lauantai 28. joulukuuta 2013

Vuosi 2013: Toteutuneita unelmia ja niiden eteen tehtyä työtä



Lainattua vuoden 2012 koosteesta:

"Vuoden koko teemaksi voisi kiteyttää toteamuksen "elämä on luopumista". Mikään ei tule ilmaiseksi ja joskus on tehtävä uhrauksia ja kovasti töitä saadakseen sen mitä tahtoo. Eikä se mitä tahtoo ole välttämättä sitä mitä odotti. Pitää oppia menemään myös virran mukana vaikka kuinka tahtoisi olla se vastarannan kiiski.

Nyt siis nokka kohti vuotta 2013! Peräreikäni tienoilla ainakin kihelmöi siihen malliin, että tänä vuonna tulee lisää muikeita muistoja ja hassun hauskoja sattumuksia. Tämä tulee olemaan myös vuosi jolloin tehdään peräsuoli pitkänä töitä, töitä ja lisää töitä ja toivottavasti myös kerätään sen hien aiheuttamia makeita hedelmiä."
Vanha Tallinna, Viro
Vuoden 2013 voisi taas vastavuoroisesti kiteyttää sanontaan "unelmat toteutuvat kovan työn kautta". Voin tyytyväisenä todeta, että ne hienmakuiset hedelmät on todellakin kerätty tämän vuoden aikana ja se jos mikä on hienoa! Mikään ei tukahduta elämänhalua yhtä nopeasti kuin alati pilalle menevät suunnitelmat ja lyttyyn lyödyt haaveet ja vaikka vuosi 2013 ei ollut poikkeus sen suhteen, etteikö kebabbeja lennellyt pitkin seiniä, oli kaikki vahingot loppujen lopuksi korjattavissa. Ja ne unelmat saavutettavissa!

Tänä vuonna toteutui hyvin moni haave, mutta onneksi maailmankaikkeus pitää huolen myös siitä, ettei kenestäkään tule liian röyhkeätä, omassa tapauksessani olen siis saanut tuta myös sen kaiken vaivannäön, jota jokainen saavutettu asia on vaatinut. Verta, hikeä ja kyyneleitä. Sitä enemmän osaa arvostaa saavutuksiaan mitä enemmän niiden eteen on joutunut tekemään töitä ja niitä on kyllä tehty. Sitähän voisi melkein sanoa olevansa suhteellisen ylpeä tästä vuodesta. 
Lontoo, Englanti
KOULUMAAILMAN PAPUKAIJAMERKIT

Suurin ilonaihe tänä vuonna oli tottakai pääseminen vaihto-opiskelijaksi juuri sinne minne halusin eli Bangkokin Assumption Universityyn. Opinnot eivät alkuperäisen suunnitelman mukaan alkaneetkaan lokakuussa vaan siirtyivät tammikuulle 2014 pistäen kaikki muutkin suunnitelmat uuteen uskoon. Loppujen lopuksi kaikki saatiin näppärästi järjesteltyä omille paikoilleen ja muutoksesta otettiin kaikki ilo irti: matkustettiin niin kauan, että matkustaminen tursusi korvista pihalle!
Olkhon, Venäjä
Tänä vuonna aloitin myös opinnot avoimessa yliopistossa suorittaen Turun yliopistossa Aasia-opintokokonaisuutta mikä herätti paatuneen sydämeni sykkimään jälleen kerran opiskelua kohtaan (Tamk oli aika hyvin ehtinyt jo ruotia kaiken miellyttävyyden opiskelusta pois) ja sai minut myös hakemaan Tampereen yliopistoon yhteishaussa. Opiskelupaikka jäi 2 pisteestä kiinni, mutta oon silti ylpeä saavutuksestani johon kykenin kolmen viikon lukemisella. Vuonna 2014 on tarkoitus korjata tilanne ja päästä Utaan sisälle.
Terelj, Mongolia
Mainitsemisen arvoinen seikka on myös se fakta, että olen saanut Tamkissa suoritettua kaiken ja vähän ekstraakin ennen vaihdon alkamista ja olen kestänyt ala-arvoisilla kursseilla istumista heittämättä itseäni narun jatkoksi. Kaikki saman kestäneet kohtalontoverit ansaitsevat oikeasti mitalin. Lohdutan itseäni myös sillä, että piinani Tamkin opiskelijana ei vaadi enää huomattavaa läsnäoloa laitoksessa ja vakaa aikeeni onkin karttaa paikkaa niin paljon kuin mahdollista myös ensi vuonna.
Peking, Kiina
TYÖELÄMÄN TITTELIT

Kun työharjoitteluni kusahti kasaan, totesin jo reissussa, että "mä meen sitten Ikeaan töihin". Ja niinhän mä menin. Se vaati kolme työhakemusta ja kaksi työhaastattelua, mutta loppujen lopuksi sain luikerreltua sisään enkä ole hetkeäkään katunut aivoitustani. Paikka on avannut silmäni sen suhteen, kuinka mukavaa on olla töissä kun kaikki on työpaikalla kunnossa (samaa ei voi sanoa toisesta työstäni) sekä mahdollisuuteen kehittyä samassa työpaikassa ja edetä omalla urapolulla haluamaansa suuntaan. Toivon siis koko sydämestäni, että pääsen sinne takaisin töihin palattuani Suomeen ja toivon saavani myös harjoittelupaikan sieltä.
Tokio, Japani
PASSIN LEIMAT

