sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Phuket part.2 /Patong beach

Phuketin seikkailut jatkuvat:

Pahamaineiselta leidareiden majapaikasta Bangla Roadilta bongattiin  Sushi-paikka nimeltä Sushi Box. Siellä sai etukäteen menun ja tilauslomakkeen johon piti ruksata haluamansa sapuskat. Pienessä krapulassa ja sushi-euforiassa tuli sit myllytettyä koko rahan edestä ja tilattu melkein puolet menusta meijän pöytään.


Nyt alkaa jo hymy hyytyyn kaiken soijan edessä. Täytyy tässä myöntää, että tää oli niitä harvoja kertoja kun oikeasti jouduin luovuttamaan ja jättämään ruokaa syömättä kun en vaan jaksanut. Maarit sit joviaalina kaverina tuhosi mun vikat rullat napaansa.
Käytiin kerran Patongilla myös Seductionissa eli siellä Sedulassa ja paikka oli aika samanlainen kuin sen baarit Suomessakin. Kallista oli ja jotenkin... ei vaan iskenyt. Kuten jo aiemmin kirjotin, alkoi olemaan jo puhti poissa tässä kohtaa reissua kaiken aiemman biletyksen ja reissaamisen takia ja olo oli aika nuutunut.
Sedulan jälkeen oli kuitenkin pakko käydä vetäsemässä se kuuluisa Double Big Macci nassuun. Siinä se nyt komeilee ja on veijarilla kokoa melkein mun pään verran. On nom nom.
Phuketissa me ei päästy kertaakaan kunnolla rannalle sillä heti alusta lähtien alkoi satamaan ja siellä satoi 4 päivää melkeimpä putkeen. Tekemiset olikin sitten melkeimpä pelkkä shoppailu ja ryyppääminen ja kun molemmat tuli jo korvista pihalle, alkoi naamaa jo hiukan kiristää. Meidän kone Phuketista Bangkokiin oli muuten viimesiä koneita joita lähti Phuketin lentokentältä ton sadekuuron keskellä. Samana yönä meni kenttä kiinni sateiden vuoksi ja palattuamme himaan sai lukea uutisia Samuin evakuoinnista. Noi luonnonmullistukset kulkee koko ajan perseessä kiinni... Tolla reissulla sattui Japanin tsunami, Bangkokin maanjäristys ja tää tulvahomma. Oli jotenkin outoa olla tuolla viettämässä elämänsä aikaa ja samalla kattoo hotellin tv:stä uutislähetyksiä Japanista.

Etittiin Maaritille hyvä tatuointipaikka vanhan tatuoinnin peittoon. Tämä oli pienen pieni liike samalla kadulla kuin meijän hotelli, toi tatuoija oli kauheen sulonen kun se ei puhunu oikeastaan sanaakaan englantia, mutta oli älyttömän hyvä piirtään ja ymmärsi mitä Maarit halusi. Plussana pohjalla vielä se, että sillä oli Children of Bodomin bändipaita päällä :D Ei enää haisuakaan siitä mitä kuva maksoi, kenties joku 5000-7000 bahtia.

Vika päivä Phuetissa oli aikamoinen mylly. Valvottiin Maaritin kanssa edellisenä yönä varmaan johki klo 5 saakka aamulla (oli juuri se double bicmäkkärin maistelutuokio käynnissä), aamulla oli klo 12 check outti ja sit alkoi juokseminen. Lento oli vasta joskus myöhään illalla, lähempänä puolta yötä. Maarit meni ottamaan päivällä tatuointia ja mä sekä Saija haahuiltiin tuota pääkadun pätkää ees taas varmaan joku 7 kertaa. Lentokentälle mentäessä oli jo pikkuinen psykoosi päällä, Bankokkiin saavuttiin aamuyöllä ja taksikyydissä meni vielä 40 minsaa kun huristeltiin Khao sanille.

"Reserved for monks" eli kuivanussikaa tyhmät turistit siinä ihan rauhassa.

