keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Last moments in Cambodia

Tässä vielä viimesiä kuvia Cambodian hoodeilta. Näin jälkikäteen voi sanoa, että oli kyl hienoa matkata maan läpi ja varmasti siellä olisi paljon muutakin nähtävää (esim. se sihanouk villen ranta), mutta en kyl usko, että mikään muuttaisi käsitystä siitä, ettei tää paikka oo vaan mulle. Rantakin on vaan ranta ja aika monessa muussakin paikassa on sitä hiekkaa ja palmuja. Jos taustalla kuitenkin pyörii se kusetus ja kaikki maksaa maan taloudelliseen tilanteeseen nähden naurettavan paljon, niin kyllä se oma hymy kerkee hyytymään siinäkin kohtaa, hengaili sitä millaisella paratiisirannalla tahansa.

Killing Fields / Phnom Penh

Sitä ollaan nyt Vietnamin Nha Trangissa ja "pienen" auringonoton jälkeen olo on aika haipakka kun piiitkästä aikaa tuli kustua aurinkovoiteen kanssa ja iho on lievästi sanottuna kosketusherkkä. Aloe veraa on isketty jo muutama kerros ja silti jos vaan koskettaakin niitä herkkiä paikkoja niin tuntuu kuin raapisi itseltään ihoa irti. Mutta kyllä nyt ollaan ruskeita!

Yritetään taas päivittää tätä matkakertomusta ajan tasalle, kun oon tarinoinnissa vasta Phnom Penhissä. 

**********
27.10 oli meidän toka päivä Cambodian pääkaupungissa ja meillä oli ohjelmistossa Killing Fields.Paikka on Pol Potin vallankumouksen yhteydessä perustettu tuhoamisleiri jonne vietiin kaikki tän veijarin hallitusta uhmaavat tekijät kuten oppineet, ulkomaalaiset ja pankkityypit. Siellä sitten suht. pienellä alueella alettiin lätkiä ihmisiä matalaks. Erona natsien kaasukammiohin oli käytetyt aseet kun luoditkin oli liian ylellistä tavaraa: ihmisiä hakattiin maatalousvälineillä ja hakuilla paskaks, lapsia mätkittiin puuta vasten niin, että aivot lenteli joka suuntaan ja kurkkuja viillettiin auki puiden terävillä lehdillä. Ne onnettomat jotka olivat vielä elossa hautakuoppiin heitettäessä viimeisteltiin kemiallisella myrkyllä, joka myös lievensi mätänevien ruumiideen hajua. Jälleen kerran, tää oli ihan uutta infoa itelle niin huono lähteä pitämään mitään esitelmää aiheesta, ne ketkä kiinnostuu voivat lukea netistä, mitä täällä oli meneillään.

Taksi Fieldseille ja takaisin oli 10 dollaria. Sisäänpääsymaksu oli 5 dollaria/naama ja samalla hinnalla sai audio-opastuksen paikkaan. Homma oli aivan älyttömän kätevä. Jokainen sai kuunnella omassa rauhassa eri pisteiden infoja ja kulkea rauhassa omalla vauhdilla paikka läpi. Tarinaan pääsi hyvin myös sisälle kun sen kuuli eikä homma jäänyt vain taulujen lukemisen varaan.

Oli kyllä aika karua kierrellä tuolla ja aatella, että kaikki noi pääkallot ja luut on oikeiden ihmisten ja maasta tursusi vaatekappaleiden riekaleita. Oltiin aika hiljasta porukkaa kyllä tän jälkeen. Kyllä sitä ihminen taas kykenee ihmeellisiin tekoihin. Eniten mua jotenkin ärsyttää toi kommari Pol Potti, joka itsekin opettajana aikoinaan toimineena sai jotain tollasta paskaa aikaiseksi "hienon aatteen" vuoksi. "Tehdään myös täloudellinen vallankumous nostamalla riisintuotantoa radikaalisti" = laitetaan kaikki ihmiset kaupungista orjatöihin niin, että ne kuolee joko nälkään tai väsymykseen ja loput murhataan ihan muuten vaan. Ja sitten toi hanu kuolee itte joskus vuonna 2008 ihan normaalisti omaan vuoteeseen eikä joudu edes oikeuden eteen. Suolasta sanon minä.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Mitä kaikkea matkailun ulkopuolella tapahtuu?

