo, oon tällainen luuseri. Tartten backuppia näin isolle päätökselle kun yksin on liian pelottavaa. Mutta olo parani potenssiin miljoona ton puhelun jälkeen.

Varaan ajan lääkäriin sillä jutellessani isän kanssa puhelimessa (joka ehdottaa et koitan saada lääkärintodistuksen peruutusta varten) tajuan, että NO MÄHÄN OON KIPEE! Koko viikonlopun syöny Voltarenia niskajumituksen aiheuttamaan migreeniin ja sivuoireena oon sitten kärsiny, TATTADADAA: Niskajumituksesta JA päänsärystä, johon oon joutunut vetämään taas Paracetamolia ettei Voltarenin vaikutus kumoudu. Varmasti osaksi myös noiden takia hieman hattivatti-olo ollut tässä...


Loppujen lopuks, vaikken mä saisi euroakaan takaisin tosta leiristä niin tiedän, että päätös jäädä kotiin on oikea. Jos lähdön ajattelu saa hengen salpaantuun huonolla tavalla eikä sydän oo mukana koko hommassa niin on parempi vain luovuttaa. Mulla ei oo kyllä ikinä ollut tälläistä olo minkään reissun suhteen ja mä kyllä toivon, ettei tällaista myöskään enää tule. Oon lisäksi ihan saakelin "pettynyt" tähän omaan tilaan, mä en halua olla kipeä millään lailla ja tällaiset epämääräiset pääkipuilut on vielä kaikista ärsyttävämpiä sillä se ei näy jos sua sattuu. Mä oon joku ihmisraunio nykyään, en ees tiiä et pettääkö fyysinen kunto vai henkinen! Kohta löydän itseni juoksemasta pehmustetusta huoneesta...

Tän viikon oon reenaamatta. Syön noi paskat lääkkeet ja toivon, että alkaa helpottaan. Jos ei niin sitten pitää vetää lihasrelaksantteja, että kallon lihakset rentoutuu ja aivot saa happea.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Camp of Hip Hop

Nyt on kamat vihdoinkin kasassa ja juna lähtee 1,5 h päästä Helsinkiin.
Pikkuhiljaa alkaa jännittään!
Toivottavasti kaikki tarvittava on mukana kun koitti ottaa reenivaatteita, hengailuvaatteita ja bilekuteita mukaan fiksusti ja sopivasti.

Kyllä tästä hyvä reissu tulee!






lauantai 21. heinäkuuta 2012

Meganega vol. 666

Jo aiemmin mainittu liika lusmuilu (tai oikeastaan vain selkeän viikkorytmin puuttuminen) ja taas toisaalta häsääminen miljoonan asian kanssa (ompelut, asuntoasiat, kouluhommat, lääkärissä ramppailut TAAS, reenailut, ihmissuhdemankelit... you name it) ovat tylsistyttäneet mun sisällä asuvan ikuisen haaveilijan. Keväällä olin niin into piukeena kun löysin COHH:in ja päätin kyseiselle leirille osallistua ja nyt, kun lähtö olisi huomenna niin masistelen vain kotona vaikka ulkona paistaa aurinko.
 Mulle käy aina niin, että kun reissu lähestyy niin tekemättömät asiat kasaantuu ja viimeiseen tuntiin asti vaan räpiköin kuin pieni skitsofreeninen orava, jotta homma olisi edes jollain lailla kasassa. Tätä reissua on nyt "varjostanut" pienet ompelumaratoonit tällä viikolla: aiemmin esitelty korsetti sekä tuossa klo 18 valmiiksi tehty kaverin kesä-one-piece. Myös se ihana 6 sivun essee matkailun historiasta kummittelee mun Wordin näytöllä. Tällä hetkellä on yksi sivu raapustettuna kasaan ja laatu on... häilyvää.
Oon aivan älyttömän vainoharhainen olo asunnon suhteen, tuntuu, että jos nyt lähden niin homma seisoo siihen saakka kunnes palaan, vaikka oikeesti mitään ei varmaan tapahdu kuitenkaan seuraavan viikon aikana. Kirsikkana kaiken päällä on vielä mun Voltaren-kuuri kun oikean olkapään joku jänne/side/lihas on tulehtunut + niskat on niin jumissa, etten voi hyppiä hyppynarulla ilman järkyttävää paineaaltoa aivoni sopukoihin. Pumppaan itteni täyteen särkylääkkeitä aina tuonne keskiviikkoon saakka, joten toivottavasti ei tuu oleen liian haipakkaa siellä tanssin pyörteissä.
Tässä tämä ihanainen one-piece!

