perjantai 28. helmikuuta 2014

Kuulumisia välitenttien välistä

26.2 pärähtivät käyntiin välitentit meidän koululla ja ne kestävät 7.3 saakka, eli melkein kaksi viikkoa. Tällä viikolla mulla oli vaan yksi tentti, International management, joka oli tänään (hengissä selvitty!). Ensi viikolla sitten painetaankin siellä psykoosin rajamailla kun on kolme tenttiä (ti, to ja pe). Mun kaaliin ei ole ikinä selvinnyt tenttiviikkojen hyödyllisyys, sillä ainakin itsellä opiskelumotivaatio laskee tuolloin aina alimmilleen ja turhaudun maanisesta pakollisesta pänttäämisestä. Useimmiten käykin niin, että raivokkaan (parituntisen) lukemisen, kirosanojen ja rauhoittavien lääkkeiden jälkeen menee tenttiin ripuloimaan jotakin turhaa paperille ja astuessa ulos luokkahuoneesta ei enää muista mitään koko aiheesta. Hyödyllistä?

Omat tavoitteet tenttien suhteen ovat kunhan läpi pääsee niin hyvä on. Pessimisti ei pety. Kaikki muu on positiivista ekstraa. Luotan myös meidän koulutusjärjestelmän opettamaan jaloon taitoon soveltaa tietoa eli suomeksi sanottuna jauhaa kakkaa. Thaimaassa vieläkin panostetaan ulkoalukuun, joten paikallisväestö on enemmän tai vähemmän lirissä kaikenlaisten case-tehtävien parissa joten siellä on oma mahdollisuus loistaa. Tän päivän kokeessa ei kyllä loistokkuutta herunut, aivot oli hieman jumissa ja vaikka kerrankin muistin teorian, niin jotenkin sen hyödyntäminen casen tietoihin oli hyvin köyhänlaista. Oma arvio panokselle on 2,5/5.

Näitten avulla jaksaa lukea!
Tentti"viikon" vuoksi me ollaan enemmän tai vähemmän jumissa Bangkokissa. Vaikka pommit paukkuu ja uutiset vihjailevat sisällissodasta, ollaan me kuitenkin nyt hieman höllennetty tätä omaa vankilaa ja käyty välillä keskustassa pyörimässä. Varovaisesti tietenkin. Käytiin toissapäivänä Siam Paragonissa leikkimässä turisteja, ostin jopa H&M:stä itselleni trikoot silmällä pitäen Tokion reissua niin ei selluliittireidet jäädy Japanin keväiseen ilmaan. Samalla löydettiin alakerran Siam Gourmet -ruokakaupasta ihka oikea salaattitiski missä sai koota itselleen pöperöä 35 baht/100 g hintaan (0,80e/100 g). Kuvaaminen oli kielletty niin ei ole kuvia tiskin tarjonnasta, mutta valikoimissa oli todella monipuolinen vihannes ja hedelmä osio, paljon papuja ja muita jyväsiä, kunnon kastikkeet, monet salaatit ja erilaisia grillattuja/marinoituja sieniä, kesäkurpitsoja, munakoisoja ja vuohenjuustoa. Oli pakko ostaa mukaan ja salaatti oli taivaallista Italialaisen yrttikastikkeen kera.

Salaatti ja kastike yhteensä 125 baht (2,85 €)
Kirjoitin jo aiemmin siitä, ettei elämää Suomessa ole täällä olon aikana unohdettu. Tällä viikolla onkin ollut kainennäköstä säheltämistä sähköpostin avulla, ostin meinaan huuto.netistä itselleni kivan pyörän kesäksi ja sen toimitus vanhempien luokse piti sovitella maanantaille. Oli pientä "ajatusten vaihtoa" nykyisen vuokralaiseni kanssa asunnon irtisanomispolitiikasta ja siinä kohtaa verenpaine meinasi jo nousta aika vaarallisiin lukemiin. Nyt asia on onneksi kunnossa ja tiedän jo, että palatessani Suomeen voidaan järjestää muutto seuravaalle viikolle sillä asunto tyhjenee jo maaliskuun alussa (hei hei ne loputkin säästöt kun pitää maksaa omasta pussista 3 kk maksut, jippii!).

Lisäksi sain eilen postissa kauan odotetun paketin josta kuoriutui tuleva raamattuni, Tampereen yliopiston Politiikan tutkimuksen pääsykoekirja. Sen kimppuun kävinkin jo ja tarkoitus on oman tappavan suunnitelman avulla lukea kirjaa läpi täällä ollessa jo niin, että pääsykokeiden aikaan osaan kirjan ulkoa etu- ja takaperin. "Otetaan iisisti" ajatelma on nyt muuttunut "otetaan iisisti, mutta tehdään töitäkin välillä" toteamukseksi eikä se kyllä haittaa ollenkaan. Pientä reenausta jo kesää varten jolloin pitää palata työelämään takaisin.

Huomenna menemme State Towerin Sirocco baariin kilistämään Blog Awardsien voitolle muutamien vaihtareiden kanssa, eli pientä sosiaalisoitumisen tynkää luvassa! Hyvää viikonloppua!


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Supersaver Blog Awards 2013: Paras Aasia-blogi - Fat in BKK

Uskomatonta, mutta totta:
Fat in Bangkok on vuoden 2013 paras Aasia-blogi!

Tämä tuli nyt kirjaimellisesti ihan puun takaa. En ole käynyt katsomassa blogin sähköpostia hetkeen ja eilen ihan sattumalta päätin vilkaista onko postia tullut. Tuli siis pieni paniikinpoikanen kun ensin luin viestin Supersaverilta, jossa onniteltiin finaaliin pääsystä ja pyydettiin vastaamaan jo etukäteen muutamiin kysymyksiin jos, JOS, voitto sattuisi osumaan kohdalle. 