Tässä samalla kun seilaillaan pitkin Aasian mantereita on mun ollut pakko hoitaa myös niitä "tärkeitä" asioita joilla tää elämä saadaan taas jonkinlaiseen kuosiin. Välillä tuntuu, että asiat etenee hitaasti, mutta tässä on niin monta muuttujaa matkassa, että on pakko olla vaan kärsivällinen. Lisäksi netti ei välttämättä toimi kaikkialla, konetta ei pysty lataamaan, nykyinen 5 tunnin aikaero hieman hankaloittaa yhteydenpitoa Suomeen ja ties mitä muuta. Nyt alkaa pikkuhiljaa homma hahmottumaan ja tässä siis yhteenvetoa kaikista kivoista kakkakikkareista, jotka on ehditty rääpimään kasaaan.

Heti hatkojen oton jälkeen harjoittelupaikasta otin yhteyttä mun työharjoittelun valvojaan. Mukavaa oli, että sieltä löytyi ymmärrystä hommaa kohtaan, selitin todella yksityiskohtasesti kaikki syyni ja valvojakin totesi, että hyvä kun lähdin. Eikä myöskään tullut mitään vinoilua asian suhteen vaikka vähän oletin, että sieltä olisi voinut joku piikki iskeytyä lihaan tyylillä "mitäs minä sanoin, kyllä nää tällaiset jutut tiedetään", mutta joo, pojot nyt ainakin valvojalle tän jutun puolesta.

Aiemmin jo kirjotin niitä mun vaihtoehtomietteitä ja se todennäköisin oli koulun jatkaminen. Seuraavaksi siis yhteydenottoa opoon (joka siis ei todellakaan ole penaalin terävin kynä) ja kyllä, nyttenkin sai kyllä niin väännellä sitä rautalankaa, ennenkuin mitään alkoi tapahtumaan. Lopputulos: pääsisin haluamalleni luokalle (pois vanhalta luokalta heh hee) ja opinnot voi aloittaa heti paluun jälkeen eli jo 2. periodilla, MUTTA opettajilta pitää vielä varmistaa asia.

Seuraavaksi siis kaivelin sähköposteista ja koulun Intrasta esiin 2. periodin lukujärjestykset tulevalle luokalleni, laskin kaikki missatut tunnit ennen viikkoa 46 ja laitoin opettajille sydäntäsärkevän mailin (viime pe iltana) omasta tilanteestani ja silmäripset väristen kysyin mahdollisuutta tulla tietyille tunneille hieman myöhässä. Kouluhan alkoi viime viikolla loman jälkeen ja tahti on tuolla Tamkissa niin päätähuimaava, että parien hassujen tuntien missauksen lisäksi oon poissa vain kahdesta aineesta enemmän: Tutkimustyö 10h ja määrällinen tutkimus 6 h. Jos nää opet nyt antaa myöten (ja jos ei anna niin täältä lähtee sellaiset kiroukset matkaan) niin meikä hinkkaa ahteriaan koulun penkillä jo 2 viikon päästä (hyi fuck).

Koska kotiinkin pitäis jotenkin päästä laitoin mailia Travellinkille jonka kautta olin lentolippuni ostanut. Jonkun onnenpotkun myötä siellä ilmoitettiin, että lennon vahto viikolle 45 onnistuu 104 euron hintaan jos samanlaisia lentoja on silloin tarjolla. Viime viikolla en voinut vielä soittaa kun odottelin silloin vastausta opolta ja viikonloppuna kaikki paikat on luonnollisesti kiinni. Tänään siis oottelen, että kello tulee täällä 14 ja sit on mahdollista vihdoinkin kuulla tuomio tän asian suhteen. Mä nyt toivon, että sieltä löytyy joku mesta mihin mut voidaan heivata, muuten tää suunnitelma hieman kusahtaa.Vielä pitää sitten hankkia paluulento Vietnamista Bangkokkiin ja se onnistuu vasta kun on paluulennot Helsinkiin takataskussa.

Tänään otin yhteyttä vihdoinkin kv-toimistoon ja kysyin apurahojen palautuksesta. Sinne sitten lähtee 1680e takaisin ja mistä nämä rahat hommataan on arvoitus itsellekin. Kyllä velka lämmittää taas pyllyä mukavasti... 

Suomessahan luovuin kämpästäni ja tavarani kerää pölyä Viinikan ullakolla. Tää on ehkä vittumaisin asia: mä en halua, en pysty enkä henksesti kestä mitään muuttoa nyt. Ja koska oon ikuinen optimisti ja olen edelleen lähdössä vaihtoon BKK sitten ensi syksynä niin ei ole mitään järkeä taas raahata kaikkea ryönää jonnekkin luolaan 6kk tähden. Koska oon vaan niin vitun hyvä, täältä tuhansien kilometrienkin päästä niin nettiin vaan sukeltamaan ja sain hommattua kämpän Näsilinnankadulta eli ihan keskustasta reippaan 300e hintaan kalustettuna. Asukki on lähdössä itse ulkomaille aupairiksi ennen Tammikuuta ja etsii alivuokralaista. Ollaan nyt vaihdettu useita maileja ja muuten homma on paketissa, mutta vielä näämme face to face kun saavun Suomeen niin se tyttäö näkee etten oo mikään hullu.  Tietää jo nyt, että eiköhän se homma järjesty ja oikeastaan tästä supertarkkuudesta tietää ainakin sen, että asunto on hyvä ja diili on hyvä. 

