maanantai 30. syyskuuta 2013

FOOD HEAVEN JAPAN

Ikuinen sika pyörähti onnessaan kyljeltä toiselle saapuessaan Japanin ruokakulttuurin äärelle. Täällä on kaikkea ja kaikkialla! Päivän tärkeimmäksi kysymykseksi on muodostunut mitä syötäisiin seuraavaksi ja olen oikeasti surrut sitä, ettei kovasta yrityksestä huolimatta ole pystynyt syömään kuin kolme ateriaa päivässä ja ehkä jotain pieniä välipaloja (kuten juustokakkua aaaah!).

En sitten tiedä miksi japanilaista ruokaa kehutaan terveelliseksi sillä varmasti 70% näkyvistä rafloista tarjoaa deep fried shittiä kaikessa kuviteltavissa olevissa muodoissa. Katkarapuja, kalaa, kanaa, kanapalloja, munakoisoa, papuja... you name it! Se on upotettu leivitettynä rasvaan ja se sujahtaa suuhun niin helposti. On älyttömästi pastaa, nuudelia, riisiä (hiilareita välttelevän paratiisi siis), pulamössöleivonnaisia, majoneesia. Varautukaa siis ultimaattiseen kunnon rapautumiseen!

Yritän jopa muistaa ruokien hinnat ja jokainen voi sitten itse kääntää ne euroiksi jakamalla yenit 130:llä niin saatte aivonystyröille haastetta.
Okonomiyaki oli meidän ensimmäinen sapuska maassa. Ihanainen lätty joka tehdään vihanneksista ja halutusta lihasta, jostain taikinasekoituksesta ja kananmunasta. Päälle erilaisia soosseja (ja sita majoo) ja hiutaleita. Avot! 600 yeniä.
Bento-boksi on lounas, joka raiskaa silmät visuaalisella ulkonäöllään. Näitä saa kaikilta asemilta ja japanilaiset on ainakin oman kokemuksen mukaan aika kovia poikia ja tyttöjä syömään junissa. Melkein jokaisella on bento-laatikko mukanaan.  650 yeniä
Lähikauppa on täällä vähän jotain muuta kuin Suomen Siwat. Kotopuolessa pikkukikkariin eksytään äärimmäisessä hädässä ostamaan sitä ylihinnoiteltua kuivaa leipää kello 21 jälkeen. Täällä 7eleven on gourme-elämys parhaimmillaan. Myönnetään. Suurin osa safkoistamme on kaupoista! Olemme laiskoja, pihejä ja epäsosiaalisia, haluamme syödä koneen ääressä. Hyihyi. Nämä ihana gyozat tässä ovat Japanin pelmenit tai dumbligdsit, niitä saa kasvis tai lihavaihtoehtoina (yleensä liha, japanilaisia ei mikään käsvissyönti nappaa) ja herkullinen kanasalaatti täyttää yllättävän nopeasti. Tällä saavuttaa myös hyvän omantunnon tulevia uppopaistettuja herkkuja varten...
Gyozat 290 yen ja salaatti 380 yen
Yakisoba noodelit lihamössöineen ravintolassa jossa jo valmiiksi paistettu sapuska tuodaan omassa pöydässä olevalle liedelle vielä käristymään. Ruoka pysyy kuumana, mutta myös itse reissaaja lievästi hikisenä. Japanissa kuten muualla Aasiassa, oman kokemuksen syvällä rintaäänellä, ovat kaikenlaiset hotpotit ja grillisysteemit suosittuja missä porukka saa itse kokkailla safkansa sopivan kypsiksi. 
Nuudelit sialla 720 yeniä.
7elevenin herkkujen ihmemaasta boksi kaikella. Siinä myös nähtävillä hyvä kombinaatio rasvaa ja hiilareita majoneesilla kuten ehkä valveutuneimmat lukijat huomaavat. 480 yen.
Menu-tarjotin ihan oikeassa ravintolassa! Salaattia, misokeittoa, deep fried shittiä ja riisiä söpöimmässä puulaatikossa ikinä. Majoneesilla, tottakai. 1090 yen. Ja välihuomautuksena: ravintolat täällä päin eivät veloita vedestä eli mizusta, eivät vaikka vesi olisi pullosta eikä raanasta. Että vapiskaa Suomen 2 euron raanavesilasit!
Sushia, vihdoinkin! Että mitäs hittoa, sitä ollaan Jaappaniassa eikä vielä ole tullut yhtäkään kuvaa susheista. Juuso sanoin oman reissunsa jälkeen, ettei täällä ole oikeasti niin paljon leväpalloja kuin voisi kuvitella ja vielä Osakassa ajattelin, että bullshittiä koko väite, kun siellä niitä sushikojuja oli kadullinen. Mutta kappas vaan kun päästiin muualle niin jonnekin ne sushit katosivat. Vastaan tulee vain sellaisia paikkoja joissa mainostetaan sushi-lautasia, jotka sitten erilaisine kaloineen maksaakin 3000 yen. 7elevenikin on hieman heikkotasoinen tämän suhteen, sieltä voi tosin ostaa levään käärittyjä leväpalloja ja kokonaisia sushipötköjä edullisesti. Useimmiten tosin niissä ei ole kuvaa tai lue länkkäriksi mitään sisällöstä, enkä itse erityisemmin innostu mistään natto-pavuista (hapatetut soijapavut) ja niitä täällä on tungettuna makirullaan yllättävällä tarmolla. Joten silmä kovana!