Seuraavassa viestissä jo onniteltiinkin voitosta ja pyydettiin lähettämään kuva kirjoittajasta! Mitä?! Multa pääsi samanlainen kiekaisu kuin pian päänsä menettävältä kanalta ja johan lähti näppis sauhuamaan paniikissa vastauksia. Kuinka älyttömän noloa! Nythän jos käytte Supersaverin voittosivulla niin siellähän ei lue kohdallani yhtään mitään, kiitos oman puupäisyyteni. Ensin jo pelästyin, että ehkäpä tämä hemuli diskataan, ihan vain opetukseksi, että sitä mailia kannattaa katsoa! :D

Vielä on siis hyvinkin sekainen olo tästä mahtavasta kunniasta, jonka te kaikki siellä ruudun toisella puolella olette mahdollistaneet. Suuri sydän ja nöyrä kiitos jokaiselle äänestäjälle! Lukijat ovat ehdottomasti koko touhun suola ja jokainen kommentti kullan arvoinen. Kiitos siis teille kaikille :)




IG TRAVEL THURSDAY: Mitä tulikaan kokkailtua?

Instagram Travel Thursdayssa jatketaan ruoka-aiheiden parissa. 
Pahoittelut jo etukäteen mahdollisen kuolausefektin aikaansaamisesta! 

Chiang Maissa osallistuimme kokkauskurssille Juuson pyynnöstä. Juuso on meistä se, joka tykkää tehdä ruokaa ja osaa soveltaa erilaisten reseptien parissa. Meikäläinen on aika kaavoihin kangistunut kokkailluissaan ja pakerran aina niitä samoja vanhoja juttuja vuodesta toiseen. Itseäni hieman jännitti siis miten tuolla kurssilla sujuu ruokien valmistus, mutta hämmästyksekseni (ja taisivat muut kurssilaiset olla yhtä ihmeissään) thaimaalaisen ruuan valmistaminen oli naurettavan helppoa! Kyseessä ei ollut kuin oikean soossin sekoittelu, muutaman vihanneksen pilkkominen ja kun kaikkea pyöritteli pannulla hetken ajan, olitkin taikonut eteesi thaimaalaisen lempiruokasi. Käsittämätöntä!


Kurssilla teimme ensimmäiseksi oman currytahnan. Kaikkien curryjen alkuaineet olivat samat ja curryn värisyys määräytyi sitten valittujen chilien mukaan. Omani oli keltainen ja sen valmistukseen käytettiin salottisipulia, galangalia (kurkuman sukuisen kasvin juuri), sitruunaruohoa, kuminan siemeniä, korianterin siemeniä, kurkumaa, inkivääriä ja valkosipulia. Väri ja maku saatiin 3 kuivatusta punaisesta chilistä sekä keltaisesta curryjauheesta. Kaikki vuorotellen morttelin sisään hakattavaksi ja lopussa kippoon ilmestyi kuin ilmestyikin tahnamaista ainetta!

Currytahnasta valmistettiin oma curry ja omani oli Massaman curry. Kanan, kookosmaidon, perunoiden ja kevätsipulien lisäksi curryyn laitettiin kalastiketta, sokeria ja suolaa. Massaman on lempparicurryni ja muistuttaa hieman intialaista chicken butter curry mietoudessaan. Currya ei kuitenkaan mene kuin tietty määrä alas, sillä kookosmaidon makeus hieman vielä potkii vaikka olenkin koittanut totutella makunystyröitäni siihen. Lämmin makea ruoka ei vaan ole juttuni.


Seuraavaksi valmistimme keittoa ja omakseni valitsin sen ehkä tunnetuimman thaimaalaisen tom yam kung -keiton, jota en ole itseasiassa koskaan maistanut (hyi, häpeä!) sen tulisuuden vuoksi. Tästä omasta versiosta jätinkin chilit pois ja keitosta tuli mau-kas-ta! Kuvassa olevien raaka-aineiden lisäksi tom yamiin saatiin makua soossista johon kuului kalakastiketta, ruskeaa sokeria ja suolaa.


Paistettua kanaa cashew-pähkinöillä oisterikastikkeessa! Oisterikastike on lempparini kaikista Thaimaan soosseista ja se syntyi kalakastikkeesta (ylläri), suolasta ja sokerista, oisterikastikkeesta ja soijapapuöljystä.

Iltapäivällä teimme vielä kasvistäytteisiä kevätrullia jotka höyrystettiin valmiiksi. Täytteeksi tuli vihannesten lisäksi lasinuudeleita ja makua toi soijapapuöljyllä terästetty soijakastike. Jälkiruuaksi valmistin mango and sticky ricea, tosin vain kokoamalla palaset yhteen sillä riisiä piti valmistaa todella kauan ja se valmistettiin meidän puolesta. Lisäsimme riisin sekaan kookosmaitoa ja värjättiin se kukilla siniseksi. Päälle vielä ripoteltiin paahdettuja vihreitä papuja.

Kaikista kivointahan kurssilla oli omien ruokien syöminen! Tästä määrästä voitte tosin päätellä, että loppua kohden napa paukkui ja housut kiristivät, keitto, kaksi lämmintä ateriaa, kevätrullat ja jälkkäri todellakin tekivät tehtävänsä. Kurssin päättyessä kaikilla oli hömelö hymy kasvoilla, pinkeä vatsa ja lahjaksi saatu reseptikirja tuomisiksi takaisin kotiin. Nyt ei ole mitään tekosyitä siihen, etteikö näitä maukkaita thai-ruokia voisi valmistaa Suomessa!


Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle. Minut löytää Instagrammista nimellä prettyprettyugly.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Paikallisilla ruokamarkkinoilla

Hassuja tuoksuja, kirkkaita värejä, outoja möhkäleitä. 
Onko ne hedelmiä? Voiko niitä syödä? 
Miksi tämä haisee kakalle ja sitä myydään ruokien seassa?

Mikään muu ei voi olla kyseessä kuin Aasialaiset ruokamarkkinat. Kävimme paikallisella marketilla Chiang Maissa kokkikurssimme aikana. Siellä saimme hyviä neuvoja erilaisista thai-ruuan valmistuksessa käytettävistä aineista, niiden ominaisuuksista ja säilyvyydestä. Loppuajan saimme kierrellä alueella ja tehdä halutessamme ostoksia. Katetulla torilla oli myynnissä niin raaka-aineita (kastikkeita, riisiä, vihanneksia, hedelmiä ja lihaa) kuin valmista ruokaa (kalaa, curryja ja muita soosseja). Me emme kuitenkaan raaskineet ostaa mitään vaan varauduimme tyhjin vatsoin tulevaan kokkailuun.
Ihana kurssimme vetäjä Benny kertoo meille oisterikastikkeen saloista.
Torit ja markkinat ovat oiva paikka tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. Samalla on mukavaa katsella paikallisten puuhailuja ja mahdollisia hankintoja. Maistiaisia voi hankkia jos rohkeutta riittää. Itsellä homma yleensä jää vain katselun tasolle, sillä olen aivan älyttömän epäluuloinen kaikkea outoa ruokaa kohtaan ja oksennusrefleksiä aiheuttaa jo pelkästään outo koostumus suussa. Tämä on muuten todella heikko ominaisuus matkailijana ja välillä haaveilen kyvystä syödä mitä vaan. On aika noloa piilotella tarjottuja herkkuja ja esittää syöneensä ne yhdessä vilauksessa kun ei kiitos osoittautui hyödyttämäksi.

Omaa ruokailua voisi kuvailla sanonnalla vanhassa vara parempi, mutta silloin tällöin myös tämä vanha kettu yllättää! Chiang Maissa tuli maistettua Tamarindi-hedelmää (anteeksi, se olikin hernekasvi!) jota näytti olevan tarjolla joka paikassa. Hernekasvi ei tehnyt vaikutusta vaan maistui keitetyltä bataatilta. Kokkikurssilla maistoin myös ensimmäistä kertaa Mango & sticky rice-jälkkäriä, joka oli hyvin hämmentävä kokemus sillä siinä riisi maistui ihan sokerilta. Ei ihan mun makuun sekään. Rohkeimpia juttuja mitä olen maistanut, on thaimaalaisilla markkinoilta ostetut kananmaksatikut sekä ne kuuluisat heinäsirkat ensimmäisen Thaimaa-reissun yhteydessä.

Onkos kukaan teistä maistellut jotain outouksia?

Paikallisia nameja
Tofua ja majoneesia

maanantai 24. helmikuuta 2014

AMAZING THAILAND: Chiang Mai

Keskiviikkoaamuna pakkasimme reput ja suuntasimme nenumme kohti Don Muangin lentokenttää. Sieltä Nok Air lennätti meidät tunnissa Chiang Maihin ja guesthouseen pääsimme noin vartin kestäneen taksikyydin jälkeen. Ihanan helppoa! Pohdimme junalla matkustamista ehkä kaksi sekuntia todeten sitten, että nou thänks. Me ei vaan olla parhaimmillamme itse matkustamisen aikaan ja se on aina enemmän tai vähemmän tuskaa. Siksi siis nämä Thaimaan sisällä tapahtuvat hieman pidemmät siirtymiset tapahtuu meillä kevään aikana koneella. Lisäksi kun pohdittiin kustannuksia vs. hyötyjä niin 12-15 tunnin junakyyti ei voittanut meillä n. 25 e kalliimpaa 1 tunnin lentoa. Ollaan laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytettiin Nok Airia ja voin lämpimästi suositella firmaa. Paljon fiksumpi kuin Air Asia (vai miltä kuulostaa ilmainen mahdollisuus 15 kg ruumalaukulle?).
Chiang Mai hurmasi meidät alta aikayksikön. Me majottauduttiin Chiang Maissa vanhan kaupungin alueella muinaisten muurien sisäpuolella. Sieltä löytyy kaikki tarpeellinen turisteille: majoitus, ruoka, hieronnat, puodit ja matkatoimistot. Tästä huolimatta paikka oli kaikkea muuta kuin Bangkokin Khao San tai turistien täyttämät rantakohteet. Kaupunki ei voisi olla kauempana näistä paikoista! Jotenkin tuolla vaan koko paikan fiilis oli ihanan rento, mutta ei sillä teennäisellä haaremihousu/rastapää-hippityylillä (vaikka heitäkin täällä oli) vaan aidommalla ja välittömämmällä tavalla. Iltaisin ravintoloissa soitettiin kyllä musiikkia, mutta hiljaa. Meidän huoneeseen ei kantautunut muuta kuin linnun laulua. Ihan käsittämätöntä kaiken jytän ja Bangkokin saksalaisten molotuksen jälkeen.
Vuoristoinen ilma oli kuumuudesta huolimatta raikkaampaa, pienet kadut ja kujat täynnä mielenkiintoista katseltavaa, hieno katutaide väritti betoniseiniä eikä kukaan tyrkyttänyt mitään. Täällä sielu, mieli ja ruumis pääsivät rauhoittumaan. Sanoinkin Juusolle, että sitten kun joskus tulevaisuudessa saan burn outin ja joudun puolen vuoden sairaslomalle, mä matkustan Chiang Maihin ja liityn erilaisille kursseille väkertämään ties mitä hauskaa. Joku muukin on tainnut ajatella samalla lailla sillä turisteista suurin osa oli hieman vanhempaa väkeä.

