perjantai 30. marraskuuta 2012

Suck my balls

Mä oikeasti haluaisin tietää vastauksen siihen, että onko muiden ihmisten elämä näin saakelin hankalaa kuin mun tuntuu välillä olevan? Mistä hitosta näitä vammasia ihmisiä sattuu mun eteeni ja miksi yksinkertaisen asian hoitaminen on välillä verrattavissa mount Everestin valloitukseen? Kuka tuolla avaruuden seassa on päättänyt koetella mua näin rankasti ja kenteis tahallaan yrittää saada mua ennenaikasesti hautaan verenpaineen nousulla? Mä haluaisin, että mun elämä olisi jännää kivojen asioiden takia, ei jännää siksi, että kaikki suunnitelmat menee pilalle ja porukka paskoo mun niskaan kilpaa.

Tällä kertaa peliverkkarini syttyivät tuleen tulevan asunnon ja sitä vuokraavan muijan (tekis mieli kyllä kirjottaa, että horo HORO HOOOOROOOO!!!!) takia. Luulin, että kaikki oli jo selvää EILEN kun miljoonan sähköpostin jälkeen saimme päätettyä, että mä asuisin nykyisessä paikassani tammikuun loppuun saakka, koska hän ei ole varma lähtöpäivästään, niin on parempi tehdä sopimus helmikuusta alkaen eikä kellään ole hätää. Jee jee, se on win-win ja mitä näitä nyt oli?! Samallahan soittelin kaverilleni kenen luona punkkaan ja rukoilin hiljaa mielessäni ettei sillä mee hermoja kun jo sadannen kerran muutan suunnitelmiani ja jes! sain sovittua niin, että maksan vuokran tammikuusta ja etin uuden vuokralaisen siitä eteenpäin. Ja ehdin laittamaan jo ilmotuksen nettiin ja vastaamaan jo yhteen kyselyynkin kun PAM! Mikä se siellä odottaa mun sähköpostissa?

Viesti muijalta, missä se toteaakin, että "hei, en sanonut missään että se helmikuu sopii. Ei mun oo järkee maksaa tammikuun vuokraa kokonaan jos en ole siellä enää loppukuusta. Tätä täytyy nyt miettiä." Miettiä? MIETTIÄ?!?!?!? MITÄ VITTUA SUN PITÄÄ MIETTIÄ?! Voin sanoa, että niin paljon kuin mun tekikin mieli lähettää sille paluuviestissä "mieti tätä" goatsen kuva liitteenä niin koitin suht. fiksusti selittää, että mä tarjoan sille kompromissia, joka palvelee meitä molempia ja jos sen suurin murhe on se, että hän joutuu maksamaan oman vuokransa kuun loppuun saakka niin OMG!!! Mistä näitä ihmisiä sikiää?!??! Mikä se ikä olikaan taas? 

Muija on vuokraamassa huonettaan eikä se edes tiedä koska se lähtee! Sillä ei ole ketään muuta kuka edes harkitee muuttavansa sinne kuin  mä! Ja nyt se itkee, että jos se lähteekin aiemmin kuin tammikuun lopussa niin mä en olekaan maksamassa sitä loppuvuokraa???? Hei pyydä joulupukkia maksamaan se loppuvuokra, koska multa ei heru penniäkään!!

On se niin hienoo kun tollaset pikkutytöt yrittää olla niin vitun aikuisia tässä julmassa maailmassa ja päättää lähteä leikkimään vuokraisäntää, mutta ennenkuin lähtee leikkiin siellä isojen ihmisten seurassa niin varmasti kannattaa ensin ottaa selvää miten homma menee oikeasti. Mä olen aina mielelläni ystävällinen kaikille ihmisille, mutta jos siellä aletaan kuvittelemaan, että tilanteen ollessa tämä, mä alan suostumaan kaikkiin hassuihin vaatimuksiin ilman takeita, että edes pääsen ikinä muuttamaan siihen kierrätyskamalla sisustettuun luolaan niin hei imaskaa ja lujaa. Jos aletaan haisemaan siitä, että mä yritän järjestää itselleni kattoa pään päälle niin, ettei maksuja mene päällekkäin ja pelaamaan sen epävarman lähdön kanssa ja homma vielä lyödään lukkoon, jonka jälkeen se ottaakin sanansa takaisin niin HOHHOIJAAA näätkö kuinka paljon mua kiinnostaa enää edes puhua tästä asiasta???? 

Vuokrasopimuksen kirjottaminen on kuitenkin oikeudellinen toimenpide, joka sitoo molempia osapuolia allekirjotuksen jälkeen. Mä en edes jaksa kuvitella, että jos tämä alku on näin vitun sekasta, että mitä toi ihminen kuvittelee asian olevan sopimuksen teon jälkeen? "Oho, emmä lähtenytkään mihinkään, et saakkaan asuntoa." 

Asiat on mahdollista hoita niin saakelin yksinkertaisesti, nopeasti ja helposti. Ja sitten on näitä ihmisiä kenen kanssa kaikki on yhtä vitun itsemurhaa alusta loppuun saakka. Mä en jaksa. Mä en vaan jaksa. Ja tää samainen ihminen koitti saada mua tekemään suullista sopimusta kun olin asuntoa katsomassa. Sopimusta mistä? Että se nussii mua perseeseen ja koittaa imee musta ylimäärästä rahaa? As if bitches! 