Laskin, että tämän vuoden aikana tuli käytyä 14 maassa. Tätä määrää on hankala enää ylittää tulevina vuosina! Matkustimme Juuson kanssa keväällä Viroon pariksi yöksi ja kesällä Lontooseen viideksi päiväksi. Toteutin monivuotisen haaveeni tekemällä Trans-Mongolian junareissun ja jatkamalla matkaani vielä kiertäen Aasian eri maita Juuson kera. Passi pullottaa leimoista ja viisumeista ja mieli on täynnä erilaisia ikimuistettavia kokemuksia. Sekä niitä vähemmän ikimuistettavia, mutta näillekin voi sitten naureskella myöhemmin.

Hong Kong
VUOSI 2014

Vuoden viisi ensimmäistä kuukautta menee asuessa, opiskellessa ja matkustaessa Thaimaassa. Itsellä on jo kovat suunnitelmat tulevia vapaapäiviä varten ja nähtäväksi vain jää kuinka monta listattua "haluan nähdä"-paikkaa kerkiää kiertämään. Opiskelusta on vaikeaa vielä sanoa mitään, mutta toivon, että saan valittua itselleni mielenkiintoiset kurssit (ei mitään laskemiseen liittyvää siis hee hee) joilla jaksaa käydä hymy pyllyssä koko kevään ajan. Lisäksi haluan integroitua niin hyvin kuin mahdollista väliaikaseen kotikaupunkiini Bangkokkiin. Suomeen paluu häämöttää sitten toukokuun tienoilla ja nähtäväksi jää millaiseksi loppuvuosi muodostuu.

Taipei, Taiwan
Ajattelin ottaa vuoden 2014 teemaksi tasapainon ja sen löytämisen. Tämä vuosi on mennyt ääripäästä toiseen; ensin uuvutin itseni töillä ja lopuksi ahdistuin liian pitkästä tekemättömyydestä. Olisi siis mukava päästä alueelle missä olisi kaikkea sopivasti: töitä, opiskelua ja vapaa-aikaa. Tämä on suuresti itsestäni kiinni, olenhan tällainen tekemisten ahmatti joka hamsterin lailla hamuilee itselleen kaiken ja vähän lisää eikä hetken päästä pääse edes liikkumaan kun posket pullottaa pähkinöiden määrästä ja painosta. Mun pitää panostaa nyt siis pähkinöiden määrään ja pitää ne kohtuullisena.

Tämän vuoden viimeiset päivät vietetään Enkelten kaupungissa eli Bangkokissa. Lentomme lähtee tänä iltana Palawanilta ensin Manilaan ja siitä sitten uuteen kotiimme. En malta odottaa!


perjantai 27. joulukuuta 2013

EL NIDO: Mitä huomioida tänne matkustaessa



Kun päätimme aikoinaan itse ottaa Filippiinit yhdeksi matkakohteeksemme, alkoi armoton tiedonhankinta, sillä emme tienneet paikasta oikeastaan mitään. Loppujen lopuksi kaikkien netissä kirjoitettujen saarihehkutusten jälkeen käteen jäi hyvin vähän mitään konkreettista tietoa ja ne vähätkin leivänmuruset oli leviteltynä sinne sun tänne. Päätin koota tänne infopaketin kaikesta sellaisesta informaatiosta, mikä itseä askarrutti ennen tänne tuloa ja johon on nyt täällä olon aikana saanut jonkinlaista selvyyttä. Toivottavasti tämä auttaa myös muita tänne halajavia. Varautukaa massiiviseen tekstin määrään.  
El Nidon ranta
RAHA

Paikallinen valuutta on peso ja yksi euro on noin 60 pesoa. Automaatit sylkee pihalle ihania tonnin seteleitä, joita on hyvä rikkoa aina kuin mahdollista. El Nidossa tuntui olevan aina pula pienistä seteleistä ja välillä oli hankala saada vaihtorahaa. Kannattaa siis säästää pikkurahoja tricycle-kyytejä ja pieniä ostoksia varten. Tippaamista ei harjoiteta.
El Nidon rantakuppiloita
SINNE JA TAKAISIN

