maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ylöjärven metsikössä

Eräjormailu jatkuu! Käytiin viikonloppuna harhailemassa Ylöjärven harjulla.

Mites ne apurahat?

Yksi juttu, josta en ole pahemmin puhunut liittyen tuohon kusastuun työharjoitteluun viime vuoden puolella on apurahat. Sainhan niitä harjoittelua varten 1600 e ennen kuin lähdin lokakuussa Thaimaahan ja ne kaikki kyllä aika mallikkaasti kului, Thaimaan lisäksi myös Suomessa kun piti kämppä ja kaikki muu järkätä taas nollasta asti itelleen alleen.

Suomessa lähdin sitten heti selvittämään, että kenelle ja koska maksan nuo eurot takaisin ja kiristelin hampaitani sillä ei toi mikään pikkusumma nyt kuitenkaan ole. KV-toimisto sanoi, että mun pitää tehdä selvitys tapahtuneesta ja syistä miksi tulin takaisin, liittää mukaan kaikki mahdolliset kuitit ja lähettää heille. Siitä selvitys lähtisi jonnekin korkeammalle taholle, joka päättää miten asia etenee. Jos olisi lääkärintodistus perusteena työharjoittelun keskeyttämiselle niin silloin peli on aika selvä siinä mielessä, ettei rahoja tarvitse maksaa takaisin (muistakaa siis aina hommata paperit lekurilta jos jotain sattuu just in case!!!), muussa tapauksessa asia on harkinnanvarainen.

Kirjoitin tämän sepustuksen helmikuussa ja koitin pysyä faktassa niin, ettei sinne tulisi mitään viulukonserttoja ja ranteiden auki vetämisiä suuressa epätoivossa. Kuitit mulla oli tasan lentolipuista ja viisumista. Tällä viikolla tuli sitten vihdoinkin vastaus.

Tuosta 1600 euron summasta joudun palauttamaan 1200 euroa. He hyvittävät siis puolet noista menoista, joista mulla oli kuitti. Tää on hienoa! Koska en odottanut penninkään hyvitystä. Se mikä kuitenkaan ei ole yhtään hienoa, on viesti mikä tuli tämän päätöksen rinnalla. Joka oli muuten vaan copypastettu kv-toimiston toimesta jos oikein ymmärsin, eikä siinä edes näy kuka on tehnyt tämän päätöksen/kirjoittanut viestin. Sillä voin kertoa, kyllä sattui syvälle sieluuni! Olisin ennemmin maksanut koko summan kuin lukenut tota hirveetä paskaa, mitä nyt jouduin sietämään häpeän karvaan maun laskeutuessani päälleni.

Päätin, etten enää koskaan aukaise kyseistä mailia ja lue niitä ärsyttäviä lausahduksia, joten tämä selittelyni jatkuu ihan muistin varaisena. En halua pilata jo valmiiksi vammasesti alkanutta päivää lopullisesti kiehumalla jollekin tyypille, joka ei tunne mua ja jota mä en tunne.

Mailiini tullut lausunto oli alusta loppuun hyvinkin alentuvasävyinen selitys siitä, miksi he/hän (kuka ikinä onkaan) ovat sitä mieltä, että tein väärin jättäessäni harjoitteluni kesken. Voi voi pientä tyttörukkaa, kun hän järkyttyi ulkomailla kun siellä ei ollutkaan samanlaista kuin Suomessa!

Ensimmäinen kappale käsitteli sitä, kuinka on hyvinkin odotettavaa, että vaikka kuinka tarkkaan tekee TAMKin orientaatiokurssin tehtävät ja tutustuu kohdemaan kulttuuriin, voi paikan päällä kokea pieniä kulttuurista johtua yhteentörmäyksiä. Lopuksi kuitenkin todetaan, että selkeästi tässä oli kuitenkin havaittavissa henkilökemioiden yhteentörmäys, mutta tästäkin huolimatta olisi mun pitänyt jäädä sinne ja olla se bigger person.