Viimeinen viikko Suomessa

Niin sitten tämäkin aika koitti. Viimeinen viikko Suomessa. Kaksi tenttiä sekä yhden raportin palautus koululle ja siinä sitten ne pakolliset hommat. Muuten aika on pyhitetty kavereiden näkemiselle ja muuten vaan hengailulle. Nyt on ihan hyvä fiilis lähtemiselle. Muutama viikko sitten tullut paniikkikakka on kadonnut viemärin syövereihin ja rauha on sielussa. Näin tämän kuuluukin mennä.




lauantai 29. syyskuuta 2012

Missä sydän, siellä koti

Viime keskiviikkona valmistui suurta ahdistusta aiheuttanut remontti ja torstaina mä kävin siivoomassa asunnon vuokralaisia varten. Tarkoituksena oli koittaa ottaa järkkärikameralla hienot kuvat lopputuloksesta, mutta yllättäen kamera jäi kotiin, oli pimeää, väsytti ja ketutti niin napsin iloorilla sitten  kuvia, joista saa kyllä selvää, mutta mikään ei todellakaan pääse oikeuksiinsa. Nyyh. Parempia kuvia tulossa kun pääsen ite sinne asumaan joskus ;D

Kylppäriin ei tarvinnut muuta tehdä kuin ostaa paremmat kaapit tavaroita varten. Kaikki tottakai laatutietoisten ja penninvenyttäjien paratiisista Ikeasta.

Eteiseen vaihdettiin laminaatti niinkuin kaikkiin muihinkin tiloihin. Ovet maalattiin ja koska tuo eteisen päätyseinän pinkopahvi oli aivan järkyttävän räjähtänyt mä otin riskin ja revin sen kokonaan pois. Ite tykkään tosta puuseinästä ihan sairaasti. Se on nyt pariin kertaan lakattu niin pinta on kiiltävä eikä tikkuja tuu käsiin. Lisättiin myös naulakot takeille sekä kylppärin oveen pyyhkeille.

Toisesta eteisen päädystä revittiin vanhat naulakot pois ja seinä rakennettiin uudestaan syvemmälle jolloin eteiseen tuli enemmän tilaa ja vaatehuone pieneni hieman. Syntyneeseen tilaan upotettiin Ikean Pax-peiliovinen 40 cm syvä kaapisto takkeja ja kenkiä varten.

Vaatehuone maalattiin kauttaaltaan sekä yhdelle seinälle laitettiin kiva tapetti (eli mä kävin ostamassa sen kun mulla on joku fetissi vaatehuoneen sisällä oleviin tapetteihin :D) kun muu asunto koitettiin pitää mahdollisimman neutraalina vuokralaisia varten. Kiskot ja hyllylevyt ovat Antonius-sarjaa, joka jostain syystä poistuu Ikean valikoimista ja nyt myydään vaan loppuja varastoja pois liikeistä. Är är är, en ymmärrä sillä toi on älyttömän hyvä ja halpa sarja josta saa rakennettua hyviä säilytyskokonaisuuksia ja mun Peltsun asunnossa vaatehuoneessa on kaikki Antoniusta. Vaateteline/ritiläkori-kokonaisuus on taas uutta Algot-sarjaa, joka on kai siis tuotu korvaamaan Antonius. En nyt tiiä. Antoniuksen saa kuitenkin venytettyä kattoon saakka kiskojen avulla.

Ranskalaisia viinejä vaatehuoneen perukoilla.

Makuuhuone on asunnossa iso kuin synti ja sinne laitettiin Pax-vaatekaapit saranaovilla 2 m mitalle. Seinää jäi vielä 2,5 m käyttöön muulle tavaralle, että! Noista yksi on vaaterekkikaappi, leveydeltään 100cm, sitten löytyy 50 cm hyllykaappi ja viimeisenä vaatehuoneen oven takana kuikuilee siivouskomero kun sellaista ei muualle asuntoon saanut kunnolla laitettua. Kuten huomaa, rakastan kaappeja ja sitä, että tavarat on omilla paikoillaan piilossa. Vihaan kämppiä jossa on yks rupunen kaappi eteisessä ja sitten joku paviaani olettaa, että kaikki ryönä mahtuu sinne sisään. Mulla on kyllä ehkä hieman tavallista enemmän vaatteita ja kenkiä, mutta tännekin muutti pariskunta ja kyllä sen pojankin kamat pitää jonnekin mahtua :D Porukat ei hirveesti arvostanut mun kaappimaniaa, mutta seison päätökseni takana. Säilytystilaa ei voi koskaan olla liikaa.