Meillä ensimmäiset päivät kuluivat vain kaupungilla kulkien ja paikkoja ihmetellen. Vanha kaupunki oli helppo ottaa haltuun jalkaisin ja omaa etenemistä pystyi tauottamaan pysähtymällä ravintolaan tai kahvilaan mutustelemaan herkkuja. Chiang Maissa on todella paljon kasvisruokaa tarjolla ja muutenkin paikka tuntui olevan vähän valveutuneempi erilaisia ympäristöasioita kohtaan. Esimerkiksi tupakointi oli monessa paikassa kiellettyä ja seiskaleiskoissa kysyttiin aina tarvitaanko pussia (yleensä ostokset vain tunkaistaan miljoonaan pikkupussiin).
Chiang Mai on todellinen puuhastelijoiden paratiisi. Kursseja löytyi joka lähtöön aina Thai-kielestä Muay Thaihin ja hieronnasta ruuanlaittoon. Voi trekata, meloa, vieraillavuoristo kylissä, nähdä elefantteja ja liitää puiden yllä. Meidän neljä päivää ei riittänyt kuin vain pintaraapaisuun. Pelkän hengailun lisäksi kerkesimme osallistua thai- kokkikurssille ja vierailimme Elephant Nature Parkissa. Molemmat olivat aivan mahtavia kokemuksia ja ansaitsevat omat erilliset tarinat.

Loppuun ei voi todeta muuta kuin, että lyhyen reissumme aikana Chiang Mai pomppasi kyllä yhdeksi lempparipaikaksi Thaimaassa. Ihan harmittaa miksei ole aiemmin saanut persettään ylös rantatuolista ja matkustamaan pohjoiseen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Hintatietoja:

Lennot Bkk-Chiang Mai-Bkk 70 e
Guesthouse Tri Gong Residence 750 baht (17 e) /yö
Taksi kentältä hotellille 120 baht (2,70 e)
Fried rice + shrips 75 baht (1,70 e)

lauantai 22. helmikuuta 2014

Supersaver Blog Awards 2013: Loppusuora häämöttää


Supersaverin Blog Awardsit päättyvät nyt sunnuntaina 23.2. Perjantaina 21.2 tilanne näytti tältä:


Eli kiitokset kaikille jo äänestäneille sillä meikäläinen kiikkui listalla kakkosena. Nyt on siis kaksi päivää aikaa raivoisasti äänestää minut ykköspallille! Voitto tai ei mitään, hahaa! Kaikki mattimyöhäiset siellä ruudun toisella puolen: jos pidätte tästä blogista niin käykäähän vielä äänestämässä. Se on helppoa kuin mikä ja tapahtuu TÄÄLLÄ. Valitse valikosta blogini eli "Fat in Bangkok" ja kirjoita sähkäpostiosoitteesi. Muista käydä myös vahvistamassa ääni mailiin tulevasta linkistä, muuten ääni ei kirjaudu.

Varmaan turhaakin turhempaa kertoa, että voittajalle suotu mahdollisuus julkaista omat mietelmänsä kirjana olisi aivan mahtava palkinto. Nyt ollaan jo niin lähellä tätä kultaista Graalin maljaa, että luovuttaa ei saa. 

ÄÄNESTÄKÄÄ SIIS KAIKKI IHANAT JA PISTÄKÄÄN TEIDÄN MUMMOTKIN ÄÄNESTÄMÄÄN!


torstai 20. helmikuuta 2014

IG TRAVEL THURSDAY: Auringonlaskut Aasiassa

Taas koitti matkailutorstai! Me ollaan juuri tällä hetkellä Chiang Maissa, joka jo puolikkaan päivän aikana onnistui hurmaamaan täysin Bangkokista eroavalla ympäristöllään ja leppoisalla tunnelmallaan. Tämän kirjoituksen aikana haluan kuitenkin Chiang Main sijaan palata menneeseen Aasian turneeseen ja sen aikana bongattuihin upeisiin auringonlaskuihin. Bangkokissa taivas on aikalailla koko ajan harmaan savupilven peitossa joten siellä ei paljoa pääse nauttimaan värikylläisistä auringonlaskuista. Mukavaa siis päästä kuvien avulla muistelemaan kuinka erilainen voi päivän muuttuminen yöksi ollakaan.


"Siperian Helmi", Olkhon, Venäjä

Keskellä Siperiaa, lähellä Irkutskin kaupunkia sijaitsee Baikal-järvi, tuo maailman syvin järvi, joka pitää myös sisällään n. 20% maailman makeasta vedestä. Olkhon on Baikalin suurin saari, ja sen pienestä kylästä avautuvat majesteetilliset näkymät: aina kylmävetinen järvi ja sen takana siintävät lumipeitteiset vuoret. On aikamoinen fiilis seistä järveen syöksyvän kukkulan reunalla kylmän Siperian tuuleen riepotellessa vaatteita ja katsella näitä maisemia.