Ensinnäkin, NO SHIT!! sille, että saattaa tulla ongelmia erilaisen kulttuurin kanssa! Harmi vaan, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta Thaimaassa eikä ensimmäinen kerta ulkomailla, niin, että huiii, kun meikäläinen on siellä tärissyt bambumajassaan peloissaan, että joko ne alkuasukkaat hyökkii päälle. En ole edes syntynyt täällä täydellisessä lintukodossa eli Suomessa, joten in your face mother fuckers!! Vaikka en väitä olevani joku ultimate Thaimaa-tietäjä niin, eiköhän se oma matkakokemus sekä puhdas mielenkiinto kyseiseen maahan ja kulttuuriin ole tuonut jo jonkinlaista suht. vankkaa pohjaa tonne aivojen perukoille, niin että tiedän edes vähän miten siellä kannattaa käyttäytyä. Kaikistahan hauskinta on se, että ne ongelmat syntyivät PERISUOMALAISEN SIKANISKAJUNTIN kanssa, ei niiden paikallisten.

Josta päästäänkin siihen henkilökemioiden yhteensopimattomuuteen ja mitä siinä kohtaa pitäisi tehdä. Mun mielestä, jos työnantaja paskantaa alaisen päälle, luottamus on nolla ja olettamuksena on se, että sä oot idiootti jolle pitää huutaa ja pitää pelossa niin on turha olettaa, että työntekijällä on sen suurempia arvostuksia pomoaan kohtaan. Ja kuka vitun idiootti jää Suomessa työskentelemään tällaiseen paikkaan? Hmmm. Eli kuka vitun idiootti jäisi työskentelemään ILMAISEKSI tällaiseen paikkaan ulkomailla??? I rest my case.

Toisessa kappaleessa sitten todettiin hyvin tietäväiseen sävyyn, että useat restonomi- ja liiketalouden opiskelijat tekevät harjoittelunsa ulkomailla hotellin vastaanottovirkailijana, eikä mun tehtävien "riisto" tälle tasolle olisi vaikuttanut millään lailla harjoitteluuni. Heidän mielestään myös liiketalouden koulutusohjelma olisi varmasti hyväksynyt harjoitteluni myös siinä muodossa. Lisäksi todettiin, että ollessanni Assistant Manager, minun olisi pitänyt TAJUTA, että olen vastuussa kaikista työntekijöistä, enkä itkeä tätä "yllätystä".  Kuulemma tässä hektisessä maailmassa perehdytys jää usein vaillinnaiseksi ja se pitää vaan hyväksyä, samoin ne haukut jotka tulee jos tätä yksinkertaista asiaa ei ole tajunnut.

Niin... Mulle on aika se ja sama mitä muut opiskelijat tekee ja missä. Mua kiinnostaa vain oma tilanne ja miten se vaikuttaa mun tulevaisuuteen. He jotka ovat lukeneet mun ihan ensimmäisiä raivoamisiani tänne blogiin, ehkä muistavat, että tuo työharjoittelupaikka oli todella hankala hyväksyttää likolla jo niiden hienojen työtehtävien kanssa. Ja että nyt yhtäkkiä joku paskaduuni olisikin ihan ok? En sitäpaitsi tullut opiskelemaan ja hankkimaan työkokemusta LIIKETALOUDEN ASIANTUNTIJATEHTÄVISTÄ vai mennäkseni töihin hotellin vastaanottoon. HALOO!! Jos työharjoittelupaikka ei vastaa luvattua niin en minä jää sinne tekemään puoleksi vuodeksi jotain turhaa paskaa, joka ei auta mua millään lailla tulevaisuudessa.

Ja tohon esimiestehtävään kuuluvaan vastuullisuuteen. Ei mun tartte varmaan edes kirjoittaa enää mitään, eiköhän mun pointti tullut jo selväksi. On se vaan jännä, että työharjoittelussakin pitäisi sitten vaan osata jo kaikki valmiiksi ilman, että kukaan sanoo mitään. Että voi ei, kun kaiken kulttuurijärkytyksen vuoksi tyttö vielä sortui esimiesaseman vastuullisen painolastin alle! Eikän musta ole mihinkään!