Osakassa kävimme kuitenkin ihan aidossa pienessä sushipuodissa, jossa kokki valmisti sapuskan naaman edessä aina tilauksen jälkeen eivätkä hinnat päätä huimanneet. Lautasellinen kappa makeja (kurkku, yllä olevassa kuvassa) oli 150 yen, lohinigirit ja tamagonigirit (kananmuna) olivat 200 yen 3 kappaletta.
KEBAABB!! Asakusasta sai kebabbia! Siksi siis tykästyin tähän alueeseen näin paljon. Turkkilainen kebabketju jossa oli mahdollista ottaa kanakebua tai nautakebua. Meikäläinen pysytteli kanassa, sillä nauta näytti omaavaan liikaa kaikenlaisia läskikohtia. Soossit ovat kohdallaan ja ainoa miinus on ranskalaisten puute, mutta sekin korjaantuu tien toisella puolella olevalla Mäkkärillä.
Kebab pitalla 500 yen
Isot ranut Mäkkäristä 300 yen
Taas maailman mahtavin ruokayhdistelmä, yakisoba nuudeleita ja deep fried-mättöä. Tässä nuudelit tulivat kylmänä ja niitä siirrettiin noihin soijakippoihin maustettavaksi ennen suuhun kalastusta. Yllättävän hyvää! 750 yen.
Meidän kotikulmilta löytyi italialainen pizzapaikka ja oli vain pakko vastata mozzarellajuuston vienoon kutsuun. Tämä pizza oli niin pieni, että meinasi itku päästä ja niin hyvää, että se itku sitten oikeasti pääsi. Diavola! Syötiin tätä Lontoossa italialaisessa, ja kyllä, tämä japanilainen versio maistui ihan samalle! Ah, ihanuutta! 
Piccolo 18 cm, 850 yen
Regular, 23 cm 1400 yen (ranteet auki, ei se ole iso vieläkään!)
Tässä tulee taas eräänlainen hotpot-systeemi taasen. Riisin päälle iskettynä juustoa, kinkkua, vuohenjuustoa ja munakoisoa. Hyvää, hyvää, hyvää vaikken mitään tarkempaa nimitystä ruualle tiedä kun menu oli vaihteen vuoksi kokonaan japaniksi. 
Pata 1239 yen (nyt reviteltiin!)

Ja sitten oma henkilökohtainen rakkaus täällä Tokiossa! Tiedän, olen petturi, mutta olen vihdoinkin ymmärtänyt intialaisen ruuan mahtavuuden (sitä ei todellakaan ymmärtänyt Intiassa, koska kaikki oli vaan liian tulista syötäväksi) ja I´m in love! Erityisesti nyt siis Butter chicken curryyn! Intiassa opin rakastamaan naan-leipää, mutta olin todella nirso kaikkien noiden soossien kanssa, sillä mulla taisi olla siellä se perussäkä, että kaikki mitä tilasin oli liian tulista ja lopulta luovutin koko paskan suhteen ja söin muita ruokia.
Lounas-Thali 1000 yen
Butter Chicken Carry vielä kerran (ja kolmaskin kerta oli, hups!). Nami! 900 yen