Liukuvan muuton vuoksi (tyttö ei ole vielä varma milloin lähtee) oon onneks saanut sovittua mun vanhan kämppiksen kanssa niin, että punkkaan sen huoneessa loppuvuoden kohtuullista korvausta vastaan. Palaan siis aluksi vanhoille nurkilleni mikä oikeesti helpottaa ja lohduttaa aika paljon tätä tilannetta. Sieltä käsin on hyvä ja helppo järkätä loput asiat kuntoon ja muutto uuteen paikkaan sitten joskus joulukuun lopussa onnistuu vaivattomasti. Käyn ullakolta hakemassa sitten pääasiassa vaatteita ja koulukirjoja. Loppuja juttuja voi mennä etsiskelemään sieltä tavaramerestä aina sen mukaan kun iskee joku pakottava tarve.

Äsken lähetin vakuutusyhtiölle viestiä ja koitan perua mun pidennettyä rottahintaista matkavakuutusta. Sitten taas jää muutama euro säästöön itelle. 

Vielä hoidettavia juttuja:
-Kuun vaihtuessa tilaan puhelimeen tekstaripaketin ja netin
-Kelaan pitää tehdä muutosilmoitus muutoista
-Töistä pitää kysyä, että voinko tulla takaisin duuniin jo aiemmin ( tosin aikaisintaan 15.12 kiitos Kelan tulorajojen)
-Miettiä mitä liikuntaa sitä lähtis harrastamaan kun ei pyörää voi enää käyttää kulkemiseen (en kestä busseja enää) ja thaikkumesta on siel betoniviidakossa mun saavuttamattomissa.

Sit alkaakin homma olemaan paketissa takaisin oravanpyörään hyppäämistä varten. Jiihaa!
Vaikka tää ei todellakaan mennyt miten piti niin kyllä se aina ainakin omaa oloo helpottaa, että sitten vaan lähtee käsittelemään niitä ksuipäisiä asioita ja tekee uudet suunnitelman minkä mukaan toimia. Tuo sellaista kivaa lohtua pimeisiin iltoihin. Ainahan mä olisin voinut haistattaa paskat kaikille, imee Kelasta tuet ja odottaa veronpalautuksia ja vaan jäädä tänne viidakkoon hengaileen, mutta tiedän jo valmiiks, että sellasen pikku seikkailun jälkeen se vitutus vasta olisikin katossa. Oon niin tunnollinen, että jos nyt on mahdollisuus jatkaa koulua "kuin mitään ei olisi tapahtunut" niin kyllä mä jatkan. Kyllä se rankkaa tulee olemaan välillä kun noi kouluaineet ei nyt oikeesti kiinnosta pökäleen vertaa, mutta koittaa pitää sen vaihdon mielessä ja panostaa sitten koulun ulkopuoliseen elämään niin pysyy sit jokin mielenkiinto yllä. Ja ainahan voi katsella pari jaksoo Jersey shoree...

*******

Ollaan nyt sitten muuten Vietnamissa. Täällä on tää sosialistien rakastama sensuuri päällä, joten tietokoneilla ei pääse faceen ilman jotain hakkerijuttuja. Samoin tää Bloggeri toimii hieman rajoitetusti: saan ymmärtääkseni lisättyä nää päivitykset, mutta ite en pääse katsomaan blogia enkä vastaamaan kommentteihin. Pitää tässä parin päivän aikana koittaa päivittää blogi ajantasalle niin tarinat ei laahaa ihan jälkijunassa.

Siem reap - Phnom Penh

Temppeleiden jälkeen rullattiin hotellille ilmaiselle aamupalalle, otettiin tunnin päikkärit, mä kävin hakemassa voimistavan 3,5 dollarin aamupalan ja sitten olikin jo aika hikoilla laukut alakertaan ja venailla bussia. Päästiin tollaseen söpön pienen bussin takapenkeille missä istuttiin Cambodialaisten mummujen keskellä polvet suussa. Siitä vaihdettiin isompaan bussiin asemalla ja lähdettiin huristelemaan kohti maan pääkaupunkia eli Phnom Penhiä. Bussilippu oli 6 dollaria eli ok.