Palawanille pääsee lentämällä esimerkiksi Manilan tai Cebun kautta. Puerto Princesan kentällä operoi 5 eri lentoyhtiötä ja isompien Filippiinien kaupunkien lisäksi on mahdollista lentää Malesian Kota Kinabaluun. Me lensimme Vietnamista Cebu Pacificilla Manilan kautta ja myös paluumatka Bangkokkiin hoituu Cebulla. Meitä aluksi ehkä hieman ”mietitytti” koko lentoyhtiö kun kuultiin vasta lentojen oston jälkeen, että kyseinen lafka on EU:n lentokieltolistalla, mutta täytyy sanoa, että Cebulla oli uunituoreet Airbussit käytössä ja lennot olivat miljoona kertaa smoothimpia kuin Air Asian lennot. Eli me ainakin suositellaan Cebua ihan kaikille epäröijille lämpimästi. 
Lapsille on omat veneet
Puerto Princesasta on 6-8 tunnin ajomatka El Nidoon ja matkan voi taittaa minibusseilla (useita firmoja), Roro- tai Cherry-busseilla (isot normaalit bussit) tai jos seikkailunhalua riittää, voi hypätä paikallisen Jeepneyn kyytiin, joka näyttää tuunatulta koulubussilta. Kyydin hinta vaihtelee Roron 350 pesosta aina minibussien 900 pesoon. Me maksoimme minibussista 700 pesoa ja otettiin kyyti heti kentältä. Pyytäessä ainakin minibussit jättävät oman hotellin edessä jos se on matkan varrella. Ostimme myös paluumatkan samalla kertaa kun heillä oli suuri promotion nyt meneillään ja paluumatkan sai 600 pesolla. Meitä vähän jännitti, että tuleeko kukaan hakemaan meitä resortista sovittuna päivänä, mutta kylläpä ne vaan löysi meidät vaikkei mitään puhelinnumeroita ollut emmekä mekään edes tienneet firman nimeä. Kyllä nää tuntuu hommansa osaavan!
Portti
ATM

Tärkein tieto, joka kyllä onneksi löytyy helposti Internetin maailmasta, on se, ettei täällä El Nidossa ole automaattia (ainakaan vielä!). Saaren ainoat automaatit sijaitsevat Puerto Princesassa. Suomesta tulevien kannattaa ottaa euroja mukaan ja vaihtaa niitä täällä, varsinkin El Nidossa saa hyvän kurssin Brysselin ruplille (melkein 70 pesoa/1€, lentokentällä 58). Jos maahan saapuu kuten me, toisesta paikasta ja vain kortti mukana, on lentokentillä automaatteja ja ainakin Visat sylkivät meille rahaa taikamaatin sisältä. 

Automaateissa on nostorajat. Raja riippuu omasta pankistasi sekä automaatin pankista. Yleensä kertanostoraja liikkuu 5 000 ja 20 000 peson välissä. Juuson Säästöpankin Visalla sai nostettua 10 000 kerralla, omalla Danske Bankin Visalla raja oli 20 000. Sitten se kaikista kinkkisin juttu, jonka löysin sattumalta: kertanostorajan lisäksi Filippiineillä on myös PÄIVÄnostoraja kortille. Tämä raja menee 20 000 pesossa joka on noin 360 euroa. Meidän piti saada koko meidän 2 viikon budjetti pihalle Princesassa, joka mun laskujeni mukaan olisi 500e/pää ja pesoissa noin 29 000. Juuson kortti lopetti toimintansa 20 000 kohdalla, onneksi mun Visa oli täysin tietämätön moisista ja sylki pihalle yhteensä 40 000 mikä kattoi meidän rahantarpeen.
Kylä vuoren juurella
Seikka, mitä itse pohdin kovasti ja jota kyselin vastausta saamatta netistä, oli mahdollisuus nostaa kortilla päivärajan ylityksen jälkeen toisen pankin automaatista. Eli onko Filippiinien automaateissa joku universaali tunnistus joka ei anna käyttää korttia missään automaateissa päivärajan ylittyä vai voiko automaattia vaihtamalla mahdollisuus taas vingutella? En muistanut katsoa oliko meidän lentokentän automaatti sama kuin myöhemmin ostoskeskuksen automaatti, mutta Juuson kortti tosiaan ei antanut rahaa automaatin vaihdosta huolimatta kun raja oli ylitetty.

Kannattaa siis oikeasti varata rahaa mukaan, sillä ei ole kiva juttu jos heti maahan saapuessa jää rahattomaksi. Lohdutuksena on onneksi El Nidon Art Cafe, jossa voi nostaa rahaa kortilta 8% komissiota vastaan. He, jotka kiertävät muualla Filppareilla ennen Palawanille tuloa voivat ennakoida rahan tarvettaan ja aloittaa nostot jo muutama päivä ennen siirtymistä niin matkakassan saa kasaan muutaman päivän aikana.
Kapeat kujat
SÄHKÖ

El Nidossa sähköt toimivat klo 14-06 välisenä aikana. Joissakin megaluksusresorteissa on omat generaattorinsa, jotka pyörittävät virtaa sähkölaitteisiin kellon ympäri, mutta tavallinen kansa ottaa iisisti aamupäivän. Sähköttömyyteen on yllättävän helppo tottua; aamusuihkut vaihtuvat iltasuihkuiksi, bananashaket astuvat ruokalistalle vasta klo 14 jälkeen ja aamulla herää ensimmäisen kerran tuulettimen napsahdettua pois päältä. 

Wifi on luksusta, joka onneksi meidän resortissa toimi muutamaa päivää lukuun ottamatta yllättävän hyvin. Youtube videot saattoi unohtaa heti alkuunsa ja blogin kuvien lataaminen kesti ihmisiän, mutta ainakin tärkeimmät jutut sai hoidettua kärsivällisyyden kanssa. Riippuen omasta majoituspaikasta kannattaa henkisesti varautua siihen, ettei nettiä ole (varoitus heille, kelle netti on tärkeä kuten esim. minulle).