Terelj, Ulan Bator, Mongolia 

Mongolian pääkaupungista, Ulan Batorista pääsee helposti Tereljin kansallispuistoon. Siellä tuli toteutettua oma pitkäaikainen unelma: nukkuminen jurtassa Mongolian aroilla ja ratsastaminen hevosella samoissa maisemissa. Aurinko laski melkein täydellisessä hiljaisuudessa ja eteen avautui elämäni kirkkain tähtitaivas.


Lautta, Itä-Kiinan meri 

Shanghain futurististen pilvenpiirtäjien kupeesta lähtee pari kertaa viikossa matkustajalautta kohti Japanin Osakaa kuljettaen pääasiassa kiinalaisia turisteja nousevan auringon maahan. Halvimmassa matkustusluokassa, 18 neliön huoneessa nukkuu 20 naista lattialla kylki vasten kylkeä ja siellä myös itse kyyröttelin suurimman osan matkan 48 tunnista.


Big Buddha, Hong Kong 

Kaapelihissikyyti metropysäkiltä Big Buddhalle vie noin 20 minuuttia. Paluumatkamme venähti pitkän jonon vuoksi alkuiltaan. Sehän ei lopulta paljoa haitannut kun näissä maisemissa sai liitää vuorien ylitse auringon sukeltaessa mereen.


Sairee beach, Koh Tao, Thaimaa 

Sukelluksestaan tunnettu Koh Tao on pikkuisin kolmesta Siamin lahdessa sijaitsevasta saaresta. Lokakuussa siellä on vielä sadekausi meneillään ja se tuli huomattua oleskelumme aikana: kahdesta viikosta ehkä 3-4 päivää oli sadettomia. Niinä harvoina päivinä kun ilma helli, saimme nauttia päivisin auringon paahteesta ja illan tullen mykistyimme auringonlaskun satumaisista väreistä. Nämä ovat todellakin niitä postikorttimaisemia.


Corong corong, El Nido, Filippiinit 

Myös Filippiineillä aurinko antaa parastaan ja auringonlaskujen seuraamisesta voi tehdä uuden harrastuksen matkansa ajalle. Palawanin saarella sijaitseva El Nidon kylä ja sen lähirannat vievät matkaajan menneisyyteen, muutaman kymmenen vuoden taakse jolloin kaikki oli vielä hieman kehittymätöntä mutta ah niin aidon kaunista.


Koh Samet, Thaimaa 

Aurinko laskee ja työpäivä päättyy. Ainakin hedelmämiehellä.

Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle. Minut löytää Instagrammista nimellä prettyprettyugly.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kun tänään lähden...

"otan mukaan mitä tarvitsen, 
taivaalta tähden valitsen 
ja sitä seurailen" 

Ja kun tarpeeksi kauan on tarvottu muilla mailla niin alkaa se oma maa olemaankin aikasmoinen mansikka. Olen jo aiemminkin tirautellut muutamia koti-ikävän kyyneleitä, mutta nyt, kun kotiinpaluuseen on tasan 3 kuukautta (puoli vuotta jo mennyt!) niin kyllähän sitä ajatukset karkailevat aina silloin tällöin kotiin ja tulevaan kesään. Vaihtoaika on loppujen lopuksi niin lyhyt ettei tulevaisuudessa odottava kotiinpaluu vaan voi millään unohtua. Siitä jaksaa muistuttaa myös kaiken maailman "pikku" asiat joita kuitenkin joutuu hoitamaan täältä käsin kuten asunnon säätäminen, kesätyöhakemukset ja yliopiston pääsykokeisiin lukeminen. Toinen jalka on Bangokissa ja toinen Tampereella ja näiden välillä on tasapainoiteltava niin, ettei sitä Tamperetta unohda, mutta vetää Bangkokissa sata lasissa.   

Oli sitten Suomessa tai ulkomailla, maalla tai metropolin sykkeessä, arki on aina arkea, se on se sama mies ja ne eri verkkarit. Kun sitä vuosi sitten painoi duunia Suomessa niska limassa ja Aasian valloitus mielessä, on nyt mielen täyttäneet vuorostaan ne hyvinkin arkiset asiat kotona, pienen pienet puuhastelut joista se paljon parjattu arkikin rakentuu. Täällä päässä on tarkoitus sukeltaa takaisin Suomen elämään sukkana sisään ja nauttia niin paljon kuin mahdollista niistä jutuista joita nyt on niin kovasti kaipaillut. Tässäpä siis pientä koostetta asioista, jotka ovat päällimmäisenä mielessä kun ajattelee paluuta Suomeen:


Kun rahattomana ja reissussa rähjääntyneenä  poksahdan Helsinki-Vantaan lentokentälle 18.5, niin mua odottaa Tampereella pahvilaatikkovuori jonne pakkasin elämäni jo 1,5 vuotta sitten. Asunnosta ei onneksi tarvitse huolehtia, me muutamme viimeistään 1.6 mun omaan kämppään jahka vuokralaiset ovat muuttaneet pois. Sitä voi aikalailla suoraan purkaa omat tavarat niihin kohtiin missä ne oli 2,5 vuotta sitten, mutta jotain uuttakin on hankittava (kuten sänky) sekä tottakai tehtävä asunnosta meidän näköinen eikä vaan mun, niin Juusollakin on sitten kotoisa olo.

Muutin kotoa 17-vuotiaana ja näiden 10 vuoden aikana (kauheeta...) oon muuttanut yhteensä 15 kertaa. Ainakin. Näistä tiheimmät tavaroiden raahailut ovat tapahtuneet opiskelujen alettua ja olisi ihan mukavaa päästä vihdoinkin asettumaan hieman pidemmäksi aikaa paikoilleen. Edes niin, että saisi sen ensimmäisen taulun seinälle. Siinäpä tavoitetta kesälle!