Mä koitan nyt tsempata itteeni tässä ja nautin huomenna matkalle lähdöstä ja uusiin ihmisiin tutustumisesta. Junalipun olen jopa ostanut itse! Matkustan Tallinnaan Helsingistä kolmen Hyvinkääläisen tyypin kanssa laivalla ja tapaan heidät ekaa kertaa siis huomenna satamassa. Tyttö, kenen kanssa olen meilaillut tässä kesän ajan on ystävällisesti hoitanut kaikki laivajärjestelyt sillä välin kun mä oon vedellyt niitä kolmen kerran päikkäreitä per päivä. Huomenna pitää pakata (ja panikoida vaatteista + reenivaatteista) ja selvittää minne Hesan satamaan mä ryömin rautatieasemalta.

Läppäri on pakko ottaa mukaan ja pidän peukkuja ja perskarvojani pystyssä, että huoneessa tulee olemaan wi-fi (kaikissa kun ei ole). Sitähän voisi ainakin teoriassa kirjoitella myös esseetä reissun aikana. Niinkuin mä teoriassa luin venäjän pääsykokeisiin ekalla Thaikkureissullani eli ainoo kerta kun koskin kirjoihin oli se, kun tungin ne laukkuni syvimpään nurkkaan katselemasta mua syyttävästi.

Mut hei, huomenna sitten Helsinki ja maanantaiaamuna Tallinna josta matka jatkuu leirikeskukseen Käsmuun. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

Tähän vielä sääennusteet tulevalle viikolle! Eipähän tartte pelätä, että kuuma tulisi Vironkaan puolella:


New Crib

Meidän perheen uusi projekti: 
Todella kivalla paikalla sijaitseva pieni 38m2 kaksio, keskustaan kävellen 15 min.
Täysi pommi, tosin kylppäri on tehty viime syksynä.
Nyt olisi tarkoitus vähän isompi pintaremppa asuntoon sekä uusia keittiö.
 
Lovely Jeesuksen aikainen tiskikaappi
 
Jääkaappi tyylikkäästi keittokomeron KESKELLÄ. Kaikki muukin lievästi sanottuna päin poron persvakoa.
 
 Olohuoneen nurkkaseinä + vaatehuoneen ovi 
Eteisen lämminhenkistä tunnelmaa.
   
Rempattu wc jonne kuitenkin vaihdetaan peilikaappi ja hankitaan allaskaappi sekä kenties jonkinnäköinen lasiseinä.
 
Tilava makuuhuone jonne avataan vaatehuoneen toinen ovi + ostetaan vaatekaapit (säilytystilaa ei voi koskaan olla liikaa).
Asunnon kidutuskammio eli vaatehuone. Hieman pitää levyttää seiniä jotta tuo keskitysleirin fiilis häipyisi pois.

Nyt kun hommat alkaa pikkuhiljaa hahmottua niin voisin ite asua oikein mielelläni tuolla kunhan remppa on saatu kunnialla suoritettua. Ehkäpä jos palaan Thaikkujen jälkeen vielä Treelle asumaan niin heitän vuokralaisen pellolle :3

On tämäkin nyt vähän tällainen "eikö muka valmiiksi ollut jo muuta puuhaa?"-tyylinen ratkaisu, mutta uskon vakaasti (kunhan eu nyt pitää ripulinsa kasassa), että jossain kohtaa pääsee nauttimaan omista työn hedelmistä tämän suhteen. Viimeistään 20 vuoden päästä HAHHAAA!

Remppamies on jo valmiina ja ootellaan vaan sormet ristissä, että muutosilmoitus isännöitsijälle menee läpi mahd. pian niin työt voi aloittaa. Muuten homma on ihan peruskauraa, mutta me haluttaisiin kaataa keittiökomeron seinät veks jolloin olohuone ja köökki olisi samaa avointa tilaa. Tän suhteen pitää jo tutkia talon piirrustuksia, ettei sit revitä mitään oleellista pois.

Jälkeen kuvat ovat (toivottavasti) saatavilla elokuun lopussa :)