HOTELLIT

El Nidoon tultuamme pelästyttiin, että ollaanko me nyt hölmöinä varattu etukäteen koko ajaksi majoitus kauheaan ylihintaan. Nyt voi hyvillä mielin todeta, että hintalaatusuhde oli aika mainio. Täällä majoitus on hintavampaa kuin esim. Thaimaassa ja jos toiveena on saada oma bungalow tuulettimella, lämpimällä vedellä ja läheisellä rannalla on tästä huvista pulitettava 25-35 euroa yö. Alle tuhannella pesolla (17e) on mahdollista saada huoneita jaetulla vessalla ja eräs hotelli mainosti petipaikkaa dorm-huoneesta 250 pesolla (4e). 
 
Netissä on todella vähän El Nidon hotelleja tarjolla tunnetuilla hotellisivustoilla (hotels.com ja booking.com) ja ne ovat niitä kalliimpia paikkoja. Omamme sain metsästettyä eräältä sivustolta jonne oli kirjoitettuna vinkkejä El Nidon huokean majoituksen suhteen. Myös Tripadvisorin arvosteluja seuraamalla voi paikallistaa eri majoituspaikkojen yhteystietoja. Kannattaa lähettää muutamaan paikkaan kyselyä suoraan ja varata majoitus sähköpostitse. 

Monet kirjoitti netissä, että tullessaan El Nidoon ilman varausta oli yöpaikka todella hankala löytää kun kaikki hotellit oli täynnä. Ainakin näin joulun aikaan El Nidossa oli monia paikkoja joiden edessä roikkui ”no vacancy” kyltit ja oma resortimme oli tupaten täynnä. Kylässä on kyllä majoitusliikkeitä todella paljon ja koko ajan rakennetaan lisää eli varmasti jokainen löytää jonkinlaisen kolon itselleen, mutta viipyessään pidempään saattaa edessä olla muutamia huoneen/hotellin vaihtoja kun jo etukäteen varaajat saapuvat mestoille. Eräs pariskunta meidän resortissa oli vaihtanut bungalowia 3 kertaa viikon sisällä kun he eivät olleet tehneet varausta etukäteen. 

Varaako etukäteen vai tuleeko paikalle etsimään? Kumminpäin ikinä tekeekin niin voi käydä hyvä tuuri tai todella huono tuuri. Suosittelen tekemään sen mukaan mitä yleensä tekee. Etukäteen varaamisen hyvä puoli on tarkka tieto siitä, paljonko rahaa kuluu majoitukseen ja voi paremmin miettiä budjettiaan matkalle. Lisäksi ressaaminen aina uuden paikan etsimisestä (jos samassa ei voi olla koko lomaansa) pyyhkiytyy tipotiehen ja voi keskittyä olennaiseen eli aurinkoon ja maisemiin.

Itse sain rutkasti apua tältä sivustolta. Ja oma resortimme oli siis Green Views Resort Corong Corong Beachilla, jonka arvosteluja voi lukea täältä.

HINTATASO

Hintataso oli El Nidossa majoitusta lukuun ottamatta suhteellisen edullinen. Tölkkilimut kioskeissa maksoivat paikasta riippuen 25-35 pesoa, ravintoloissa 50-60 pesoa. Kalja maksoi saman verran. Vettä sai litran verran 25 pesolla ja jos osti suuren 6 litran kanisterin, irtosi se 65 pesolla. Shaket maksoi ravintoloissa 80-120 pesoa. Ruuat maksoivat 130 pesosta 300 pesoon, sitä kalliimmat ateriat olivat jo jotain mereneläväerikoisuuksia. Täällä aterian hinnoittelu on ehkä hieman hassua, monissa paikoissa pasta-ateriat ovat esimerkiksi halvempia kuin paistettua nuudelia kanalla. Maukkaita kala-aterioita saa jo 200-250 pesolla eli noin 4 eurolla. Meidän resortilla on joka ilta ”budget meal” tarjous jossa jonkun aterian saa jääteen ja jälkiruuan kanssa 190 pesolla eli 3 eurolla! Niitä ollaankin syöty täällä tyytyväisinä ja näköjään muutkin ovat huomanneet ravintolan, sillä alkuaikojen vain me paikalla-tilanteesta siirryttiin siihen, ettei kaikille riittänyt pöytiä. 

Ostoksista ja tuliaisista emme osaa sanoa mitään sillä emme ostelleet mitään. El Nidossa oli muutamia kauppoja jotka myivät El Nido-teepaitaa, koruja ja sukellus/snorklaustarvikkeita. Postikortteja sai ainakin Art Cafesta 25 pesolla ja posti löytyi kirkon läheltä (El Nido on niin pieni, että nämä kaikki kyllä löytyvät kun vain kävelee ympäriinsä).