Mä oikeasti haluaisin kyllä tietää millainen ihminen on tämän lausunnon kirjoittanut. Onko tällä ihmisellä mitään tietoa edes koulutusohjelmista, niiden tavoitteista ja opiskelijan tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksista? Onko koulun päättäjillä (tai kuka tuon viestin on ikinä kirjoittanutkaan) oikeasti asenteena tuo, että imekää kaikki opiskelijat paskaa, vitut teidän oikeuksista? Ei kannata vaatia itselleen inhimillistä kohtelua eikä varsinkaan pitää kiinni omista arvoistaan.

Laitoin kv-toimistolle nyt viestiä, että haluan tietää kuka lausunnon kirjoitti ja voiko tälle tyypille vastata. Katsotaan miten käy.





tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tampere: Tampella

Mun ja Juuson yhteinen harrastus on nykyään amatöörikuvailu-lenkkeily. 
"Mennään kävelylle!"
"Joo, oota mä otan kameran mukaan."
Ja sitten me seistään jossain Tampereen Lapintien sillalla ja kuvaillaan ratakiskoja. Jos joku katsoo pahasti niin aina voi ruveta puhumaan venäjää kovaan ääneen...

Ja niin ne iskut käännetään voitoiksi!

Onneksi on olemassa järkeviä ihmisiä kuten Juuso, joka ei ripuloi housuihin heti vaan jaksaa miettiä vaihtoehtoja loppuun saakka. Edellisen kirjotelman maailmanloppu selvitettiin jo samana päivänä, en vaan tässä työ- ja tenttimankelissa oo kerennyt päivittämään uutisia (koska varmasti kaikki ovat pidätelleet hengitystään asian suhteen...).

Otan siis vastaan kevään vaihtopaikan ja koulu alkaa sitten tammikuussa 2014. Mitään tarkkoja päivämääriä ei tietenkään ole vielä tiedossa ja nehän saattaa tulla vasta joskus  puolen vuoden päästä. Tamkin ihana kv-väki yrittää kuitenkin selvittää olisiko mun mahdollista lähettää Bangkokkiin jo kaikki tarvittavat paperit nyt kesällä niin, että paketti olisi vaihtoa varten kasassa jo hyvissä ajoin.

Me myös päätettiin Juuson kanssa, että meidän aikataulu pysyy samana syksyn suhteen. Eli minä ja Kata lähdetään (Kyllä, meitä onkin enää vain kaksi reipasta reissaajaa alkuperäisen neljän sijaan) elokuun lopussa junalla halki Siperian kohti Japania ja joskus lokakuun alussa Juuso tulee perässä mitä luultavammin Hong Kongiin. Meillä on siinä sitten vielä vaivattomat 3 kk aikaa reissata ennenkuin mun koulu alkaa Aasian ytimessä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, vai miten se nyt meni? Ohan tässä varaa vielä muutamalle pienelle muutokselle... Ehkä suurin mindfuck tässä on vaan se, että mulla on henkisiä vaikeuksia asennoitua tilanteeseen huvi ensin ja sitten työ. Aika järjetöntä aatella, että on 4 kk aikaa vaan reissata missä huvittaa (tai niin siinä määrin mitä eurot antaa myöten).

Ja koska koulu alkaa sitten tammikuussa eli seuraavan vuoden puolella, on meikäläisella taas mahdollisuus nostella hieman opintotukia! Eli nyt mun ei tarvitse maksaa kaikkea omasta pussista vaan oikeastaan aika tammikuusta toukokuuhun tulee rahotettua oikeastaan täysin Kelalla ja koulun apurahoilla. Jiihaa!

Niinkuin joku on mulle joskus sanonut:
sä oon kuin kissa, joka tipahtaa aina jaloilleen. 
Ohan se mukavaa (mukavampaa kuin siellä ojan pohjalla makaaminen), mutta joskus olisi kivaa olla kokonaan putoilematta :-)

Tämä on ehkä taas tällainen malliesimerkki siitä kuinka asiat voivat vielä muuttua olennaisesti vaikka se vaihtopaikka on hyväksytty! Ettäs tiedätte te kaikki tulevaisuuden vaihtoon hakijat!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Voiko vitutukseen kuolla?