Täällä Japanissa kun ihmisillä tuntuu olevan aika korkeat stardardit ruuan suhteen ja oma kansallinen sapuska on vetästy jo taiteen puolelle, niin omasta mielestäni Japani on siis oiva paikka myös muiden maiden ruokien maisteluun, sillä se tuntuu turvalliselta täällä. Ei ole mitään skämäsiä kojuja joissa myydään pulun lihaa kanana tai hygieniatasosta olisi jotain sanottavaa. Ei ole mitään kakkos-kansan ruokapaikkoja mitä esimerkiksi Lontoossa näkee lähiöissä ja niihin en menisi syömään vaikka saisin rahaa.
Aseman vieressä oleva ihana 250 yenin myymälä mistä saa lounasbokseja tuohon hintaan. Tätä on kouluttu nyt ahkerasti läpi ja oma lemppari on paistetut nuudelit ja deep friend shrimpsit. Ne myydään erikseen  ja hintaa on 270 yeniä. Tässä on siis vielä halvempaa kuin 7elevenissä!
Avokadosalaatti katkaravuilla a la seiskaeleiska. 380 yen + erikseen ostettu paistettu kananmuna 68 yen.
Ihanainen nuudeliateria katkaravuilla, sienillä ja vihanneksilla jossakin aivan äärettömän herkullisessa soossissa. Tuli vähän Thaimaa mieleen. 1080 yen.

Ja lopuksi hieman kuvasatoa muoviaterioista! Nämä ovat jokaisen turistin pelastus ja mielestäni on sääli, ettei muissa maissa ole ymmärretty visuaalisen tarjollepanon voimaa. On helppo nähdä ravintolan edessä koko tarjonta ja hinnasto ja sen avulla päättää meneekö sisälle syömään vai ei. Ei enää noloja tilanteita joissa ensin ohjataan pöytään ja sitten tajuaa ettei paikassa ole mitään mistä haluaisi maksaa. Ne päivät on ohitse! Välillä menuissa on myös ruuat hieman erilailla esitetty (tai vain japaniksi) niin on näppärää ottaa kuva siitä muovilautasesta minkä haluaa ja näyttää tarjoilijalle. Simple as shit! Mitä me tehtäisiin ilman älypuhelimia??
Japanin ruokakulttuuriin kuuluu myös tällaista nipopersettä ja tyhjätaskua erityisesti viehättävä piirre: EI TIPPIÄ! Täällä sitä pidetään loukkauksena jos yritetään tyrkyttää ylimääräisiä pennosia henkilökunnalle. Eli ruoka tosiaan maksaa sen mitä kuitissa lukee ja muusta ei tarvitse välittää. Ohut lompakkoni kiittää.

Täällä jos missä on saanut aina myös ensiluokkaista palvelua. Kiitosta tulee joka suunnasta ja ei ole tilannetta jossa ei voisi kiitosta sanoa vielä kerran. Kyllä jää thaimaalainen teennäinen ja rahanhimoinen hymy kakkoseksi. Täällä tilauskin otetaan vastaan niin, että tarjoilija istuutuu kyykkyasentoon sillä eihän palvelija voi olla asiakasta korkeammalla. Ettäs niin.

Tevretuloa siis läskistymään ja sekoamaan!



sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Asakusa

 Tokiossa meidän molemmat hotellit sijaitsivat Asakusan alueella. Nyt on on 8 yötä vietetty täällä (enää 2 jäljellä!) ja alueena tämä on kyllä jotenkin aivan älyttömän onnistunut. Varmasti muuallakin on kaikki nämä samat elementit kuin täällä, mutta oon silti todella tyytyväinen, että päädyttiin juuri tänne. Wikipedia osaa kertoa, että alue on vähän perinteisempää Tokiota, josta löytyy paljon temppeleitä ja jopa 1950-60 luvun taloja, joita tässä metropolissa pidetään jo vanhana rakennuskantana. Tämä ei ole mikään hirmubilemesta, mutta sen takia itse liputankin tämän puolesta. Paikka on todella rauhallinen ja kiireetön.

Sensō-jin temppeli Asakusassa, rakennettu 600-luvulla

Liikenneyhteydet paikkaan on hyvät, mutteivat loistavat jos vaikkapa haluaisi asua suoraan JR-linjojen varressa. Tässä 5 min kävelymatkan päässä menee Ginzan metrolinja, Uenon suuri asema on 2 km päässä ja sieltä pääsee sitten Naritan lentokentälle 40 minuutissa ja JR-linjoille. Meidän edellisen Ryokanin ihan vieressä meni kuitenkin yksityinen metrolinja Tsukuba express, josta pääsi Akihabaraan ja sieltä vaihtamaan JR-linjoille kymmenessä minuutissa.

Häät temppelialueella lauantaina.