RUOKA

Netissä oli muutamissa paikoissa mainittuna, että Filippiinit eivät ruuallaan loista. Mielestäni tämä ei ihan pitänyt paikkaansa, sillä El Nidossa oli paljon mukavia merenrantaravintoloita ja melkein jokaisessa paikassa oli tarjolla kalaa ja muita mereneläviä niin listalta kuin grillistä. Kylässä jos missä kannati popsia meren antimia. El Nidossa on kyllä suuri mahdollisuus eksyä paikkoihin, joissa kana tarkoittaa kaikkea kanasta löytyvää tavaraa lihan lisäksi, joten me keskitimme kulinaristiset nautintomme muutamaan hyväksi todettuun ravintolaan joista yksi oli yllättäen meidän resortin ravintola. 

Sähkön sääntelyn vuoksi kannattaa aina harkita ottaako mitään maitotuotteita sisältävää sapuskaa, mutta itse olen ripulivaarasta huolimatta syönyt kahdesti todella hyvää itse tehtyä jugurttia myslillä ja banaanilla El Nidon rannalla Seaslug nimisessä paikassa. Hyviä kala-menuita (riisi, kala, vihannekset ja hedelmä) sai Seaslugin viereisestä paikasta 200 pesolla. Monet paikat tarjosi pizzaa, hampparia ja sänkkäriä ja ne olivat yllättävän hyviä (ei sellasia mihin Thaimaassa törmää välillä). Yksi kiva paikka oli myös Las Cobanas rannalla oleva pieni välipalabaari, joka sijaitsi heti rannalle johtavan polun päässä vasemmalla.
Maukas ateria 200 pesolla
LIIKKUMINEN

Thaimaan tuk tukit ja Intian riksat muuntuvat täällä Filippiinien Tricycleiksi jotka ovat moottoripyörän ympärille rakennettuja katollisia sivuvaunuja. Jokaisella kuskilla on omanlaisensa tuunattu kolmipyöräinen joilla turisteja kuljetellaan paikasta toiseen. Kyyti Corong Corongilta El Nidoon maksaa 15 pesoa/naama. Kyyti Las Cobanas rannalle on 50 pesoa/naama ja El Nidosta sama kyyti kustantaa 75 pesoa/naama. Nämä hinnat voivat kyllä muuttua ja hyvin pian. Kuskit yrittivät jo nyt pyytää 50 pesoa kahdelta El Nidosta Corongille, mutta aina joku suostui viemään vielä 30:llä. Illalla hinnat nousivat hieman eli silloin oli pakko maksaa sen 50 pesoa kahdelta Corongille. 
Tricycle
LÄÄKÄRI

Lääkäri löytyy ja siitä saatiin ihan hands on-kokemus (mitä emme tekisikään lukijoiden vuoksi haa haa!) kun Juuso sairastui todella pahaan kuume/ripuli-tautiin joulun aaton aattona. Jos El Nidossa ollessa tulee tarvetta lääkärille eikä vaiva tunnu vielä älyttömän vakavalta, on mahdollista mennä käymään paikallisten terveyskeskuksessa (voi sanoa Tricycle-kuskille health center niin hän tietää minne mennä), joka sijaitsi rannasta katsottuna kylän vasemmalla puolella. Päätien varressa oli ihan kunnon sairaala (kuskille hospital) jossa me oltiin ja vielä näkyi olevan terveyskeskuksen lähistöllä jonkinlainen kirurgi-paikka. Terveyskeskuksen käyntimaksu oli paikallisen naisen mukaan n. 250 pesoa. Sairaala oli kalliimpi, Juuson lääkärimaksut olivat 2 000 pesoa ja koko homma maksoi yhteensä lääkkeineen, verikokeineen ja yöpymisineen yli 11 000 pesoa. Korttimaksu on mahdollinen, joten oma matkabudjetti ei romahda jos joutuukin sairaalaan.

HYTTYSET

Filippiinit ei ole paikallisten mukaan malaria-aluetta, mutta dengue voi tulla. Denguen tunnistaa ihottumasta tai läikistä käsivarressa (paikallisilta kuultua taasen). Täällä on kuitenkin hyvin vähän hyttysiä, eikä itseäni purtu kahden viikon aikana kuin ehkä 5 kertaa (tämä tosin sitten tekeekin ihmisestä varomattoman). Kannattaa silti hankkia jonkinlainen suihke jota lurauttaa päälleen ihan varmuuden vuoksi.

HYGIENIA

Jos on yhtään pöpökammoinen, niin El Nidossa kannattaa kiinnittää huomiota hygieniaan. Paikkojen siisteys ei aina ole niin justiinsa ja esimerkiksi sairaalassa ollessamme oli suuri ihme, ettei sieltä tarttunut mukaan jotain uutta tautia, oli paikka sen verran skämänen. Siisteydestä tuli mieleen vahvasti Intia, jossa lian annetaan pinttyä pintoihin niin, että kaikki on loppujen lopuksi tasaisen paskasta.
Auringonlasku Corong Corongilla
KIELI

Filippiinien virallinen kieli on filipino, mutta amerikkalaisen siirtomaakauden ansiosta maan virallinen virkakieli on englanti. Englanti toimii myös keskeisenä opetuskielenä ja Filippiinit onkin saanut tittelin ”maailman kolmanneksi suurin englanninkielinen valtio”. Täällä pärjää siis hyvin englannilla.