Kyllä nyt tuli kutiteltua väärän karhun penaalia, saa muikkeli nyt ettiä uutta alivuokralaista asuntoonsa iiiihan rauhassa ja haluanpahan vaan nähdä sen hetken kun se sellaisen löytää. Mä pesin käteni koko paskasta vastausviestin muodossa (josta tuli yllättävän asiallinen kun ottaa huomioon mun mielentilan). Laitoin samalla jo viestiä Ranskaan, josko musta tulisi vuokralainen tähän punkkausmestaani ja kun asia varmistuu, niin soitan sen sadannen kerran kaverilleni ja ilmotan, että suunnitelmat muuttuivat TAAS. Onneks sen ei tartte tehä mitään erilailla, muuten häpeisin silmät päästä tän paskasirkuksen tiimoilta, vaikka kyllä nytkin taas niin hajottaa tää, että kaikenlaisten aivonsa blondausaineella tuhonneiden älykääpiöiden takia ei kärsi pelkästän mä, vaan myös muut ihmiset, jotka joutuu olemaan osallisena tässä farssissa. 

Toivottavasti se muija tajuaa hävetä ja tajuaa edes jossain kohtaa KUINKA VITUN TYHMÄ se oli menettäessään vuokralaisen jonkun kymmenen euron takia. Ehkä sekin on liian hankalaa sen ajatuksen juoksulle ymmärrettäväksi joten se tyytyy vaan vihaamaan mua. Mutta niin, TUNNE ON MOLEMMINPUOLINEN.  Horo.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Aasian verkko-opinnot 2013

Ah, mitä olisi opiskelu Tamkissa jos se ei aiheuttaisi pientä pään kiristystä ja kirosanojen lentelyä aina tietyin väliajoin ja tietenkin itselle tärkeissä asioissa?  Tästä ainakin saa sykkeen mukavasti koholle kun on muuten tämä Suomi-elämä niin verrattoman tylsää! TAMK - opiskelijoiden tahdon väsyttäjä!

Tiesin, että haku Aasia-opintoihin oli menossa kun saavuin Suomeen synkeään marraskuun alussa. En tiedä mistä olin kaivanut tietoni kalenteriini, mutta itselläni luki, että hakuaika opintoihin olisi auki 23.11 saakka. Eksyttyäni sunnuntaina 18.11 Aasia-verkoston kotisivuille jouduin hetken aikaa keräilemään leukojani, sillä siellä ilmoitettiin iloisesti, että haku päättyy samaisena päivänä. Ohjeista pikaisesti lukemalla vielä selvisi, että sinne pitäisi laittaa nettihakemuksen lisäksi paperinen hakemus jos haluaisi olla erillisopiskelija, joten nostin käteni ilmaan ja totesin, että paskaako tässä, aina on ensi vuosi ja uusi yritys odottamassa. 

Seuraavalla viikolla taas väläyteltiin palaa taivaasta kun opomme lähetti mailia, että Tamkin opiskelijoille on myönnetty pidennetty haku opintoihin. Sitten vaan äkkiä mailia koulutuspäällikölle aiheesta. Tässähän sitten päästiin sivuuttamaan jo viime huhtikuussa alkanutta Hopsini kyselyä, joka ei ylläri ylläri koskaan selvinnyt. Kiitos likon kv-kordinaattorille, josta en ole vielä missään asiayhteydessä kuullut mitään hyvää sanottavaa (ja tähän voisi näin BTW huomautuksena kirjoittaa, että nyt kevällä meidän pitää suorittaa toimeksiantajalle tutkimus jostakin tietystä aiheesta ja VÄ_HÄN_KÖ tekis mieli tehä ihan vaan salaa laadullinen tutkimus siitä, millaisena likon opiskelijat ovat kokeneet kv-kordinaattorin palvelut. Vois tulla aikaa tiukkaa tavaraa, joka ei sitten taas eettisesti ole ihan korrektia kun tapahtuisi pienimuotoinen tyypin ristiinnaulitseminen, mutta hitto mä myhäilen tälle idealle vielä pitkään...) enkä varmasti tule kuulemaan, on kaikki asiat jääneet roikkumaan ilmaan ja tyyppi on varmaan ihan onnessaan jo unohtanut pienen suomalaisen opiskelijan ongelmat ja vain piehtaroinut vaihtareiden parissa kiillotellen sädekehäänsä. Totesin siis  mailissa lyhyesti, että kordinaattori ei ole hoitanut asiaa (ja päällikköäkin tämä kiinnosti kuin kilo paskaa) ja haluaisin  tietää miten asiassa voidaan edetä nyt.

Ongelmahan on siis siinä, että Tamk maksaisi nämä Aasia-opinnot mulle, mutta jos otan ne en pääse vaihtoon. Koska molemmat sovitetaan Hopsissa valinnaisiin aineopintoihin. Ja vaihto nyt on itselle kuitenkin se tärkeämpi juttu (jos sinne nyt edes pääsee hoh hoo). Koitin siis taas kysellä sitä, että voisko osan niistä "pakollisista" opinnoista korvata Aasian-opinnoilla. Ja jos ei, voisinko silti hakea koulun kautta opiskelemaan kyseisiä opintoja ja vain nöyrästi maksaa ne itse.