Olohuone ei pahemmin muuttunut. Sieltä lähti vanha vaatehuoneen ovi pois ja tilalle tuli tavallista valkoista seinää. Näin saatiin rakennettua sopiva kolo kulmasohvalle. Jääkaappi oli pakko sijoittaa olohuoneen puolelle ja sille oli täydellinen nurkkaus keittiön vieressä. Aluksi me ostettiin runkoseinät ja yläkaappi reunustamaan jääkaappia, mutta se ei vaan toiminut millään lailla ja itseasiassa ei toi jääkaappi näytä yhtään hassummalta siinä itekseen. Tottakai jos massia olisi vähän enemmän niin olisin ostanut tuohon Smegin jenkkikaapin, mutta 1700e kappalehinnalla jään ootteleen sitä lottovoittoo.

Keittiöön tuli Ikean kaapit (ylläri ylläri) Åpplad-ovilla, jotka on suht. halvat, mutta niissä on sellainen hienoin kiilto pinnassaan jolloin ne hylkii vähän enemmän likaa kuin tavallisimmat ovet ja näyttävät tottakai paljon paremmalta. Jääkaappi on Ikeasta, muut koneet Gigantista. Oli pakko tyytyä tavalliseen lieteen sillä se on 50 cm leveä ja kaikki upotettavat on 60 cm. Asuntoon hankittiin myös 45 cm leveä tiskikone, sillä pikkuisen keittiöön ei vaan  mahtunut leveämpiä koneita. Yläkaapit on 90 cm korkeita, jotan niihin saa vähän enemmän tavaraa piiloon ja ikkunaseinälle rakennettiin matalampi pöytätaso jolle saa myös laskutilaa tai säilytystilaa. Välitilaan otettiin laattojen sijaan laminaattilevyä Bauhausista, joka laitetaan kiinni vaan liimaamalla. Helppoa kuin heinänteko! Sävynä tuollainen vihertävänharmaa lasijäljitelmä. 

Sähkäri ei ole vielä kuvien oton aikaan käynyt, joten loisteputkivalaisin vielä heiluu pöydällä ja uunikin hengailee olkkarin puolella. Alla olevasta kuvasta näkee nyt tuon ikkunarakennelman ja toimii! Tottakai koko seinän purku olisi toimunut miljoona kertaa paremmin ja saanut keittiöstäkin suuremman, mutta syytän tässä kohtaa isännöitsijätoimistoa ja heidän vittumaista asennettaan meidän hakemuksen käsittelyssä. Mutta tää onkin sit persoonallinen ja hauska prkl.

Tässä linkki samassa taloyhtiössä myytävänä olevaan asuntoon, jossa seinät on kaadettu ja koko kämppä on muutettu yksiöksi. Remontti on varmasti tehty ominpäin aikoinaan kun taloyhtiölaki ei vielä velvoittanut ilmoittamaan mitään. Ja hyvin näyttää tönö pysyvän pystyssä vaikka seinistä ei ole tietoakaan. Näistä ei vaan ole mitään dataa isännöitsijöillä niin ne sit pesee kätensä koko hommasta.
 
Jooh. Jos jostain saisi nykäistyä esim. 250 tontun pääoman (jos se edes riittäisi) niin mielelläni tekisin vaan tätä työkseni. Etsisin pommeja, remppaisin niitä ja sen jälkeen joko myisin tai vuokraisin. Jos Suomessa vielä harrastettaisiin kalustettujen asuntojen hankkimista ja nää kaikki saisi itse sisustaa niin aah, kun se olisi taivas mulle. Pääsisi kokeilemaan erilaisia ratkaisuja ja ideoita. Ottaiskohan Teuvo Loman mut assariksi, se kun on ilman mitään koulutuksia ruvennut tekemään tota samaa hommaa Helsingissä ja hyvin pyyhkii. Pääsis sitten ihan siihen höpötille tutkimaan miten homma menee :P

perjantai 28. syyskuuta 2012

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan

Tänään oli aamulla kamojen muutto Viinikan asunnon vintille. Eilen oli vielä hieman epäselvää miten tää edes olisi mennyt kun toinen muuttomiehistä sairastui viikolla ja korvaavaa handymania etittiin kissojen ja koirien avulla. Tai lähinnä sitä pohti, että keneltä edes kehtaa kysyä. Mä itte vihaan kaikkia tollasia järkkäilyjä ja se, että joku tulee oikeesti auttamaan vapaaehtoisesti on mulle miljoonan kiitoksen ja kummaruksen arvoista. Vielä kun piti leikkiä huolella tetristä, että tavarat sai mahtumaan ja kaikki piti kantaa 3. kerrokseen sillä hissiä ei ollut. Huh huh. 