SAARIHYPPELY

Saarihyppelyitä on neljä erilaista: A, B, C ja D. Meidän resortin pitäjä suositteli, että jos tekee vain pari, niin kannattaa ottaa joko A+B tai B+C. Kaikilla matkanjärjestäjillä oli suurin piirtein samat kohteet retkissä ja retket onkin jaoteltu paikkojen sijaintien perusteella, niin, että lähekkäin olevat paikat ovat samassa retkessä. Retkille lähdetään ennen klo 9 aamulla ja tullaan takaisin ennen klo 16. Jokaiseen retkeen sisältyy lounas, buffet tai etukäteen valittu liha (kala, kana, kasvis, nauta, sika), mutta snorkkelivehkeet maksavat päälle 100 pesoa. Ennen saarihyppelyä pitää ostaa 200 pesoa maksava ympäristösuojelumaksu, joka on voimassa 10 päivää. Retkenjärjestäjät hoitavat matkaajille lipukkeet yleensä seuraavaksi päiväksi.

Itselle yllätyksenä tuli täällä rantojen kivikkoisuus. Kiviä on todella paljon ja ne ovat teräviä ja liukkaita. Suosittelen lämpimästi kaikille matkaajille sellaisten sukellustossujen hankintaa ja ainakin El Nidon kylästä on mahdollista löytää hyvälaatuisia 900-1900 peson hintaan Art Cafesta sekä kalossintyylisiä muovitossuja ihan paikallisista pikkukaupoista. Juuso sai oman haavansa jalkapohjaan kivestä (paraneminen kesti yli viikon), mä olen lyönyt varpaani moooonta kertaa kiviin ja näköjään turisti jos toinenkin on hankkinut hieman osumaa kivien kanssa. Trooppinen ilmasto, jatkuva liikkuminen (meressä uiminen, retkille meno), hiekka ja paska eivät tee hyvää haavalle ja tulehtumisriski on oikeasti olemassa. 

Lisäksi meillä oli ehkä hieman erilaiset mielikuvat tietyistä paikoista. Laguuneilta odotin turkoosia vettä ja valkoisia hiekkarantoja suojaisissa paikoissa kuten Thaimaan Maya Beach, mutta täällä A-retken laguunit olivatkin kaikki rannattomia kallioiden ympäröiviä ”altaita” jonne piti uida ja jossa sai vain haaveilla pehmeähiekkaisesta pohjasta. 
Kun nopeasti katsoo...
RANNAT

Pääsaaren rannat joissa porukkaa käy uimassa ja ottamassa aurinkoa El Nidon läheisyydessä ovat pohjoisesta etelään El Nidon oma ranta, Corong Corong sekä Las Cobanas beach. 

El Nidossa oli rantaan parkkeerattu kaikki retkiveneet, mutta oli ranta silti uimiskelpoinen (kun jossain netissä sanottiin, että se on ihan hirveä). Ongelmana oli puolen päivän jälkeen nouseva vesi, joka haukkasi suuren osan rantahiekasta alleen. El Nidon lasten uimakoulu toimi rannalla eikä näitä vesseleitä ainakaan haitannut uiminen kyseisissä vesissä.

Corong Corong oli oikeastaan vaan meidän resortin kohdalta miellyttävä ranta (pehmeää hiekkaa, kunnon rantaviiva ja hiekkapohjanen vesi), muuten paikka oli kivikkoinen ja rantahiekka karheaa ja täynnä roskaa (sekä koirankakkaa). Vesi oli TODELLA matalaa, eli Corongilla onnistui oikeastaan vain vedessä lilluminen, mutta ainakin meille se oli sitä kivointa puuhaa. Veden ollessa tooooodella vetäytynyt, on vesikasvien seasta paljastunut merisiilejä, joten ruohikkoisissa paikoissa ei kannata uida. 
Corong Corong
Las Cobanas oli taas pitkä ranta joka jakaantui periaatteessa kahteen osaan. Polulta katsoen oikealla oli pehmeähiekkainen ranta palmujen varjossa ja pehmeä hiekka jatkui myös mereen. Oikealla puolella oli pari resorttia ja rantaravintolaa, hiekka oli ihan valkoista, mutta meri oli täynnä kuollutta korallia ja pikkukiveä. Uimiseen siellä olisivat edellä mainitut tossut poikaa. Las Cobanaksella aallot iskeytyivät rantahiekkaan ja välillä ne nousivat todella korkeiksi peittäen seisovat aikuiset alleen. 

MUUTA PUUHAA

El Nidossa on saarihyppelyiden lisäksi mahdollista ottaa oma kuljetus tietyille autioille rannoille, jolloin vene vie ja hakee sovittuna ajankohtana (hinnat n. 1000 pesoa), omat yksityiset retket omilla saarikohteilla ovat mahdollisia (oma vene 5000-6000 pesoa) ja kanootteja on mahdollista vuokrata (koko päivä 750-1000 pesoa, puolipäivää 450-> pesoa). Lisäksi El Nidossa järjestetään paria erilaista in land retkeä joissa on vesiputouksia, oman moottoripyörän vuokraaminen on mahdollista (hinnat 500-700 pesoa/pvä) ja kylässä on pari sukellusfirmaa. 