"Moi Katja,

Assumptionista juuri saamamme viestin mukaan heillä ei ole uuteen lukukausijärjestykseen siirtymisen vuoksi mahdollisuutta tarjota vähintään kolmen kk:n lukukautta ensi syksylle, kts viestiketju alla.

Siksi kysynkin sinulta, että onko sinulle mahdollista siirtää vaihtosi siellä ensi syksystä kevääseen 2014? Tällöin heillä on tuo uusi lukukausijärjestelmä jo käytössään ja se mahdollistaa riittävän pitkän jakson jotta olet oikeutettu niin TAMKin kuin KELANkin tukeen.

Palaahan asiaan."


Kuin kylmää vettä olisi kaadettu niskaan. Luin viestin vielä Ikeassa kun odotin bussia ja voin sanoa ettei itku ollut kaukana. Ja se kyllä tuli heti kun pääsi kotiin omaan huoneeseen piiloon.

Vitutus ei ole nyt edes oikea sana tunnetilalle jossa olen. Lannistunut, pettynyt ja väsynyt ennemmin. Kaikki, jotka on lukenut mun blogia alusta saakka ja kaikki ne, ketkä tuntee mut sitäkin pidempään varmaan toteaa mielessään "pitihän se arvata". Niinpä! Kuinka hiton osuvaa tää taas on?

Töissä kaikki sovittuna, Trans-Siperian suhteen kaikki sovittuna, loppu opinnot jo suunniteltuna, Juuson työkuviot (tai töiden olemattomuus) jo sovittuna. Ja vaikka kaiken pystyisikin järjestämään uusiksi, kysehän on vain parin kuukauden siirrosta (taas) niin ihan vaan se periaate tässä takana hieman kusee.

Miksi mä, joka alkoi tehdä töitä vaihdon eteen jo puolitoista vuotta sitten, kävin kaikkia ylimääräisiä kursseja varmistaakseni pisteiden määrän vaihto-haussa, vedin elämäni vessanpöntöstä alas viime syksynä työharjoittelun kanssa kun kv-kordinaattori ei antanut lupaa hakea vaihtoon toisena opiskeluvuotena, otin selvää ja taas selvää miljoonista eri asioista vain ja ainostaan SAADAKSENI KAIKEN SEN JÄRKYTTÄVÄN VAIVAN JÄLKEEN TÄLLAISEN VIESTIN?????! Voiko joku tosiaan sanoa, että mä ansaitsen tämän?! Mikä vittu on tämän vitsi ja kenelle se on suunnattu, sillä mua ei ainakaan naurata tipan vertaa?

Pakko ihan tosissaan kysyä, että miks mä vittu edes jaksan yrittää? Mikä pointti tässä on? Kauhea vaiva ja tuskien taival ja lopussa ei todellakaan seiso kiitosta. Siellä ei oo yhtään mitään! Miksi siis oikeasti tehdä mitään kun kaikki kuitenkin menee vituiks? Miksi ottaa mitään tosissaan ja oikeasti panostaa koko sydämellään kun kuitenkin pettyy. MÄ OON NIIN TURHAUTUNUT!  Onko tämä se palkka elämässä kun oikeasti yrittää kurkottaa johonkin muuhun kuin paskaan säännölliseen duuniin ja viikonloppukänneihin? Meinaan, vaikka en itse sellaista elämäntapaa oikein ymmärrä, niin tässä valossa näiden veikkosten laiffi vaikuttaa miljoona kertaa helpommalta kuin tää oma paska mankeli jossa tuntuu olevan vain peruutusvaihe päällä. 

En voi sanoa muuta kuin
VITTU MITÄ PASKAA!



Ja kyllä, ratkaisen tämän asian jotenkin ja kyllä se hymykin vielä kasvoilla häivähtää, mutta nyt haluan vaan raivota, itkeä ja paskantaa jumalan päälle.

Kiitos ja aamen.  
 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Vihdoinkin uutisia Bangkokista!