Temppelialuetta ympäröivät katetut ryönäkujat (palvelleet turisteja jo satoja vuosia) kaikista neljästä ilmansuunnasta. Paikan kylkeen on tehty myös huvipuisto. Ruokapaikkoja on aivan tuhoton määrä ja ennemminkin potee valinnanvaikeutta sitä, mitä herkkuja sitä söisi taas tänään. On myös todella hyvää kansainvälistä sapuskaa, italialaista, kebabbia (kyllä, kebabbia! kebabeläin kiittää), intialaista... On pikkukauppoja ja kauppakeskuksia. Tuntuu, että koko Tokio on yhtä kauppakeskusta, jokaisen aseman vieressä on vähintään kaksi ostaria. Tokyo Skytree möllöttää taustalla aina kun kävelee kadulla ja iltaisin sen valot vilkkuu iloisesti.
Asakusa on myös alue, jossa vielä näkee aitoja Geishoja Tokiossa. Eilen sunnuntaina taisi olla jokin geishojen kokoontuminen täällä, sillä pääkadun varrella parveili monta kymmentä kimonopukuista tätiä pienet matkalaukut mukanaan. Kaikki olivat muuten keski-ikäisiä tai sitä vanhempia arvokkaita japanittaria. Asakusa olikin ennen toista maailmansotaa Tokion viihdekeskus kabuki-teattereineen ja punaisine lyhtyineen, mutta sodan jälkeen biletys siirtyi muualle kuten Shinjukuun.

Paikkana Asakusa on ehdottomasti edes päivävisiitin arvoinen!

TOP 5 nähtävyydet

Tässä muita matkablogeja koko päivän lukeneena (tämä oli taas sellainen loma lomasta-päivä (darra köh köh)) niin tuli sitten kauhea määrä erilaisia ideoita blogipäivityksiin jotka liittyvät matkailuun, mutteivat ole suoraan päiväkirjamaista selostusta tästä matkasta ja nykytilanteesta. Ennemminkin sellaista yleispätevää ajatuksenvirtaa matkailusta yleisesti. 

Tällä reissulla kun on kokenut niin paljon sitä tuskaa ja sielun kärsimystä nähtävyyksien vuoksi (joko on ollut niin hienoa ettei sanotuksi saa tai toisaalta ihan yhdentekevää) ja on tullut kyllä selväksi, ettei paras matkustustapa todellakaan ole nähtävyydeltä toiselle juokseminen eikä varsinkaan jokaisen pienen temppelin ja erikoisen puskan näkeminen, koska ne ei nyt vaan... kiinnosta. Ja kuten yhteen postaukseen kirjoitin, että paikassa pitää olla sitä jotakin, että se vaikuttaisi elämää suuremmalta kokemukselta (mitä se sitten ikinä onkaan) eikä sitä nyt valitettasti koe aina, vaikka kuvittelisi, että juuri tämä paikka on juuri sellainen missä kokee sen salaisen valaistumisen tai jotain.

Niin lähdinpä sitten miettimään tässä jo niin monta paikkaa dissanneena, että mitkä ovat oikeasti olleet itselle sykähdyttäviä paikkoja. Jos niistä laatisi top 5 listan (piti hetki miettiä, että keksiikö niitä edes viiden kappaleen verran xD) näin referenssiksi muille.


1. ANGKOR WAT

Ensimmäinen kohde on hyvin helppo nimetä. Vaikka koko Cambodian matka oli myös sitä surullisen kuuluisaa tuskailua viime lokakuussa, niin temppelialue on kyllä syöpynyt mieleni verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi. Tuolla jos jossain tunsi jonkun "pyhän" läsnäolon, jos ei muun niin oman pienuuden jotakin hyvin massiivista ja vanhaa kohtaan. Vaikka paikka on ehkä se Cambodian tärkein nähtävyys ja aamulla porukkaa oli Angkor watin temppelillä kuin rottia leivänkannikan ympärillä, niin yhtäkkiä kaikki vaan katosivat jonnekin ja sitä sai melkeimpä yksinään mennä monessa paikassa ja tutkia oman käsityskyvyn ylittäviä temppeliraunioita.

Koska Cambodia on helpon matkan päässä Bangkokista, mä uskon vahvasti, että me tullaan keväällä tänne. Jos ei muuta niin pienten visarunien vuoksi. Tämä paikka on yksinkertaisesti nähtävä ja meikä saa sitten oivan tilaisuuden toiseen kierrokseen, kun pääsee ihmettelmään paikkaa Juuson kanssa.