Tuli kyllä niin timakka vastaus takaisin, että siellä on taas jumalat jakaneet auliisti almuja köyhille ja raihnaisille: "Sinun kannattaisi nyt ottaa yhteyttä opinto-ohjaajaasi." Kyllä, juuri siihen tyhjäntoimittajamurmeliin joka aikoinaan passuutti mut kv-kordinaattorin luokse ja joka ei edelleenkään ole tehnyt mitään! Ja kun ovelana kettuna koitan nyt ohittaa tämän piikin lihassani niin siitä ei ole mitään hyötyä koska näköjään mitä ylemmälle taholle tuolla mennään, sitä suuripiirteisenpää on asioiden hoito. Vitut meistä ruohojuuritason opiskelijoista, hus jaloista pyörimästä. 

Mä laitoin sitten sitä mailia opinto-ohjaajalle ja aattelin, että mennään sitten taas juttelemaan niistä ihan samoista asioista uudelleen ja kuulemaan kuinka kukaan ei mahda millekään mitään. Vastaukseksi tuli automaattinen viesti "palaan takaisin 3.12." Öh höh höö, höö höö! Ei enää taaskaan tiiä, että pitäiskö vaan kellahtaa ajotielle makaamaan ja odottamaan jotain suurta rekkaa lopettamaan mun henkiset kärsimykset vai mitä hä. Hetken aikaa pohdin laitanko koulutuspäällikölle takaisin mailia, mutta sit vaan totesin, että fuck this shit ja annoin koko Tamkin olla.

Kirjotin suoraan mailia tuonne Aasia-verkoston opettajalle ja kysyin mahdollisuutta osallistua vielä kurssille erillisopiskelijana (eli vähän kuin avoin yliopiston kurssille) ja maksaa itse kurssimaksun, joka on maltilliset (mutta silti tähän rahareikään hyvin suolaiset) 250 euroa 25 opintopisteestä. Sieltähän tuli vastaus heti seuraavana aamuna, kaikkine hakuohjeineen ja lomakkeiden täyttövinkkeineen sekä suosituksia mitkä kurssit kannattaisi valita. Näin siis Turun yliopistossa. Että... Ei voisi eroa olla taas enempää tässä asioiden hoidossa ja informatiivisten viestien lähetyksessä.

Mutta kaiken hajoilun jälkeen mulla on nyt nettihakemus tehtynä ja paperihakemus karvaa vaille valmis (piti vielä varmistaa mitä liitteitä mun siihen tarttee lykätä). Kyllä se nyt vähän sydämestä ottaa kun maksaa muutaman satasen opiskelusta eli siitä, että mä tuun tulevaisuudessa repimään peliverkkareitani, mutta kyllä tää nyt on sen arvoista. Ainakin toivotaan niin, että sitten valmistuttua pääsee edes niihin perkeleen työhaastatteluihin (kun nyt sellasista vaan haaveilee lol)!

Tulen siis opiskelemaan 2013 seuraavanlaisia aineita:

- Itä- ja Kaakkois-Aasian kulttuurihistoria 6 op
- Society and Politics in East and Southeast Asia 2013 6 op
- Business in East and Southeast Asia 7 op
- Language and Communication in East and Southeast Asia 6 op
Yhteensä 25 op

Kaksi jälkimmäistä kurssia on suorituksessa samaan aikaan kun oon vaihdossa, joten katotaan kuinka haipakkaa tulee olemaan :P

Lisää informaatiota löytyy: Yliopistojen Aasia verkosto

maanantai 26. marraskuuta 2012

Fantasia vs. arki

No fantasia voittaa miljoona - nolla!
Viimekertaisella kirpparikierroksella tarttui mukaan kolme lautapeliä ja samalla mun lautapelivarasto kasvoi... siihen kolmeen. Mutta kyseessä olivat Taru sormusten herrasta-Monopoly, Harry Potter-tietovisa ja Harry Potter-arvoituspeli niin ne oli pakko ostaa. Tänään pääsin vihdoinkin koeajamaan Monopolyn kun pelattiin Pauliksen ja hänen boyfriendin kanssa ja tällaisena menestyneenä tradenomiopiskelijana tottakai hävisin menemällä täydelliseen konkkaan. Way to go.

Nyt muutenkin, kun on masentavan pimeää ja koleaa, tekee mieli jäädä asumaan peiton alle ja sukeltaa johonkin kivaan maailmaan. Varmasti pakko vielä kaivaa ennen joulua Harry Potterit ullakolta ja lukaista ne kaikki läpi, ihan vaan perinteiden vuoksi. Nyt aloin myös seuraamaan vihdoinkin Game of Thronesia ja sormet vaan syyhyää painamaan play-nappulaa koneella. Tein sen aloittelijoiden virheen, että aloin seuraamisen jonkun (tai siis hänen) kanssa, niin ei voi tuhlata jokaista valveillaolon hetkeä sarjan katsomiseen (vaikka toisaalta, tällä saa hyvän tekosyyn kutsua kyseinen henkilö mahdollisimman usein vierailulle, heh heh hee!).