Ehdin jo tossa viime viikon lopussa lähettämään koululle kyselyviestiä vaihtohaun tilanteesta kun alkoi oikeasti pelottamaan, että se oma virtuaalihakemus on kadonnut jonnekin Pohjois-Korean keskitysleirille. Kv-väki lohdutteli ja pyysi malttia ja sieltähän se yliopiston oma hakemus saapuikin jo tänään.

Heti ekana vekkulina asiana:
Jostain kumman syystä JUURI NYT koulu on siirtymässä enemmän Eurooppalaiseen semesterikäytäntöön ja mun vaihto-opinnot ovatkin vaan 3 kuukautta lokakuusta joulukuuhun. MIKSI JUST NYT HÄH?!?!?! :D Millä järjellä taas!? Plussana toki se, että koulua on vähemmän ja me voidaan Juuson kaa tehä siellä jotain muuta (öööö... matkustella) tai voin olla siellä 3 kk työhajoittelussa jolloin aikaa ei mee "hukkaan". Vielä kukaan ei tiedä tarkemmista aikatauluista mitään joten ei muuta kuin jäitä hattuun kunnes ne ripulit on oikeasti housuissa. Toivottavasti Trans-Mongolian matka ei hirveästi lähde muuttumaan, muuten tulee pieni päänkiristys. Se nyt on vaan sitten selvää, että apurahoja tulee paljon vähemmän, Kelan tukia ei voi nostaa tammi-maaliskussa ja miten kurssien opintopisteet menee on ihan pimennossa vielä. Että jee jee. (Jossain syvällä sisimmässäni tiedostan, että tästäkin "voisi" olla ihan hitosti enemmän raivoissaan, mutta jotenkin tällaiset vekkulit uutiset ei enää jaksa hetkauttaa suuntaan taikka toiseen.  )

Alustava kurssien "wish-list" on Assumptionin sivuilla julkaistu, mutta siitä ei tullut hullua hurskaammaksi. Lista oli ennemminkin jokaisen eri suuntautumisen opinto-opas. Mutta jos mahdollista, koitan valita International Business Managementin kursseja, joissa näyttäis olevan paljonkin kaikkea mielenkiintoista, varsinkin HR:ää.

Assumptionille täytettävät lappuset:
1. Täytetty vaihtohakemus (sain mailiin kaavakkeen)
2. Viimesin todistus suoritetuista opinnoista (kv-toimisto hommaa kun muut laput palauttaa)
3. 2 kopiota passin pärstäsivusta
4. 2 passikuvaa
5. Kopio vakuutuksesta (saan If:stä (tai muualta kun If oli aika kallis)), joka kattaa Thaimaassa olon (hyvä kun ei edes tiedä kauan siellä nyt sitten tulee olemaan! :D)

Että eipä nyt ihan päätä huimaava To-Do-lista ole! Aikaa on toukokuun ekalle viikolle saakka eli runsaasti, paitsi, että mulla on niin paljon töitä, että tälle pitää varata joku kunnon kolonen jolloin hoitaa kaikki pois alta nopeasti.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

HighTech-varusteiden orgiat alkakoon!

Olen muutaman edellisen viikon aikana niellyt ylpeyteni ja hartiat lysyssä todennut, että se rinkka on ostettava. Tiukaksi kriteeriksi nostin kuitenkin sen, että rinkan pitää olla fiksu (niin fiksu kuin rinkka nyt ikinä voi olla...), kätevä ja tärkeimpänä mahdollisimman vähän vitutusta aiheuttavan oloinen. Samalla kun on netissä seikkailut kaikilla mahdollisilla rinkkasivustoilla, olen tehnyt syväanalyysia päässäni siitä, mikä meni edellisen rinkan kanssa vikaan. Kuinka tämän sydäntäsärkevän suhteen jälkeen olisi mahdollista aloittaa haparoiova tutustuminen uuteen rinkkaan ilman pettymyksiä ja riipaisevaa tuskaa?