Varmaan jokaisella hieman pidempään Aasiassa olleella (eli enemmän kuin 2 vkoa) on jossain kohtaa alkanut riisi tulemaan korvista pihalle. Sitä ei vaan voi syödä 2-3 kertaa päivässä ilman, että alkaisi haaveilemaan jostakin muusta. Aikalailla kaikesta mitä täällä ei ole ja mitä Suomessa on. Erityisesti on ikävä salaatteja! Ja juustoja. Ja kaikista tärkeintä: KEBABBIA! Jokaisella on oma heikko kohtansa ja mulla se on suomalainen karvaranne-kebabbi ranskalaisilla. Nom nom. Nään jo mielessäni kuinka haen sen pari kiloa painavan pökäleen entisestä vakkaripaikasta ja tunkaisen sen naamaani muutamassa minuutissa (ja varmasti kärsin vähän vatsanväänteistä sen jälkeen, mutta kaikella on hintansa).


Ajatus työnteosta ei kuulosta yhtään pahemmalta näiden massiivisten löhöilyjen jälkeen. Myös lompakko kiittäisi saadessaan taas vähän täytettä sisällensä. Viime viikolla hain takaisin Ikeaan töihin (olin siellä 6kk ennen matkalle lähtöä) ja toivon todellakin, että pääsen kesäksi sinne töihin. Takataskussa on onneksi vanhempi varastotyön soppari  varalla, jos nallekarkit ei menekään tasan, mutta olisi kyllä mukavaa päästä takaisin Ikealle, varsinkin kun kesätyön turvin olisi tarkoitus hätyytellä itselleni harjoittelupaikka sieltä.


Kesällä mukavinta on unohtaa bussiliikenne ja luikkia pyörällä töihin ja takaisin. Parhainta on mennä joko aamuvuoroon tai iltavuoroon niin, että jompikumpi matkoista sujuu melkein autioilla teillä luonnon helmassa. En malta odottaa niitä täydellisen leppoisia hetkiä jolloin pääsee polkaisemaan itselleen vauhtia ja lipumaan kohti auringonlaskua mukavan vilpoisassa ilmassa. Tai pyöräillä aamulla kun kaikki muut vielä nukkuvat ja nauttia itsekseen päivän ensimmäisistä auringon säteistä.

Radiokirppis! Miten voikaan ikävöidä pölyisiä pöytiä ja kellarille haisevia vaatekappaleita? Suurinta herkkua on spottailla löytöjä ryönäkasojen seasta ja Radiokirppis on ehdottomasti mun lempparipaikka tähän hommaan. On paljon kivempi löytää sattumalta joku kiva vaate tai mielenkiintoinen kirja kuin vain astella kauppaan ja ostaa sieltä. Pääsee nauttimaan aidosta löytämisen riemusta ja samalla "turhuuksiin" tuhlatut rahat ovat vain murto-osa uuden tavaran ostamisesta. Muutaman vuoden aikana on tullut tavaksi myös säännöllisin väliajoin inventoida omat kaapit ja tienata hyvät taskurahat vuokraamalla pöytä kirpparilta. 


Mä olen rakastanut lukemista siitä asti kun opin kyseisen taidon ja eräs tärkeimmistä rentoutumiskeinoistani onkin syventyminen hyvään kirjaan ja muun maailman unohtaminen hetkeksi. Reissun alussa pääsi hyvin nauttimaan lukuhetkistä mahtavissa maisemissa, mutta tällä hetkellä ainoat lukunautintoni ovat tenttikirjat sekä yliopiston pääsykokeiden opus. Tavaraa josta saa päänsäryn jos äityy lukemaan liikaa kerralla. En malta odottaa sitä hetkeä jolloin pääsee nakkaamaan koekirjat sivuun (6.6 jälkeen) ja syventymään esimerkiksi tuohon Game of Thores-sarjaan jonka ostin viime marraskuussa. Mikäs sen hienompaa kuin hengailla haalari päällä koko päivä sohvalla vilttien seassa, lueskella kirjaa ja nukkua parit päikkärit.


Miten kaunista Suomen luonto onkaan ja miten paljon nähtävää sieltä löytyy! Nyt sen ymmärrän. Me ollaan päätetty laatia pienimuotoinen suunnitelma kesäksi missä kaikkialla kävisimme ihan kotimaassa kiertelemässä. Ettei sitä vaan taas jämähdä arjen oravanpyörään ajan lipuessa ohitse. Mä mökkihöperöidyn todella helposti sisätiloihin niin nyt on onneksi Juuso potkimassa vauhtia persuuksiin. Kunnon panostus mikromatkailuuntiedossa siis kesällä.


Oma ammattini vielä kun tradenomin papereita ei ole käsissä (jos tradenomia voidaan ammattina pitää...) on vaatetualan artesaani. Aikoinaan mulla oli ihan oma mallisto ja nettikauppa, mutta sitten päätin pitää taukoa hommista ja olen nyt viimeiset vuodet ommellut vain ystäville ja tutuille tilauksesta. Silti "paluu alalle" kutkuttelee aina jossakin takaraivon perukoilla vaikka täyspäiväinen yrittäjä en haluakaan olla nykyisessä Pohjois-Korea-Suomessa. Tällä hetkellä sormet kyllä syyhyää siihen malliin, että jos vaikka onnekkaana en teekkään kesällä täyttä viikkoa töitä, niin voisin herätellä ompelutaitoja takaisin henkiin. Mun on pitänyt perustaa Etsyyn oma "nettikauppa" jo ties kuinka kauan sillä sinne olisi sitten helppoa lisätä joitakin uniikkeja töitään myyntiin. Että jos joku tarvitsee jotain loppukesäksi niin yhteyttä voi ottaa kröhöm...