Harry Potter-peli-iltaa ootellessa!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ollako vai eikö olla: Nha Trang

Koitan tässä avata mun runosuonia päivityksen muodossa niin jos tämän jälkeen pystyisi viimeistelemään sen pahamaineisen Casen loppuun. Siitä puuttuu enää markkinointiviestinnän toimenpiteet, mutta jotenkin tuntuu niin puuduttavalta lähteä selittelemään syväanalyysejä siitä, miksi keksitty yritys haluaa lähettää keksittyjä mainoslehtisiä...keksityille asiakassegmenteilleen. Living in a dream land, wohoo!

Tässä siis lopputurinoita Nha Trangista teemoittain:

Biitsi:

Rannalle tultaessa tuli mieleen Teneriffa. Pienenä paljastuksena: en ole Teneriffalla ikinä käynyt, mutta mun mielikuvissa kaikki Kanariamestat olisivat tämän näköisiä. Eli rantaan johti leveät rakennetut puistotiet joiden taustalla häämötti korkeat luksushotellit. Rannat oli täynnä aurinkotuoleja, jotka tottakai maksoi. Onneks rannalla oli loppujen lopuksi enemmän tyhjää tilaa kuin maksullisia rantabaareja eli sen oman viltin sai iskettyä helposti hiekalle ja grillaus saattoi alkaa.

Mälsintä olivat kuitenkin aallot. Tuolla oli ihan sairaaaaaaaaan kuuma. Kuumempi kuin Thaimaassa (Ainakin tuntui siltä). Ja veteen ei voinut mennä viilentymään tappaja-aaltojen vuoksi. Nyyh.

 
Ruoka ja juoma:

Mä olen ihan saletti, että meillä oli täällä ruuan suhteen tosi huono onni. Tuntui todella vaikealta löytää hyvää ravintolaa ja kaikki katukojutkin oli joko piilossa meidän silmiltä tai ne myi vaan niitä sämpyläleipiä, jotka ei nyt omaa mahaa saanut kurnimaan. Vasta kun lähdön hetki alkoi koittaa, me alettiin päästä homman sisälle. Lonely Planetissa mainitussa Why Not-baarissa oli tooodella hyvää sapuskaa ja tuli kyllä syötyä oikein mehukas nuudeli/katkarapu/parsakaali-pöperö siellä. Ja meidän hotellin kadulla (rantakadusta seuraava meren suuntainen katu) oli yksi ravintola josta sai hyvää pizzaa ja paikka oli venäläisten suosiossa.

Meille tuotti ongelmia myös kolmen ihan erilaisen makumieltymyksen yhteensovittaminen ja sekin osaltaan vaikeutti ravintoloiden etsimistä. Mutta kyllä me hengissä selvittiin ja jokainen (edes vuorollaan) sai hyvän mielen, täyden mahan ja laihan kukkaron :)
Tekeminen:

Täälläkin on tarjolla ne kaikki perusjutut mitä muissakin rantakohteissa on. Eli snorkkireissuja ja muuta vesiurheilua, hierontaa ja mutakylpyjä, night marketteja, discoo ja baareilua. Me oltiin vaan niin laiskoja, ettei oikein saatu loppujen lopuksi käytyä muualla kuin buddhalla. Varmasti siis löytyy puuhaa sellaiseen leppoisaan kahenkin viikon lomailuun jos tykkää tosta auringon palvonnasta.

Oli muuten taas tosi hienoa, kun oltiin lähdössä minibussilla hotellilta yöbussille niin ajeltiin hakemaan porukkaa muistakin hotelleista kyytiin. Siinä sitten mentiin jollekin kadulle joka näytti aika paljon sellaiselta The mestalta koko saakelin lomakohteessa, oli ravintolaa, baaria, tatskamestaa ja vaatekauppoja. Siinä huuli pyöreenä istuttiin ja mietittiin, että miten hitossa me ollaan kävelty täällä niin, että ei olla eksytty sinne?!??! Tää on tätä Almazin tuuria taas...

Varsinkin kun oon kuullu, et Vietnamissa on paljon tosi ihania vaatteita halvalla niin ei kyllä kukaan meistä ostanut yhtäkään rytkyä koko maasta. Ei me löydetty mitään. Missä ne oli?
 

Meidän hotellin viereinen rakennusprojekti, joka taukosi vain sateen aikana. Ah sitä sirkkelin vinkunaa keskellä yötä <3

Loppukaneettina voin todeta, että tämän seikkailun perusteella en tulisi enää uudestaan Nha Trangiin, mutta kuten yllä olevasta tekstistä huomaa, ettei paikka näyttäytynyt meille parhaimmassa valossa kiitos oman tuurin ja laiskuuden. Mutta vaikken hippi olekaan, niin kyllä mä silti nautin sellasista biitsibungalow-mestoista enemmän kuin kaupungeista. Eli Phu Quoc voisi olla seuraavan Vietnam-reissun pääkohde :)

torstai 22. marraskuuta 2012

Työhakemuksia, asuntoja ja koulujuttuja

On se hienoa omistaa 1,5 kämppää ja olla samaan aikaan koditon! Kyllä sitä taas eletään siellä aallonharjalla. Mä oon nyt hyvin hyvin pikkuhiljaa alkanut purkamaan jätesäkkejäni kaverin huoneeseen (sain luvan tiivistää kirjahyllyn tavaroita) ja tarkoituksena on jälleen kerran hyvin kriittisellä silmällä käydä kaikki läpi ja heivata kirpparille ylimääräiset (€ € kiiltää jo silmissä!)

