keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Blogihaasteita matkaamisesta

Pari viikkoa sitten erilaiset haasteet viuhuivat tiuhaan tahtiin blogeissa. Tuntemattomaan ja takaisin - blogin Laura heitti minua blogihaasteella, jonka tarkoituksena on kirjoittaa itsestä 11 faktaa itsestä, vastata hänen esittämiin 11 kysymykseen ja keksiä itse uudet 11 kysymystä seuraaville haastettaville. Myös Liikkeellä-blogi ja  Pako Arjesta - blogi osallistui haasteeseen ja heitti omat kysymyksensä avoimiksi kaikille. Joten vastataanpas myös niihin, niin pääsee kerralla kunnolla mutustelemaan matkailuun liittyviä syviä mietteitä. Itse en enää lähde keksimään kysymyksiä vaan kaikki halukkaat voivat valita ja vastata näihin muiden keksimiin hyviin kysymyksiin. Tekstin piristyksenä on Tokion ihanista pikkasista ja tunnelmallisista ruokapaikoista otetut kuvat.


FAKTAT

1. Haen tänä vuonna Tampereen yliopistoon politiikan tutkimukseen. Hain jo viime vuonna, mutta sain pääsykokeista 1,5 pistettä alle pääsyrajan ja olin varasijalla. Kahtena edellisenä vuotena olisi pisteet riittäneet... Story of my life. Luku-urakka on siis ollut nyt jo helmikuun lopusta saakka päällä ja täällä paratiisisaarillakin on ollut muistiinpanojen kirjoitusoperaatio käynnissä. Pakko päästä. Tarkoitus on suorittaa tietenkin tuo traden tutkinto loppuun tässä puolen vuoden-vuoden aikana ja sitten sujahtaa osaksi yliopistomaailmaa.

2. Kuten poikaystäväni ystävällisesti ilmoitti, innostun välillä puhumaan kouluasioista kuin kyse olisi elämästä ja kuolemasta. Ja selväähän on, ettei kaikki jaa näitä kiihkeitä tunteita kanssani. Mikä on sääli, sillä mikä olisi mielenkiintoisempaa kuin puhua koulutuksesta, tulevaisuuden ammateista ja koulutusjärjestelmän epäkohdista!

3. Reissailun ja muiden hauskojen projektien lomassa pitää olla tiettyjä "elämän raameja" jotka niin sanotusti tuovat sitä tuttuutta ja turvaa ihan sama missä päin maailmaa on. Iteltä löytyy aika monia juttuja, jotka tipahtaa kategoriaan "näin on aina tehty ja näin tehdään maailman loppuun saakka". Saatan pitää pääni ihan naurettavuuksiin saakka, mutta toisaalta on sellainen olo, että jos on tyytyväinen omaan tyyliin niin miksi kokeilla jotain muuta.Tämä koskee niin ruokia ja juomia kuin siivoustekniikoita tai omasta mielestä aivan loistavia logistisia ratkaisuja elämän pienissä asioissa.

4. Kebab, pizza ja Mäkkäri. Mikään ei voita perjantai kebabbia! Mulla on heikko kohta roskaruualle ja ainoa pelastukseni tässä sikailussa on se, ettei paino nouse vaikka mitä söisi. Selluliitti tosin valtaa aivan uusia alueita... verisuonten tukkeutumisesta puhumattakaan. Elämä on lyhyttä, joten miksi kieltää itseltään kohtuullista määrää herkkuja?

5. Tällä hetkellä on kulunut 1 vuosi 7 kk kun viimeksi harrastin liikuntaa. Järkyttävää. Bangkokissa ei muutenkaan tule liikuttua pakollisia kauppareissuja enempää kuumuuden takia, joten täällä viimeistään on omasta kehosta muodostunut appelsiini-ihoinen taikinapulla. Oikein pelottaa aloittaa mitään harrastusta Suomessa kun tietää kuinka kuollut sitä on ensimmäisiä kertoja hikoillessa.  Ennen liikunnan lopettamista kävin thai-tunneilla ja sitä ennen harrastin tanssia. Thaikkunyrkkeilyä olisi oikeasti ihana jatkaa, mutta itseäni ärsytti reenien sparripainotteisuus, jossa oikein pakotettiin porukkaa mätkiin toisiaan ilman kunnon tekniikkaa pohjalla. Lisäksi parittomana, 150 senttisenä hobittina, on aikalailla itsemurha mennä reeneihin kun kuitenkin saa parikseen jonkun wannabe katutappelijan. Omana ongelmana on lisäksi harrastuksen liian vakavasti ottaminen mikä jossain kohtaa pilaa sen hauskuuden hommasta kun hampaat irvessä koittaa "saavuttaa" jotain. Koska eihän ole mitään järkeä käydä vain 1-2 kertaa viikossa reenaamassa. Eihän?