Mistäs asioista te olette haaveilleet reissussa ollessa?

lauantai 15. helmikuuta 2014

Sosiaalisen wiglaamisen jalo taito

 ... ja miten käy kun se taito puuttuu.

Tämän kirjoituksen aihetta oon miettinyt aikalailla siitä lähtien kun vaihto alkoi. Oon halunnut ajan kulua ja katsoa miten tilanne etenee, mutta nyt 1,5 kk jälkeen voitaneen jo aika varmana todeta, että näin on näppylät. Vielä kun ystävänpäivä tuli ja meni niin ei muuta kuin annetaan palaa! Kyseessä siis ystävyys ja tarkemmin eriteltynä vaihdon aikana muodostuneet ystävyyssuhteet tai tässä mun tapauksessa niiden puute.

Vaihdon alettua Juuso lähti takaisin Suomeen mikä antoi itselleni hyvän mahdollisuuden panostaa muihin vaihtareihin tutustumiseen. Helpostihan sitä vain jäisi nyhtäilemään kaksisteen niin yksin jäämisellä ainakin tuli enemmän motivaatiota sosialisoitumiseen. Alussa ajattelin, että ompas mukavaa, kun vaihtareita on vain 25 kappaletta ja heistäkin suurin osa asuu samassa rakennuksessa. Varmasti on helppoa tutustua ihmisiin ja koska määrä on mukavan kokoinen, pääsee luomaan jonkinlaiset suhteet jokaiseen.

Koska porukasta osa asuu kuitenkin muualla, aattelin tuolloin, että olisi hyvä perustaa oma Face-ryhmä jossa voitaisiin olla helposti yhteydessä kaikkiin. Pyysin yliopiston kv-vastavaalta kaikkien mailiosoitteet, mutta en ikinä saanut niitä. Myöhemmin orientaatiossa meille ihan nimitettiin "vaihtarivastaavat" johon hommaan pääsi/joutui toinen suomalainen tyttö sekä yksi poika, mutta ymmärtääkseni hekään eivät ole saaneet vielä kaikkien tietoja joten tuollaista kaiken kattavaa ryhmää ei ole vieläkään muodostettu ja epäilen suuresti saadaanko sitä tehtyä ollenkaan tämän kevään aikana.

Mutta mitäs me siitä! Me perustettiin sitten tämän meidän residenssin oma ryhmä jossa meillä oli mahdollisuus esim. kysellä illallisseuraa ja kaikki halukkaat saisi osallistua. Aika pian tuli kuitenkin selväksi, että aikalailla ainoat henkilöt ketkä kyseli ihmisiä mukaan olivat me neljä tyyppiä, ketkä saapuivat tänne yksinään. Minä ja kolme poikaa (1 Hollannista ja 2 Saksasta). Ja kun syömään mentiin niin se oli aina joku meistä, joka oli mukana ja kenties pari muuta tyyppiä. Missä ihmeessä kaikki muut oli?

Kaikki muut tulivat vaihtoon 4-5 hengen porukoissa samoista kouluista. Vaihtareista 4 on Suomesta, 1 Jenkeistä, 3 Japanista, 3 Ranskasta ja loput ovat sitten Hollantilaisia ja Saksalaisia. Muut suomalaiset asuvat muualla keskenään ja heillä on täysin eri päivinä koulua kuin mulla, joten näkeminen on oikeasti melkeimpä mahdotonta. Japanilaiset asuvat koululla ja Ranskalaisetkin katosivat jonnekin itsekseen. Eli mä oon täällä hollantilais/saksalais-armeijan ympäröimänä. Välillä tällä kotikadulla kulkiessa oikeasti kuulee enemmän saksaa kuin thaita. Ihan hiton sairasta! Miten niitä voi olla täällä niin paljon (ja määrä lisääntyy siis moninkertaiseksi kun laskee mukaan kaikki Ramkhamhaeng Universityn saksalais-vaihtarit mukaan) ??

No mitä tässä on sitten käynyt? Tottakai yhdessä tulleet kaveriporukat jatkaa hengailuaan keskenään. Miksi kysyä ketään muun maalaista mukaan facessa syömään kun sitten pitää puhua englantia? Ne kerrat kun ollaan oltu suuremmalla porukalla syömässä niin aina, AINA, suurin osa puheesta on tapahtunut saksaksi ja englantiin vaihdetaan vaan jos puhutaan mulle tai halutaan sisällyttää mut keskusteluun (tai joku hollantilainen). On todella väsyttävää ja oikeastaan omasta näkövinkkelistä todella turhauttavaa "yrittää roikkua mukana".

Tutustumista ihmisiin vaikeuttaa myös se, että vain kolmella tyypillä on tällä hetkellä koulua ma ja ti niinkuin mulla ja mekin ollaan kaikki eri kursseilla. Porukassa tulleet ovat valinneet samat kurssit ja jatkavat ryhmissään piipertämistä myös koulussa. Mitään reissujakaan ei voi oikein toteuttaa yhdessä, sillä kun mä voisin lähteä keskiviikkoaamuna matkaan, muut lähtevät vasta perjantaina. Samoin kuin mun pitäisi palata takaisin sunnuntaina kun muut palaavat vasta maanataina/tiistaina.