Kävin tänään vilkaisemassa vihdoinkin sitä asuntoa jonka sniikkasin esiin jo Cambodiassa. Ja joka sijaitseekin Aleksanterinkadulla (vielä parempi mulle!) eikä Näsilinnankadulla. Ennen sinne menoa olin jo vakavasti harkinnut tän kaverin ja ex-kämppiksen huoneen vuokrausta omiin nimiini ja Tammelaan jäämistä. 
Plussaa: tuttua shittiä seuraavat 6kk
Miinusta: korkea hinta, pakko ostaa huonekaluja

Ajattelin kuitenkin vilkaista tuota mahdollista kilpailevaa luukkua ja kyllä meinas leuka tipahtaa asfaltille kun näki sen sijainnin (tai tajusi siis  sen) ja ne maisemat omalta partsilta!!!! AAA! Tämäkin asunto on kimppakämppä ja meikäläinen saisi siis olkkarin aivan itelleen.
Plussaa: huonekalut jää, JENKKISÄNKY, oma partsi ja halvempi vuokra
Miinusta: vielä on epäselvää missä kohtaa tammikuuta pääsisi muuttamaan

Pikaisen mietinnän ja Paulikselle soiton jälkeen päätin, että kyllä mä vielä kerran jaksani lunttuni iskee jätesäkkiin ja raahata tuonne uuteen paikkaan. Oli sen verran houkutteleva asunto, että pakko sitä on kokeilla. Ennen muuttoa, pahvilaatikkoelämä jatkukoon.


Työhakemuksia on nyt raapusteltu sormet ruvella, mutta tämän hetkinen saldo edes haastattelujen suhteen on pyöreä ja masentava nolla. Kyllä sitä taas perässä kuikuilee se ainainen turhautuminen, kun kaikki keharit kiilaa ohi ja mä jään nuolemaan näppejäni. Jään nyt odottelemaan toteutuuko mun toiveet ja pääsenkö Ikeaan töihin, nyyh :,,)

Kouluhommia oon painanut apinanraivolla (eli huomennakin lintsaan ja nukun vaan) ja alkaa se pelottava case-tehtäväkin olla loppusuoralla. Keväälle on tulossa lisää säkinpyörittely-tehtävänantoja, mutta kun tässä ripulin heitossa alkaa olemaan jo sen verran harjaantunut niin ei huolestuta yhtään. Bring it on!

On tää jännää tää Suomi-arki...

maanantai 19. marraskuuta 2012

Jaa mitkä vesipuistot?

Meillä oli Vietnamissa jotain vakavia ongelmia vesipuistojen kanssa. Kaikki jumalat ja henkimaailman olennot olivat selkeästi päättäneet, ettei meille suoda onnea ja autuutta klooriveden muodossa. Vielä Ho Chin Minh Cityssä ollessamme päätimme viettää vikan päivän ennen yöbussiin hyppäämistä Dam Senin vesipuistossa. Paikka olisi kuulemma hieno, halpa (vaan 15 000 dongia eli about 0,50 e) ja aah niin täydellinen kuumalle ja hikiselle päivälle. Kattokaa nyt näitäkin kuvia:
Niin että kelpaisko? Haahuillaan Night marketin suunnalle ja onnistutaan hyppäämään oikeeseen paikalliseen bussiin, joka kulkee Dam Seniin saakka. Matka kestää yli 40 minuuttia ja takapuoli liimaantuu penkkiin. Päästään vihdoinkin mestoille ja tajutaan kuinka valtava paikka on. Etitään sisäänkäyntiä ja vilkuillaan hieman epävarma hymy poskilla, että missäs kaikki ihmiset on. Karu totuus selviääkin sitten kun päästään alla olevassa kuvassa näkyvän kyltin viereen! Joo, juuri nyt, ihan vain meitä varten, JOKAINEN TIISTAI paikka on suljettu!! HAHA! Eikä vituttanu...   
Nielimme pettymyksemme ja ajattelimme antaa vesipuistoille uuden mahdollisuuden Nha Trangissa. Siellä kun pitäisi olla myös halpa ja hyviä arvosteluja saanut puisto ihan meren vieressä kävelymatkan päässä hotellilta. Lähdetään sinne eräs kaunis aamu ruokailun jälkeen. Koetaan sitten pienoinen Deja Vu kun paikalle saavuttuamme vain heinäpallot pyörii meidän ohitse eikä missään näy ketään. Miksi? NOKUN TÄMÄKÄÄN VESIPUISTO EI OLE AUKI! Eikä se ole muuten vaan kiinni vaan totaalisesti hylätty! Vesialtaista puuttuu laattoja, paikat on hoitamattomia ja ruokapöydät autioita. Koko paikka näyttää maailmanlopun jälkeiseltä kummituspuistolta.
 