6. Jostain syystä monilla ihmisillä tuntuu olevan mielikuva siitä, että olen käynyt lukion. Ehkä vaikutan niin fiksulta, ehhehehee... Olen kuitenkin ammatiltani vaatetusalan artesaani ja mulla on ollut oma toiminimi jo vuodesta 2006 lähtien. Viimeiset vuodet on yrittäjän elämä kyllä ollut tauolla koulun ja työn vietyä kaiken vapaa-ajan. Nyt kuitenkin haaveilen taas edes harraste-tasoisesta suunnittelusta ja toteuttamisesta, mikään ei meinaan voita sitä tyydytystä minkä saa oman visionsa henkiin herättämisestä. Olen laatinut jo pieniä suunnitelmia kesän ajalle ja toivon, että aika riittää niiden toteuttamiseen!

7.Olen piilonörtti. Tykkään lukea ja lempparikirjojani ovat fantasiakirjat, epookki-kirjallisuus (varsinkin 1800-luvun viktoriaaninen aika tai Ranskan rokokoo tai Brittien Tudor-kausi tai...), sci-fi ja tietyt vamppyyrikirjat (öhöm). Vietin lapsuuteni pelaten isän tietokonepelejä kuten WW2, Doom, Quake ja Unreal Tournament ja varhaisaikuisena/myöhäisteininä pelasin myös WoWia. Vieläkin mietin ylpeydellä omaa lvl 36 kääpiöhunteria jolla oli kumppanina lumileopardi :,) Elokuvista lemppareitani ovat Alienit ja Predatorit sekä Terminatorit. Tämäkin selkeästi isän peruja. Arska on suuri idolini, aivan uskomaton tyyppi joka on oiva esimerkki siitä kuinka kovalla työllä voi saavuttaa kaikki unelmat, niin hulluja kuin ne muiden silmissä ehkä onkin.

8. Olen kerran omistanut auton. Hankin ajokortin vasta myöhemmin, 20-vuotiaana ja aikalailla vain huvin vuoksi sillä en ole koskaan autoa tarvinnut. Halusin ostaa harrasteauton jonka parissa voisi puuhailla ja samalla oppia tekniikkaa. Ostin mustan Volvo Amazonin vm-65 ja se oli kyllä samaan aikaan hauskin ja vammasin idea koskaan. Auto hajoili joka kuukausi ja jätti välillä tien poskeen, mutta samalla sen parissa pakertaminen tuotti suuria oivalluksia sellaisen aihepiirin parissa mistä ei ollut aiemmin mitään tietoa. Vaihdoin yksin manuaalin avulla bensapumpun automaattisesta mekaaniseen (varaosia piti tilata Ruotsista saakka, haha), isän kanssa vaihdettiin starttimoottori ja aika moni muukin osa sai kyytiä Amassa. Myin sen haikein mielin pois kun päätin panostaa kämppään ja saaduilla rahoilla aloitin keittiörempan.

9. Asuntosijoittaminen kiinnostaa aivan valtavasti ja jos itsellä olisi enemmän mammonaa, tietäisin tasan tarkkaan mihin rahani laittaisin. Puuha on aikalailla sellaista aloittelijan sijoitustoimintaa, se kun on hidasta ja ei niin riskialtista eikä vaadi suuria panostuksia tietämyksen saralla. Sopii siis itselleni kuin nenä päähän. Mutta ompahan sitten vanhana jotain muutakin takapuolen alla kuin peräpukamia, noihin Suomen valtion eläkkeisiin kun ei suurta luottoa ole. Tällä hetkellä oma "toiminta" on aika alkutekijöissään, mutta hiljaa hyvä tulee. .

10. Olen nykyään aika pidättyväinen uusiin ihmisiin tutustumisessa ja se saa luvan tapahtua hissukseen (ainakin yritys on kova). Omana ongelmana on aina ollut innostuminen, niin asioista kuin ihmisistä, ja yleensä on sitten tullut nenille kun tyyppien oikea luonne on paljastunut ajan kanssa. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin luottaa kaverin sanaan ja myöhemmin taas todeta, ettei olisi kannattanut. Välillä sitä on ihan sanaton millaista ihmissaastaa täällä maan päällä pyöriikään ja omana tavoitteena on kyllä pysyä mahdollisimman kaukana tyypeistä, jotka ajattelevat vain itseään tai ovat muuten lahoja päästään. Muutenkin sitä on vanhemmiten alkanut arvostamaan enemmän sitä, että on pari hyvää ystävää kuin että olisi joku laaja kaveripiiri, joka koostuu puolitutuista ja ihmisistä kenestä ei oikeasti edes pidä.

11. Olen meinannut hukkua tienvarsiojaan juostessani pienenä kissan perässä kadun yli. Kissa hyppäsi näppärästi ojan ylitse ja minä, 2 v, kuvittelin omaavani samanlaiset hyppääjän lahjat. Toisin kävi ja tipahdin suoraan veteen ja ainoat asiat, jotka mut pelastivat olivat ilmatiivis haalarini ja naapurin setä, joka kävi noukkimassa mut ylös.Tästä ei ihme kyllä mitään traumoja ole jäänyt, mutta mikään vesipeto en todellakaan ole. Kissarakkaus on roihunnut voimakkaana ja täällä reissussakin on ollut pakko käydä silittelemässä jokaista vastaan tullutta kissaa. Kissan pehmeät, hyvälle tuoksuvat tassut ja kehrääminen, voiko parempaa ollakaan?