Olen myös pohtinut kuumeisesti onko tällä asialla jotain tekemistä kulttuurien kanssa. Että onko sitä sittenkin sellainen juntti, joka jäätyy täällä maailmalla ja jääkin vain murjottamaan yksinään? Toisaalta tässä tapauksessa ehkä ennemminkin pitäisi kysyä sitä, että onko saksalaiset niitä omissa porukoissaan liikkuvia, jotka haluavat puhua vain omaa kieltään? Ei voi olla kyllä enää siitä kiinni ettenkö mä olisi yrittänyt saada aikaan jotain yhteistoimintaa vaan siitä, ettei hirveän moni muu ole oikein innostunut mun yrityksistä.

Se suurin dealbreaker on kuitenkin ollut oma nihkeä suhtautuminen alkoholiin. Sitä voi juhlistaa elämää silloin tällöin, mutta jos ei halua muuttua henkisesti täriseväksi muumioksi niin se silloin tällöin on maksimissaan kerran kuussa. Mitä vanhemmaksi tässä on tullut niin sitä turhemmaksi on alkoholi muutenkin muuttunut. Hauskaa voi pitää ilman kännejä ja silloin mun mielestä on aidosti hauskempaa. Mä en oikein enää lämpeä sellaiselle teinimäiselle perseiden vetämiselle jonka turvin sitten uskalletaan tehdä kaikkea "rohkeaa" mitä seuraavana aamuna hävetään ja selitellään omalla juomisella. Lisäksi kummastuttaa, kun eräskin tyttö totesi yhden illanvieton aikana, ettei hänellä ole rahaa matkustaa täällä Thaimaassa. Mutta on sitten rahaa ostaa litra importattua viinaa? Hmm...

Eli kun itse haluaisin viettää mukavia iltoja syöden hyvää ruokaa ja keskustellen syvällisistä aiheista ja henkilökohtaisista näkemyksistä sekä matkustella eri paikoissa, haluavat muut elää oman elämänsä Jersey Shorea bilettämällä 3-4 kertaa viikossa. He ovat kaloja ja meikä on lintu. Kyllä sitä jo tässä kohtaa tietää mistä tykkää ja mistä ei, enkä haluaisi tuhlata omaa aikaani tekemällä jotakin mikä ei tuota mulle iloa. Mukaan sukeltaminen  ei vaan ole mahdollista. Tämän asian tiivistää todella hyvin kirjailija Gretchen Rubin sanomalla:

You Can Choose What You Do, 

But You Can’t Choose What You Like To Do


Turha siis esittää mitään mitä ei ole. Eikä tämä ole oma vika, muttei todellakaan myöskään kenenkään muun. Minkäs sille mahtaa, että elää jo eri vaihetta omassa elämässään. Mutta kyllä tämän asian tajuaminen suretti ja harmitti aika lailla, koska vaihtariajan yksi hienous on tottakai mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Ja nyt tämän tapahtuminen näyttää olevan aika heikoilla jäillä (tosin toivoahan aina on, hah). Samalla on pitänyt hyväksyä taas kerran elämässään, että on "tämmöinen tylsimys".

Oma loppupäätelmä tässä hommassa on se, että jos Juuso ei olisikaan päässyt tulemaan tänne takaisin niin en mä yhtään sen enempää pystyisi olemaan kaveria muiden vaihtareiden kanssa. Yksin tämä olisi ollut paljon stressaavampaa kun jokaisen ryyppyillan aikana olisi pitänyt taas miettiä, että jos jää pois niin erkaantuu entisestään muista. Ehkä mä itse olin aika naiivi tämän vaihdon suhteen kuvittelemalla, että täällä olisi samanhenkistä porukkaa mukana. Tottakai vaihtoon lähtisivät ne intohimoiset opiskelijat ja kunnianhimoiset maailmanvalloittajat, jotka tulisivat Aasiaan oppimaan kulttuuria ja kansainvälistä bisnestä. Ööööö.... NOT. Neonvalot, bucketit, Samsong pullot ja jytämusa. Nämä ovat viisi kuukautta kestävät pileet ja kaikki on kutsuttu!

Tämähän ei ole nyt mikään maailmanloppu. Me painetaan Juuson kanssa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja matkustellaan niin paljon kuin mahdollista. Siitä me saadaan eniten iloa irti ja niitä rommikolia voi sitten lipitellä aina silloin tällöin jos huvittaa. En todellakaan halua myöhemmin katsoa taaksepäin tätä aikaa ja todeta, että se meni humalassa ja krapulassa. Hyh. Tämä ei sitten ollut paikka jossa saisi uusia sydänystäviä, mutta sillehän ei mitään mahda. Kylläpä ne ystävät Suomessa nousee nyt arvoon arvaamattomaan!

Täytyy vielä sanoa, että mun mielestä on jotenkin surullista, että alkoholilla on niin suuri merkitys ihmisten elämässä. Sen turvin pitää muodostaa ne hatarat pohjat ystävyydelle ja vasta myöhemmin voi sitten lähestyä selvinpäin. Tai ettei aitoa ystävyyttä edes tapahdu vaan kanssakäyminen pysyykin pinnallisella party hardy-tasolla. Miten muka toisen ihmisen kohtaaminen selvinpäin avoimin mielin voi olla niin hankalaa ja pelottavaa? Tottakai kaikki (tai melkein kaikki) läpikäy elämässä sen vaiheen kun juhlitaan ja haetaan jonkinasteista sosiaalista hyväksyntää sieltä neonvalojen seasta, mutta kyllä elämään silloinkin kuuluu paljon muuta. Tai ainakin toivoisin, että kuuluisi ja toivoisin, että ihmiset alkaisivat arvostamaan enemmän aitoa elämää eikä vain sumussa pyörimistä. Ei kai tää maailma nyt niin rankka paikka ole?