torstai 26. joulukuuta 2013

Las Cobanas Beach

Kuulimme ensin resortin omistajan puhuvan kauniista rannasta, joka sijaitsee noin 3 km päässä meidän majapaikasta etelään. Myöhemmin El Nidossa käydessämme kaikki tricycle-kuskit huutelivat ...Cobana?! ...Cobana?! Eräänä päivänä päätettiin kävellä rantaviivaa pitkin niin pitkälle kuin päästäisiin. Corong Corongin (meijän biitsi) jälkeen tuli pienempi autio ranta jonka palmujen sekaan oli nousemassa jonkinmoinen megaresortti. Seuraava ranta oli vielä pienempi, mutta hiekka oli pehmeämpää ja valkoisempaa ja paikalla oli vain yksi talo (privaattiranta?). Talon läheltä johtivat portaat kallion päällä kiemurtelevalle päätielle jonne matkamme jatkui kallioiden estettyä kulun rannasta rantaan. Silmiemme eteen oli kuitenkin jo avautunut piiiiiitkä valkoinen hiekkaranta jonka yllä liehuivat palmut ja meri oli ah, niin turkoosia. 
Hylätty bungalowi matkan varrella
Kannoista tehty polku
Perille päästyämme päättelimme tricyclepyörien määrästä (ja tekstistä kyltissä), että kyseessä onkin juuri tuo Las Cobanas Beach jonne jokainen kylän kuski haluaisi viedä meidät. Miksi? Koska siitä saa peräti 150 pesoa suunta! Käveltyämme pitkin kapeaa polkua viidakon läpi rannalle totesimme, ettei paikkaa turhaan tyrkytetä. Todella pitkä pehmeähiekkainen ranta jatkui seuraavan mutkan taakse, ihmisiä ei ollut paljoa ja rannalle oli rakennettu muutama rento ravintola/baari, josta sai hedelmäsheikkejä, tuoreita hedelmälautasia sekä herkullista pikkupurtavaa.

Paikalle oli ehdottomasti tultava uudestaan ja vietimmekin leppoisan aaton aaton (ennen Juuson sairastumista) makoillen rannalla, tehden hiekkalinnoja ja uiden meressä. Kuten resortin omistaja sanoikin, ranta on ehdottomasti kivoin El Nidon läheisyydessä ja tähän yhtyy kyllä muutkin paikalle eksyneet.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Erilainen joulu

Joulu Filippiineillä: lämmintä, palmuja, hotellin juhlabuffee, livebändi, mukavaa tunnelmaa pitkälle yöhön. NOOT.

Joulustamme tuli hyvinkin erilainen, muttei ihan sillä lailla miten oltiin suunniteltu. 23.12 Juusolla alkoi aamu ryhdikkäällä ripulisuihkulla ja klo 15 mennessä kuume oli noussut. Jo parissa tunnissa mittari näytti yli 38 astetta ja ibuprofeiinia piti vetää naamaariin jatkuvalla syötöllä. Yöllä jatkuvasta kuumea alentavasta lääkityksestä huolimatta kuume oli kavunnut 39,6 asteeseen. Nyt ei ollut leikin asia.

Aamulla läksimme samantein lääkäriin. Hotellistamme eräs nainen lähti meidän mukaan varmistamaan, että päästään perille. Käytiin ensin pyörähtämässä Health Centerissä, mutta jouluaaton vuoksi se oli ylläri pylläri kiinni. Ei muuta kuin kalliiseen yksityiseen sairaalaan. Siellä Juuso rullattiin vuodepotilaaksi tippaletku kädessä (pieniä flashbackeja Taolta, krhmmm) ja ilmoitettiin, että sinne oli jäätävä ainakin yön yli tarkkailuun ja lääkkeiden ottoon. 

Kiinnostus jäädä sairaalaan oli taas ihan nollissa, varsinkin kun englanninkielen hyvästä taidosta huolimatta sekä lääkäri, että hoitajat tuntuivat säheltävän joka suuntaan eikä oireita tunnuttu kuunneltavan. Niitä ei esim. yritetty liittää mihinkään syyhyn vaan kaikkea (kuume, ripuli, mahakipu) hoidettiin vähän kuin erillisinä "tauteina". Kun kysyimme sitten mahdollisuutta lähteä jo illalla pois lääkkeiden kera lääkäri ilmoitti, että kyseessä voi olla Dengue-kuume. Ja mitä siihen sitten voi sanoa? Ei muuta kuin makoilemaan sairaalapedille ja ihmettelemään kaikkia lääkkeitä ja liuoksia joita tungettiin Juuson sisään. 

Me päästiin onneksi pariksi tunniksi sairaalasta pois käydäksemme jouluillallisella resortissa ja samalla hakemassa vähän lisää tavaroita sairaalaan yötä varten. Oli aika haikeaa syödä vaan nopsaa ruoka pois alta kun paikka oli täynnä ihmisiä, livebändi soitti ja lauloi joululauluja ja pöytäkattaukset oli siirretty rannalle. Toisaalta me molemmat oltiin jo henkisesti niin naatteja, ettei ajatuksissa ollut muuta kuin nopea nukkumaan meno.