Nha Trangissa on mahdotonta uida meressä ellei halua hampaillaan kalastella planktoneita kaks metrisen aallon iskettyä sut meren pohjalle. Tää pettymysten kujajuoksu oli jo niin massiivisella tasolla, että mä ja S nöyryttiin ja otettiin sikahintaiset (eli 1,30e maksavat) aurinkotuolit rich bitch-ravintolasta jossa oli oma pooli. Kyllä! Me päästiin vihdoinkin uimaan!! Vedessä lillu kaikkea outoa niiden viidenkymmenen venäläisen lisäksi, mutta ei paljoa haitannu. Vihdoinkin sielu lepäsi, sillä kyllä tytön on vaan saatava aina välillä sen luksus-hetkensä, maksoi mitä maksoi. Juhlistettiin meidän helvetin hyvää päätöstä vielä 90 tonnin hodarilla ja 80 tonnin Banana Splitillä. Kyytipojaksi vielä otettiin 40 tonnin vesi. Kyllä kelpas ja vittu rahaa oli!

Jos joku Vietnamiin matkustava nyt kenties eksyy tänne blogiin niin TARKKANA NIIDEN PUISTOJEN KANSSA.  Saattavat olla meinaan kiinni!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Bangkok - China Town

Tässä kuvia ja tarinointia reissun ekalta viikolta kun vielä seikkailin Bangkokissa Niinan kanssa. 

Oli tiistaipäivä ja me päätettiin mennä Khao Sanilta kävelymatkan päässä olevaan National Museumiin. Edellisenä päivänä koitettiin päästä samaan paikkaan, mutta se oli kiinni, tänään onnistuttiin tulemaan mestoille juuri kun museossa alkoi joku siesta ja paikka iski lapun luukulle puoleksitoista tunniksi. Me ei jaksettu jäädä venaileen (vedettiin tosin aamupala siinä kadulla maailman söpöimpien mummojen kojussa).
 
Lähdettiin etsimää joen rantaa sillä ajateltiin testata jokilaivoja/lauttoja ja kulkea niillä Chao Praya jokea pitkin Little Indiaan asti. Oli kyllä hauska vehje ja halpa kuin mikä. 18 bahtia neljä pysäkin väliä ja samalla pääsi katseleen maisemia. Nähtiin esim. alla olevassa kuvassa näkyvä Wat Arun temppeli. Kukaan ei tosin huudellut pysäkeistä mitään, piti itse kuikuilla väkijoukon ylitse jokaisella asemalla paikan nimiä.
 
Little Indiasta ei oel kuvia koska ei ollut mitään kuvattavaa (tai sitten angstasin taas niitä intilaisia...). Siellä oli vähän shabbyisempää kuin muissa Bangkokin paikoissa joissa kuljettiin ja paikka vilisi kangaskauppoja ja kangasostareita. Eli vielä sinne on joskus pakko palata, oli meinaan niin halpoja kankaita ja koristejuttuja. Sormet syyhysi. Otettiin tuktukki Chinatowniin kun ei jaksettu enää kävellä ja tajuttiin, että sinne on vähän pidempi matka kuin aateltiin.

Chinatowniin kun päästiin niin alkoi sataa kaatamalla joten meidän kiertely valitettavasti jäi aika vajanaiseksi :( Löydettiin suuri katoksilla vuorattu markettialue jossa sitten pyörittiin pikku kujia pitkin kiinalaisten seassa (kyllä siellä oli kiinalaisia ja kaikki puhui kiinaa! Aika coool, vähän eri mittakaavan paikka kuin esim. Lontoon China town). Jos joku muuten tietää mitä noi vaaleanpunaiset leipä-marengit-whatevöör on niin kertoo sitten ihmeessä! Jotenkin voisin kuvitella, että liittyy uskontoon ja jumaliin.

Mutta joo, nyyh vaan Bangkokille, vielä me kohdataan!

lauantai 17. marraskuuta 2012

1 viikko Suomessa

Tuli täyteen eilen. Piti jo silloin kirjoittaa tänne itkunsekainen runoelma siitä, kuinka vaan haluaisi olla lämpimässä. Kyllä se yksi kuukausi vielä lisää olisi tehnyt hyvää. Mielenterveydelle muttei lompakolle ja kouluvuodelle. S lisäili ihania kuvia Koh Taosta Faceen ja kyllä, eilen tuli ihan kyyneliä kun se kaipaus Thaimaaseen ja vapauteen iski päin näköä. Nyt ei voi kuitenkaan muuta kuin olla onnellinen niiden kettujen vuoksi, jotka saivat sinne jäädä ja olla ite täällä suorittamassa velvollisuuttaan eli opiskeluja eteenpäin.

Kouluahan mulla on aivan naurettavan vähän. Keskimäärin 15 tuntia viikossa joista osa itsenäistä työskentelyä (jaa mitkä opintopisteet??). Uskokaa tai älkää, mutta tällä noppien pyörityksellä pitäisi tästäkin jaksosta tulla n. 11 op takataskuun. Valitettavasti totuus ei ole ihan niin ruusuista sillä mulle pamahti heti tehtäväksi helvetin laaja markkinoinnin ja taloushallinnon ryhmäyhteiscase, jonka siis pakerran Pauliksen kanssa yhdessä. Tehtävään on nyt jotenkin hankala sukeltaa sisään, se on kauheen laaja ja koko ajan on sellanen olo ettei oikein tiedä, että mitä ne opettajat tahtoo. Lisäksi tuntuu hölmöltä harjoitella kaavioiden piirtoa Excelillä kun samaan aikaan opetellaan toisilla tunneilla SPSS-ohjelman käyttöä (ohjelma, joka pieraisee ne taulukot nappia painamalla). Nyt on 2 viikkoa aikaa saada se kasaan ja voin kertoa, hikipisarat valuvat jo persposkien välissä.