4 tuntia tiukkaa hikoilua ja sitten oli piina ohi. Jos joku muuttaa ja on paljon tavaraa niin suosittelen lämpimästi suoraan isomman auton hankkimista. Rent Centeristä saa ison tavara-auton vuokrattua, jota saa ajaa b-kortilla ja sisälle mahtuu 18 m3 ryönää. Sillä sai jopa mun kolmion kamppeet kuljetettua yhdellä keikalla. Täy-del-lis-tä. On täyttä itsemurhaa lähtee jollain pikkupakulla huiteleen ees taas kun ajamiseen menee yhtä paljon aikaa kuin kuorman täyttöön ja purkuun.

Tältä näyttää nyt täällä Tammelassa. Luksusta potenssiin sata. Nukuin tossa päikkärit kun pääsin markkinoinnin tentistä pois ja herätessä oli kyl aika ahdistunut olo. Mitä hittoo teen täällä viikon kun mulla on vaan läppäri, patja ja matkalaukku? Tää on nyt vain läävä missä on pakko yöpyä eikä mikään koti. Hyh. Sunnuntaina tulee uus vuokralainen mun huoneeseen joten sen jälkeen mun on siirryttävä joko olkkariin tai kaverin huoneeseen koisimaan loppuajaksi.

Mut 7 päivää lähtöön! Vähiin käy ennenkuin loppuu.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Phuket part. 1 / Patong beach

Samuin jälkeen suuntana syntinen ja ryönäinen Phuket! Mun kavereita oli siellä lomailemassa samaan aikaan, samoin Maaritin. Jos kartasta jaksaa vilkaista niin matka Samuilta Phukettiin ei ole taas sieltä herkuimmasta päästä: eka Lamai beachilta Chawengin ohi lauttapaikalle, sieltä lautalla mantereelle josta sitten mantereen halki Phuketiin ja vielä ihan eteläkärkeen Patong Beachille. Jiihaa.

Taas meitä koijattiin pelottavilla palopuheilla siitä, että paikan päällä kaikki on buukattu täyteen ja kannattaa ehdottomasti varata huone etukäteen. Varattiinhan me sitten, sellainen homeyksilö sit loppujen lopuks :D Onneks saatiin vaihdettua haisuvapaaseen huoneeseen ja seuraavana pvänä olikin sit hotellin vaihto. Majottauduttiin loppuajaksi mainstreetin varrelle, mutta hieman kauemmaksi Banglaroadilta (n. 2 km) saksalaisomisteiseen hotelliin josta sai jopa kunnon makkaraa leivän päälle aamupalaks! Tässä kohtaa alkoi jo hieman koti-ikävä vaivata ja väsymys oli suuri.

Tää on taas joku salakuva nukkujista ja meikä sit tyylikkäästi vetelee perse paljaana tuolla :D

Ostoskeskus Patongilla jonka nimen saisi selville googlettamalla, mutta ah ja voih, nyt ei jaksa. Siellä tuli kuitenkin pyörittyä muutaman kerran, pääasiassa alakerran seiskaeleiskassa.

Double Big Mac, asia joka jokaisen pitää kokea.

Kuten kuvasta näkyy, aika masentavan näköistä. En tiedä oisko tääkin sellainen paikka josta olisi saanut paremman mielikuvan jos olosuhteet olisivat olleet erilaiset (vai oliko tää oikeesti vaan ihan väärä paikka itelle). Älytön väsymys ja nuutuminen ryyppäämisestä, valvomisesta ja rahan tuhlaamisesta yhdistettynä yhtäkkiä alkaneeseen huonoon ilmaan ja 5 päivän jatkuvaan vesisateeseen, ärsyttäviin juoppoturisteihin ja intialaisiin kauppiaisiin ja heidän ylihintaiseen paskaan vaan sai hermot kiristymään. Tosin mä nyt viihdyn vähän pienemmissä paikoissa paremmin eli toi päätien varrella koisiminen ei myöskään oikein toimi. Pitäisi olla syrjässä oma ihana bambumaja josta voi tehdä täsmäiskuja materian keskelle niin avot.

Thaimaalaisten käännöstaidetta Google Translaten avulla.