Joulupäivänä eli tänään kuume oli laskenut tarpeeksi, veriarvot palanneet lähelle oikeaa ja me päästiin ulostautumaan sairaalasta jo klo 11 aikaan. Pussillinen lääkkeitä kourassa ja muutama tonni köyhempänä. Tällä kertaa kaikkiin lääkkeisiin ja yölliseen hoitoon oli suttaantunut rahaa n. 187 euroa. Juusosta on pikkuhiljaa tulossa vakuutusyhtiönsä kultapoika, on nyt meinaan rahat kyllä otettu takaisin korkojen kera.

Vaikka oli lohduttavaa saada tietoonsa, että täällä El Nidossa on sairaala, oli paikka silti todella vaatimaton. Siellä oli yksi vessa käytävässä kaikille ja se oli juuri sellainen maailman tyhmin kyykkyvessan välimalli missä pönttö on matala eikä siinä voi istua eikä seistä. Siinä sitten reisijumpan avulla koittaa tiristellä tuotoksiaan oikeaan suuntaan. Pönttö vedettiin vesikauhallisella ja lattia oli tästä syystä aina lainehtimassa kaikesta epämääräisestä. Sairaalassa ei ollut peittoja ja oikeastaan sinne piti tuoda kaikki itse. Ensimmäisenä päivänä mä jouduin hakemaan osan lääkkeistä kauempana sijaitsevasta apteekista kun sairaalalla ei ollut tuotteita.

Nyt Juuso googletteli sille määrättyjä lääkkeitä ja yksi on tunnistettu naisten vaginavaivoihin määrätyksi lääkkeksi ja toisesta sanotaan, että se on kissoille ja koirille... En tiedä, että pitäisikö sitä vielä käydä sairaalassa kysymässä, että onko lääkkeet nyt varmasti oikeita. :D

Ja Denguesta. Oireista ja esiintyvyydestä voi lukaista täältä ja ainakin tällä hetkellä ei Juuson oireet täsmää siihen (ONNEKS). Mutta kuten Terveyskirjastossakin todetaan, diagnoosi voidaan tehdä vasta viikon päästä oireiden alusta verikokeen avulla. Me nyt siis toivotaan, että Juuson oireet häipyy kokonaan pois lääkkeiden avulla ja elämä jatkuu taas ilmaan mitään dengueita. 

Ei voi muuta sanoa kuin, että pitikin taas käydä näin. Reissumiehet on kohta vähän liiankin traumatisoituneita näistä vastoinkäymisistä. Nyte me lepuutellaan tämä loppupäivä ja huomenna on tarkoitus siirtyä Palawanin pääkaupunkiin eli Puerto Princesaan.

Tässä teille kuitenkin muutama jouluinen kuva jotka kerettiin kuvailla ennen suunnitelmien muutosta.



Hyvää Joulua!


Hyvät joulut kaikille myös täältä Filippiineiltä!

Fat in BKK täyttää 2 vuotta!



Suuri päivä on koittanut: blogi täyttää kaksi vuotta! Kaksi vuotta verta, hikeä ja kyyneleitä ja vasta nyt ollaan sen itse piirakan äärellä. Meinaan vaihto-opiskelun. Blogi perustettiin silmällä pitäen tulevaa vaihto-opiskelua ja työharjoittelua jotka meinasin molemmat suorittaa Thaimaassa. Alussa kirjoitin kuinka haluan dokumentoida hyvin myös sen hakuvaiheen mikä niin monella muulla blogilla tuntui jäävän kokonaan yhden kirjoituksen varaan ”hain ja pääsin”.

Ja hyvä, että päätin, sillä oma hakuprosessini olikin kaikkea muuta kuin yllä oleva toteamus. Mulla ei ollut hajuakaan millaiseen limboon vielä joutuisin kun ”ekaluokkalaisena” kirkkain silmin haaveilin vaihto-opinnoista palmujen alla. Lyhyesti voidaan todeta, ettei mikään mennyt niin kuin piti, mutta härkäpäisenä painoin kohti omia tavoitteita ja nyt, 24 kuukautta myöhemmin, olen tasan kahden viikon päässä opintojeni alusta Bangkokin Assumption Universityssä.

Blogista on samalla pikkuhiljaa muotoutunut matkablogi sillä siitähän tässä on ollut kyse alusta lähtien. Mahdollisuudesta matkustaa ja asua ulkomailla. Mahdollisuudesta kokea ja nähdä uusia paikkoja. Mahdollisuudesta mennä kauas ja kenties nähdä lähelle.

Blogista on muodostunut tänä aikana myös tärkeä kanava omien ajatusten ja mielenkiinnon kohteiden jakamiselle. On ollut ilo lukea jokaista kommenttia ja on ollut ihana huomata, että lukijoita on tullut pikku hiljaa lisää (enkä edes tunne kaikkia!). Oma motivaatio ja innostus kirjoittamiseen on kasvanut samaa tahtia enkä malta odottaa pääseväni kertomaan elämästä ja opiskelusta Bangkokissa. Toivottavasti Fat in BKK tarjoaa tästäkin eteenpäin mielenkiintoista ja ajatuksia herättelevää kirjoittelua teille kaikille ruudun toisella puolella!