Kyydistä ei ihmeellistä kerrottavaa. Matka kesti tottakai odotettua pidempään ja taustalla raikasi Cambodian karaoke iiihan täysillä. Meillä oli jo hotla varattuna kun tiedettiin, ettei pimeän tullen enää jaksa lähtee säätämään. Maksettiin siis ikkunattomasta (mutta muuten ihan hyvästä) huoneesta yhteensä 50 dollaria/2 yötä. Ihan homona siis. Päätettiin, että otetaan nyt uus asenne ja lähdetään pääkaupunkiin avoimin mielin ja koitetaan nykäistä paikasta jotain irti. Kaduilla huristellessa kyllä mesta vaikutti vähän paremmalta eikä niin turistiryönäiseltä, mutta kyllä se vitutus taas iski naamalle kun bussi kurvasi asemalle. Tuktuk-kuskit hyökkäsivät bussin viereen ja hakkasivat nyrkeillä ikkunaa heilutellen mainoslappuja ja kiljuen omia tarjouksiaan. Laitettiin verhot kiinni, mut melu vaan yltyi. Vaikka aseman työntekijät laitto barrikadit bussin sivuun niin ne apinat tunki siihen pieneen tilaan ja jatko meluamistaan eikä matkiustajat edes meinannu saada laukkuja ruumasta kun väkee oli niin perkeleesti.

Hauskaa oli se, että pysähdyspaikalla noi tädit halusi ottaa meistä valokuvia. Osoitteli meidän nenää ja hymyili. Oli pakko ottaa kans oma kuva muistoksi. Tää oli oikeesti tällainen kiva ja ihana hetki täällä kusetuksen keskellä.

ANGKOR WAT

Syymme Siem Reapiin tuloon, Angkor wat. Herätys klo 4 aamulla ja klo 5.30 kärppänä katsomassa auringonnousua. En jaksa rustailla mitään infopakettia näistä, voi googlettaa jos kiinnostaa tietää lisää. Mutta nähtiin kolme eri temppeliä tuolla alueella ja aikaa meni n. 4 h. Angkor wat, Angkor Thom ja Bayong Temple, joka on myös tuttu Tomb Raider leffoista (ihan kuin ees muistais). Mut oltiin varmaan enemmän mehuissamme tosta Angelina Jolie jutusta kuin mistään historiasta :D

Kuvia on miljoona, mutta tässäkin vaan murto-osa. Oli kyllä vaikuttava paikka ja jokaisen tänne tulevan ei tätä kannattais jättää väliin. Hinta 20 dollaria/naama ja taksi maksoi 5 dollaria/naama. Kyllä oli sen arvoista. Mestoilla sai kiipeillä raunioiden keskellä ja tuolla Bayongin temppelissä kiivettiin ihan hulluja portaita pitkin huipulle saakka (alas olikin kivaa tulla tällä pienellä korkean paikan kammolla, mutta takaperin sitten  kuin pieni torakka rappunen kerrallaan ja molemmat kädet kaiteissa kiinni). Enjoy the kuvashöw!
 

lauantai 27. lokakuuta 2012

Cambodia Cambodia!

Ensimmäinen kokonainen päivä Cambodiassa. Oli hankalaa lähteä ulos kun ei oikein huvittanut mikään. Harmaita hiuksia aiheutti myös tää uus rahatilanne: valuuttoja löytyy ja numerot vaan vilisee päässä kun koittaa pysyä perässä eri kurssien kanssa (taas kerran helpompi kusettaa kun ei turisti muista mikä oli mikäkin). Lisäksi täällähän nää vetää dollaria ja Euroa samassa kanveesissa vaikka Euro on vahvempi. Eli realeja käytettäessä kaikki maksaa oikeasti vähän enemmän kuin pitäis. Ettäs niin.

Respan täti suositteli aamulla meille Floating villagee ja kun taksikyyti sinne ja takaisin oli vaan 5 e yhteensä niin mehän lähdettiin iloisena matkaan kun pääsi tekemään edes jotain. Otettiin kuvia matkalta ja kuinka kätsyä onkaan levitellä pakaroita tuktukin kyydissä ja ottaa kuvia kameralla kun saa olla auringon paahtavaa kuumuutta piilossa. 

Floating villagee ei koskaan nähty, kun paikan päällä selvisi (ylläri ylläri) että homma maksaa 20 dollaria naama. Eihän meillä ees ollu sellasia rahoja mukana! Vaihtu village sitten kohtuuhintaiseen krokotiilifarmiin (2 dollaria) jossa hengasi myös kaks aivan hullua apinaa. Illalla oli pakko hakea lähimarketin raflasta juustohamppariateria ja fiilistellä rasvaruokaa noitten paistettujen riisien jälkeen. Oli hyvää. Muuta ei tehtykkään kun seuraavana aamuna piti herätä klo 4 aamulla katsomaan Angor Watia. Siitä lisää sitten kun kuvia on saatu muoksittua.