Jos en oo vielä aiemmin muistanut mainita, niin samaan aikaan kun mä luuseroin ja lähdin työharjoittelusta, Paulis lopetti Proakatemialla ja siirtyi mun luokkakaveriksi Tamkin tavalliselle puolelle. Ollaan kaks kunnon leftoveria, mutta kun päämäärä on sama niin on helppoa tehä noita yhteisprojekteja yhessä nyt.

Oon nyt viikon aikana raapustanut myös muutamia työhakemuksia kaikkiin kivoihin paikkoihin kuten Ikea ja Gina Tricot. Omasta vakkariduunista en lähde ikinä pois, kiitos maailman parhaan työsopparin, mutta olisi kiva saada monen vuoden jälkeen jotain vaihtelua ja kenties samalla pedata sitä elämää Suomessa (kun toi ulkomailla hengailu on niin riskialtista näköjään).  Samalla olisi kiva saada sellainen työpaikka joka olisi auki myös viikonloppuisin, niin välillä saisi jotain ekstramameroo taskunpohjalle. Katsotaan kuinka tässä käy.

Lisäksi oon tavannut erään henkilön (tai no, tapasin jo ennen lähtöä, mutta silloin ei hommasta tullut mitään yllättäen) ja kaikki on ihan alkutekijöissään, mutta mukavaa piiitkästä aikaa tuntea tällaisia lämpimiä fiiliksiä jotakuta kohtaan, varsinkin kun elin siinä ajatuksessa jo, että mun hautakiveen tultais hakkaamaan "vanhapiika ja hänen 10 kissaa". Ehkä mullakin on vielä toivoa!

Nyt mun on pakko tasottaa pienillä power napeilla viime yön unen puutetta ja sen jälkeen iskeä hampaani kiinni casen syrjään ja vaan ripuloida noi valkoiset sivut täyteen excel-piirakoita.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Matkailijaprofiili

Sain haasteen Sannalta (just sopivasti niin pääsen vältteleen vielä lisää ärsyttävää koulun case-tehtävää) matkailijaprofiilin laatimisesta. Itse haastan Niinan kertomaan omat mietteensä aiheesta :)

Arvaan tänne, että Sannan matkustuskuva on otettu jossakin päin Venäjää kun hän oli tekemässä junareissua läpi Siperian.

Start by adding one photo here that describes you as a traveler and challenge other bloggers do the same, but the trick is that they must guess where your photos was taken at -to their blog post!

























Koska oon niin mukavan persoonallisuushäiriöinen, niin ei voi yhellä kuvalla kuvailla mua matkailijana. Itellä se on vahvasti ne kaksi ääripäätä eli kaupunkikiertelyä ja rannalla manatoimista. Ei varmaan hankala arvata mistä kuvat on kun ei tässä parin vuoden sisällä oo käyty kuin kahdessa paikassa vuorotelle :D

Scariest airline flown: En oo ikinä lentänyt millään pikkukoneilla ja kaikki lentoyhtiöt ovat olleet tosi jees. Kompensaatioksi tylsästä vastauksesta voin kuitenkin mainita, että pelottavin lento tapahtu Easyjetillä kun oltiin palaamassa Lontoosta Helsinkiin ja kovan tuulen takia kone piti laskeutumisen aikana nostaa takaisin ilmaan kun muuten oltaisiin menty kiitoradan yli jonnekin pellolle. Ilmassa sitten kun kaarreltiin ja odotettiin toista erää niin kaveri ihmetteli ääneen vieressä, että "moneenkohan tällaiseen kurviin on varauduttu polttoaineessa?". Kyllä sitä varmasti olis ihan riittämiin, mutta kysymys ei hirveesti kuitenkaan naurattanut siinä kohtaa. Kyllä porukka hurras onnessaan kun päästiin turvallisesti Suomen kamaralle.

Favorite city/country/place: Lontoo pysyy aina mielessäin! Thaimaassakin tuli kauhee ikävä Lontoota aivan yhtäkkiä :D Paikka on Tampereen jälkeen tutuin kaupunki itelle ja siellä asuu kavereita sekä sisko. En silti välttis haluais asua siellä homeen ja koleuden keskellä (Thaimaan home ja kuumuus on paljon kivempaa), mutta sinne kyllä matkustaa niin mielellään. Kun ei ole edes kallista.

Nyt tällä reissulla menetin sydämeni Bangkokille aiemman skeptisyyden ja ärsytyksen jälkeen. Ootan niin, että pääsen sinne uudestaan, paikka on täydellinen sekoitus uutta ja vanhaa, kallista ja köyhää, rumaa ja kaunista, mmmm. Aiemmin olisin myös kirjoittanut Koh Chang, mutta mun täytyy nyt saada hieman aikaa väliin ja ehkä sinne sitten joskus myöhemmin voi palata uusiks ilman mitään traumoja.