Sieltä sekalaisesta rinkkojen mallien, merkkien, kokojen ja värien seasta alkoi yksi pikkuhiljaa loistamaan hiljaista hohdettaan ja kiinnitti huomioni. Perjantaina käytiin Juuson kanssa toteamassa kyseisen yksilön toimivuus mun selälle ja kuten yleensä, en turhia jahkaile jos palikat loksahtaa kohdalleen, ostin tämän veijarin itselleni kohtuulliseen (koitan aivopestä itseni uskomaan, että hinta ei ole niin paha. EIPÄ) 179 euron hintaan. Alennusta rinkalla oli 20% ja tämä oli suurin tekijä, miksi rinkka lähti jo nyt kotiin. Tavallisesti se maksaisi 250e ja se on jo ihan överihinta REPUSTA, jota en villeimmissä unissanikaan suostuisi maksamaan. 
 
Tämä Herra X on oikealta nimeltään Deuter Traveller 55 + 10L SL ja ostin sen Tampereen partiovarusteesta, Hämeenpuistosta. Suurin hienous siinä on mukana tuleva pikkureppu, jonka saa vetoketjuista kiinni rinkan päälle. Reissussa tämä muuntuu helposti päivärepuksi. Toinen ehdoton tekijä tässä on matkalaukkumainen aukeaminen/rinkan täyttö. Itse en muuta niin suuresti vihannut vanhan rinkan aikaan, kun sitä peräreijän tyylistä suuaukkoa jonne piti tiputella tavarat pienissä nyssyköissä. Kylläpä siinä nopeasti saatiin 60 L rinkasta 30 litran säkki, kun tavaroiden väliin jäi älyttömiä ilmataskuja. Ja kiireessä kun koitti kaivaa tiettyä vaatetta esille, niin et ikinä, toistan ET IKINÄ löytänyt sieltä mustasta aukosta yhtään mitään! Deuter ratkaisee tämän hiuksia repivän ongelman, tekemällä rinkasta matkalaukun ja perinteisen rinkan hybridin. Kyllä sielu lepää kun pakkaaminen sujuu eikä kaikki ole hukassa ja rutussa.
 
Rinkka on myös naisten ja muiden kääpiöiden tarpeisiin suunniteltu eli siinä on hyvät säätömahdollisuudet istuvuuden takaamiseksi. Lisäksi olkahihnat menevät tissien vierestä, ei tavallisen rinkan tapaan niiden päältä. Tässä tuotteessa on varmasti miljoona muuta hienoa ominaisuutta ja vempelettä joista en edes tiedä, mutta yllä luetellut olivat itselleni ne tärkeimmät tekijät. Vaikka sydän vuotaa verta kyseisen summan hävittyä tililtäni, tiedän, että se on pieni hinta siitä, että vältyn 5 viikon mittaisesta molosta ottassa.
 
Voisi myöhemmin koittaa kasata listaa kaikista mahdollisista varusteista mitä tuolle erämatkalle pitää ottaa mukaan. Seuraavaksi ostoslistalla olisivat merinovilla-aluskerrasto sekä vetoketjulliset cargopantsit. Tääkin on tällainen juttu, että harvoin missään blogeissakaan ihan täysin eritellä mitä on matkalle otettu mukaan. Ja mun mielestä se olisi ehdottoman tärkeää! Vaikka olisi kuinka hienoja kuvia ja tarinoita niin pitää myös se basic olla kunnossa. Täytetään sitten itse tätä aukkoa sivistyksessä parhaan mahdollisen taidon ja tietämyksen avulla.
 
Tässä kuvastreamia rinkan hienoista ominaisuuksista kera erähenkisen bambityynyn.

torstai 11. huhtikuuta 2013

TRAVEL BLOG AWARDS!

Nyt joku aivan odottamaton kunnia on laskeutunut päälleni (ja veikkaan, että se on jonkun blogin lukijan ansiosta, kiitos jollekin teistä!) ja olen näköjään mukana Suversaverin paras Aasia-blogi kategoriassa kilpailemassa tällä omalla vajanaisella tuotoksellani (jos sinne matkalle Aasiaan nyt pääsisi edes kunnolla!!).

Kaikki jotka tänne eksyy ja tykkää tästä saivartelusta jota myös kirjottamiseksi sanotaan, niin nähkää pieni vaiva ja käykää äänestämässä blogiani Supersaverin sivuilla. Linkkiä klikkaamalla pääsee sivulle ja sinne vaan naputtelee blogini osoite "paras Aasia-blogi" kohtaan. Kiitos jo etukäteen!