2. BAIKAL-JÄRVI

Sen tuskaisen 5 päivän junassa istumisen, minibussikyytien ja hotellipettymysten jälkeen näiden maisemien näkeminen sai melkein itkemään. Kuin pimeydessä olisi harhaillut ja sitten päässyt takaisin valoon. Ihan käsittämätöntä, että tällainen paikka on jossain keskellä Siperiaa, niin perkeleen kaukana kaikesta kuin vain ikinä voi olla. Ehdottomasti kaiken vaivan arvoista tulla tänne ja kokea jylhät maisemat. Täällä myös tuntee ihminen itsensä hyvinkin pieneksi ja merkityksettömäksi luonnon karun voiman äärellä.




3. MONGOLIAN TASANGOT

Luontokohteissa jatketaan ja samalla myös tässä meidän junareissussa. Mongoliaa olin himotellut pitkään ja kun sai karistettua pääkaupungin tomut jaloistaan lunasti luonto odotukseni ylittäen ne täysin. Vaikkei meistä tullutkaan tasangon kovimpia ratsastajia oli kokemus kerrassaan ikimuistettava. Paikan aitous ja koskemattomuus sekä silminkantamattomiin jatkuvat mäennyppylät vaan pisti hiljaiseksi.





4.  EIFFEL-TORNI
 
Tuntuu jotenkin tökeröltä jatkaa jollakin näinkin "perus" nähtävyydellä massiivisten luontokohteiden jälkeen, mutta jatkampas kuitenkin. Itselle Eiffel oli jotenkin ihan täydellinen yllätys. En osannut mitenkään kuvitella, että se on niin valtava! Käytiin kaverin kanssa päivällä kävelemässä tornin alitse ja ympäröivässä puistossa ja tultiin sitten illalla uudestaan mennäksemme tornin huipulle. En muista paljonko sisäänpääsy torniin maksoi, mutta oli kyllä jokaisen euron arvoinen. Vanhoilla hisseillä matkatessa tajusi kuinka korkea paikka on (ja vanhaa!)  ja perkele siellä ylhäällä tuuli! Mutta ne maisemat! Pariisissa oli juuri tullut pimeää ja kaupungin valot loisti sysimustalla taustalla valaisten alhaalla, niiin alhaalla olevien teiden ja talojen verkostot. Koko kaupunki näytti kultaiselta!


5. LONTOO

En tiiä onko tämä huijausta, että laittaa kokonaisen kaupungin nähtävyydeksi? Meinasin ensin laittaa vain London eye:n, mutta se on vain niin pieni osa Lontoon viehätystä, että eihän se käy! Lontoo on paikka, joka tuntuu kodilta vaikken kyllä siellä haluaisi oikeasti asua (voiko silloin edes puhua kotoisasta tunteesta?). Sinne kun matkustaa niin tulee vaan niin hyvä fiilis! Tietää jo kaikki mestat, tietää kuinka kulkea ja mitä syödä ja tämän päälle on kivaa sisällyttää reissuun mukaan jotain uutta missä ei ole ennen käynyt.

Lontoo on paikka missä voi harhailla kaduilla päivät pitkät. Kaikki huokuu vanhaa historiaa ja itsellä on ihan oma paikka Tudors-aikakaudelle sydämessäni. Lontoossa on nyt tullut käytyä muistaakseni seitsemän kertaa ja ainoa miinus on se, että kun matkustaa Euroopassa niin tulee aina menneeksi Lontooseen eikä muualle! Pitäisi jo riittää, perkele! Tekosyinä ovat maailman paras sushipikaruokala, lempikauppani Primark ja kai silläkin on jotain tekemistä asian kanssa, että eräs hyvä ystäväni asuu siellä, samoin pikkusiskoni. Onneksi Rynkyllä pääsee halvalla ja on aina katto pään päällä odottamassa :)





Näissä kaikissa paikoissa on juuri sitä fiilistä mistä puhuin. Semmonen kutkuttava tunne, vähän kuin jännittäisi ja innostaisi samaan aikaan ihan hirveästi eikä tiedä miten päin olla. Nyt kun Trans-Mongolia on parin päivän päästä päättymässä (jo 5 vkoa reissussa!) ja toinen seikkailu alkamassa (ehkä teemana J&K Aasiassa?) niin toiveena kyllä on, että vielä näkisi monen monta paikkaa, jotka veisivät niin sanotusti jalat alta. Ja tottakai olisi mukava kokea myös enemmän niitä hetkiä jossa olisi myös sitä ihmiskontaktia tarjolla ja upeita kokemuksia ihanien ihmisten seurassa.