Most remote corner of the globe visited:
Kauimmaisin paikka Suomesta katsottuna taitaapi olla tuo Vietnamin Nha Trang, mutta tälleen henkisellä tasolla niin Intia. Se oli yhtä sykkivää psykoosia koko paikka mulle enkä oo eläissäni tuntenu olevani enemmän väärässä maassa.

Valtavan suuri haave on päästä Mongoliaan, joka mun ajatuksissa olisi se syrjäisyyden ja avaruuden kulminoituma, tosin positiivisessa merkityksessä toisin kuin Indiaaah.

Solo traveler or group traveler? Tää on niin nähty ja yksin matkustaminen on ok vaan jos paikan päällä on oottelemassa muuta seuraa. Vaikka monet kuvittelee, että oon tosi sosiaalinen ihminen kun tutustun niin helposti (varsinkin netissä (nörtti kröhöm)) niin mulla on aika rajattu aikamäärä mitä mua kiinnostaa hengailla sellasten ihmisten kanssa, jotka ei tunnu omilta. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä pienemmäksi kasvaa tämä maaginen sparkle time, jonka kuluessa loppuun muutun vaan vihaiseksi murmeliksi, joka haluaa mököttää omassa maailmassa. En siltikään halua olla yksin vaan juurikin sellaisen hyvän ystävän kanssa, joka ymmärtää ettei aina tarvitse puhua. On siis mahdollisuus olla yksin yhdessä.

Mun ryyppäykset on myös niin nähty jo ja kun jostain kumman syystä suurin osa matksutajista kehen mä törmään on jo ansioituneita alkoholisteja, niin mitään syvällistä klikkausta ei vaan tule, koska mua ei kiinnosta maata sängyssä krapulaa potien iltapäivään saakka ja sen jälkeen vetää taas viskiä kunnes alkaa näkemään harhoja.

Worst place to catch a stomach bug? Sellanen Intialainen torakkajuna jossa on loukussa 3. luokan vaunussa kanojen ja kerjäläisten seassa. Ei ollut onneks itellä mitään ripulia tollasessa tilanteessa (vaan juurikin se päänvastainen ummetuskivistys), mutta kyllä siinä tulisi hoilattua muutamat ave mariat jos niissä junissa pitäisi mennä ripuleita tiristelään omiin nilkkoihin. Hyi fuck.

First culture shock experience:INTIAA
Intiaa!! Tarviiko mun enää toistaa tätä? Varmaan ihan turha edes sanoa, että miksi.

Where would you buy a second home/retire: Mjaa a. Hankala sanoa. Muuttaako nyt nuorena ulkomaille ja palaisi sitten vanhana Suomeen vai asuisiko nyt Suomessa, matkustelisi ulkomailla ja muuttaisi vanhana ulkomaille? Thaimaaseen?

       

maanantai 12. marraskuuta 2012

Long Sơn Pagoda, Nha Trang

Kaiken löysäilyn, datailun ja makoilun lomassa saatiin yksi päivä ittemme liikkeelle Nha Trangissa ja lähdettiin etsimään nukkuvaa Buddhaa joka sijaitsi kaupungin kukkulalla. Googlemapsin mukaan sinne oli meijän hotellilta n. 3 km matka, mutta itelle se tuntui paljon pidemmältä (illalla selvisikin, että oli kuumetta kiitos ilmastoinnin). 

Temppelialueelle päästyämme hyökkää heti muutama paikallinen nainen kimppuun ja yrittää selittää, että koska temppelille ei ole sisäänpääsymaksua täytyy kaikkien valkonaamojen ostaa heiltä postikortit. Sellaiset jo 90-luvulla haalistuneet 200 000 Dongilla eli 7 eurolla! Meitähän ei turhaan Cambodiassa tuupattu anaaliin joka käänteessä, joten nyt oltiin tarkkana ja todettiin vaan viileesti, että ei osteta ja lähetään sitten meneen. Korttien hinta tippui puoleen ja kun oltiin edelleen tekemässä lähtöä niin yks muijista totesi, että menkää vaan. Opittiin sitten oikealta temppelin oppaalta/työntekijältä, että Buddhalaiset nähtävyydet ovat aina ilmaisia ja kaikki muu on kusetusta. Ei siis kannata maksaa!

Temppelissä päästiin heiluttelemaan suitsukkeita, tavattiin paikan vanhin munkki (94-v) jota myös Dalai Lama oli käynyt moikkaamassa ja kiivettiin 150 porrasta (ei ollut edes oikeasti paha) katsomaan nukkuvaa ja istuvaa Buddhaa. Istuvan Buddhan ympärillä oli laatoilla koristellut muurit ja tarkemmin niitä tutkittuamme tajuttiin, että ne on hautoja: moniin oli upotettu vainajan kuva laatan keskelle.

Rannalla löhöilyn lisäksi tämä taisi olla ainoa nähtävyys jota päästiin katsomaan Nha Trangissa. Kyllä laiskottelu oli mukavaa! Jäi snorklausreissut ja mutakylvyt eikä night market-alueellekaan koskaan päästy :D Mutta ei se 5 päivää oo loppujen lopuksi yhtään mitään.