Wina trip with Supersaver! halvat hinnat tekee lomista hauskempia - tule tutustumaan valikoimaamme.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Mitäs tässä!

Oma pääsiäis"loma" jatkuikin sitten loppuviikon saikulla. Tuli ärsyttävä perusflunssa, joka pistää ihmisen tukehtumaan limaansa yön aikana ja estää tekemästä mitään fiksua (tärkeinpänä niitä töitä!) nostamalla sykkeen miljoonaan pienenkin fyysisen ponnistuksen yhteydessä. Mä nyt toivon, ettei tää nuhanenäily jatku enää pitkään, on ärsyttävää köhiä ihmisten päälle töissä. Poden lisäksi älyttömän huonoa omaatuntoa olemalla poissa töistä, sillä pystynhän minä vielä jotakin tekemään. Aikoinaan ennätykseni oli 3 päivää töissä kuumeessa kun aattelin vaan, että ompas sitkeä krapula kun vielä keskiviikkonakin tärisyttää. Ah, tätä ahertajan elämää!

Koska ilma oli niin hieno lauantaina eikä flunssa ollut ihan niin pahana, käytiin aamusta Pyynikin näkötornilla imuroimassa mahaan munkit ja sen jälkeen Särkänniemen akvaariossa tutkimassa kaloja. Juusolla on fetissi merenalaiseen maailmaan ja kyllähän mäkin niitä fisuja mielenkiinnolla katselen. Tosin Juuson mielestä vain ruuantekotarkoituksessa... 
Tämä oli hyvä muistutus myös siitä, että kärsiessä pahasta matkakuumeesta jota ei ole mahdollista hillitä ulkomaanreissulla, on Suomessakin ja ihan peräti omassa kaupungissa paljon hienoja paikkoja joissa vierailla. Aina ei tartte lähteä merta edemmäs kalaan.  Mä luulen, että kesän aikana tulee aika paljonkin seikkailtua myös Suomen kamaralla. Saa tääkin sipsimonsteri kyytiä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen Tallinnassa

Meikäpoika sai vihdoinkin tähän psykoosiaherruksen kylkeen iskettyä pienen lomantyngän (kiitos Jeesuksen ja kristillisen yhteiskunnan tarjoamien pakollisten vapaapäivien) ja lähdin Juuson (lupa myönnetty nimen käytölle, oujee) kanssa Tallinnaan. Ei muuta kuin samanväriset tuulipuvut päälle, sauvat kainaloon ja menoks Tallin Spa & Conference-hotelliin lillumaan allasbaariin. Oltiin Tallinnassa sunnuntaipäivästä (klo15) tiistaihin (klo 16). Kierreltiin kaupungilla,  polskittiin kylpylässä, yritettiin juoda halpaa alkoholia (epäonnistuin tapani mukaan täydellisesti), syötiin ja vaan hengattiin. Ei siellä ollut mitään ostettavaa (kun ei sitä alkoholia tarttenut) ja muutenkin hinnat oli aikas korkeet.

Matka meni enemmän kuin hyvin jos ei lasketa mukaan sitä yleistä tuskaa kun pitää pitkiä aikoja istua ja venailla sekä maanantain järkyttävää ilmastoa, joka palellutti suoliston sisäpuoletkin viimaisella tuulellaan. Tää oli samalla meidän ensimmäinen yhteinen pariskunta (siirappia ja tähtisadetta!) reissu ja molemmat on vielä elossa ilman mustia silmiä tai kipeitä puukäsiä. Ainoo mikä ärsyttää on se, että onnistuin ottamaan muutaman älyttömän hyvän kuvan Juusosta, mut se ei jostain syystä tykkää niistä ja niitä ei voi sit julkaista missään! Ja musta on tottakai vaan sellasia "maanalainen rotta taskulampun valossa"- kuvia, joten tässäkin siis tarjolla parhammistoa maisemakuvauksen saralla, teipatkaa suunne jo valmiiksi haukotuksien estämiseksi!