KYSYMYKSET

1. Harrastatko lentokentillä tai juna- ja bussiasemilla nukkumista? Miksi/Miksi et?

Yleisesti koitan aina järkätä liikkumiseni niin, ettei mitään turhia odotteluja olisi. Olen huono nukkumaan muualla kuin sängyssä, joten kaikki yömatkustamisetkin on täyttä tuskaa.  Muutama vuosi sitten olin kaverin kanssa Birminghamissa Skrillexin keikalla ja meillä meni viimeinen juna Lontooseen klo 01 yöllä. Siitä piti selvitä vielä Victorian asemalle bussiin ja bussilla lentokentälle Rynkyn lentoa odottelemaan. Lento lähti joskus klo 8 aikaan aamulla. Tuolloin kyllä pilkittiin kentän istuimilla mukavasti tunti pari.

2. Onko sinulla mitään reissuharrastusta?

Lukeminen! Pari kirjaa on pakko ottaa reissulle mukaan tai ostaa paikan päältä. Biitsikohteissa päivä kuluu mukavasti rannalla lukien ja taas kaupunkikohteissa voi hektisen päivän jälkeen rauhoittua kirjan parissa. Datailu on myös ikuinen harrastukseni.

3. Mikä on villein matkahaaveesi?

Aasia-opintojen myötä heräsi kiinnostus Koreoita ja eritoten Pohjois-Koreaa kohtaan. Otin selvää, että sinne järjestetään valmismatkoja joissa tutustutaan tiettyihin turisteille sallittuihin paikkoihin ja samalla tehdään vapaaehtoistyötä. Suunnittelin meneväni tämän Aasian reissun aikana P-Koreaan viikoksi (olisi maksanut joku 700e, eli ei paha) vaikka Juuso ilmoittikin jo Suomessa, ettei semmonen kävisi päinsä. Juuri ennen omaa reissua alkoi P-Korea kuitenkin riehumaan uutismediassa joten omat haaveet vierailusta hautautuivat sen myötä. Tuli sellainen olo, että meikäläinen kuitenkin kidnapattaisiin jollekin työleirille tms. Nyt reissussa tuli luettua Suljettu maa- kirja enkä tiedä enää olisiko eettisesti oikein mennä sinne pällistelemään ihmiseläintarhaa.  Toivon, että maan tilanne muuttuisi pian tavallisten ihmisten vuoksi.

4. Mikä on upein luontoon liittyvä matkamuistosi?

Mieleenpainuvin on ehdottomasti Siperiassa sijaitseva Olkhonin saari. 4 päivää junalla ja bussilla matkustamista Venäjän halki ja kun ne uskomattomat maisemat avautuivat silmieni edessä niin oli tunne, että voisin istua vaikka tuon määrän tuplana jos palkintona on noin upea näky. Oli myös mahtavaa saunoa Baikalin rannalla ja pulahtaa saunan jälkeen sekunniksi jääkylmään veteen.


5. Entä mikä on reissaamiseen liittyvä lempikirjasi ja miksi?

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että olen lukenut hyvin vähän mitään reissukirjoja.  Matkaoppaita en osaa lukea ja koitan hankkia aina kaiken mahdollisen tiedon netistä. Hyvin pliisusti voisin siis vastata Eat,Pray,Love, jonka ostin Kiinasta syksyllä. Kirja antoi valtavan sysäyksen Italiasta kiinnostumiselle.

6. Jos matkustat yksin eikä rahalla ole niin väliä, yövytkö ennemmin dormissa vai ikiomassa huoneessa?

Ikiomassa huoneessa aina ja ikuisesti. Oma rauha ja hiljaisuus on välttämättömiä oman mielenterveyden kannalta.

7. Minkä eläimen haluaisit nähdä luonnossa?

Panda tuli ensimmäisenä mieleen, joten Panda it is!

8. Suunnitteletko paljon matkojasi etukäteen vai oletko ennemminkin spontaani matkaaja?

Molemmin paremmin. Mun on ehdottomasti tiedettävä jotenkuten minne olen menossa, missä yövyn ja kuinka majapaikkaan pääsee. Nähtävyyksien kirjaaminen ylös on jo sellaista hienosäätöä jota voi tehdä jos aikaa on. Näin pitkällä reissulla on mielenkiinto asioiden selvittämiseen kokenut pienenlaista inflaatiota ja välillä ollaankin oltu vähän ulapalla joidenkin juttujen kanssa. 

9. Oletko joutunut luopumaan tai tinkimään jostain matkustamisen vuoksi?

Ainoa asia josta koen oikeasti luopuneeni ja joka edelleenkin pyörii mielessäni melkein päivittäin on kissani Läskin antaminen parempaan kotiin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.  Tiesin jo tuolloin, että aion mennä maailmalle ainakin puoleksi vuodeksi ja reissasin muutenkin tuolloin paljon. Arjet meni koulussa ja töissä niin, että kävin vain kotona nukkumassa. Eräs työkaveri, vanhempi nainen, etsi omalle kissalleen kaveria ja niin Läski pääsi elämään maalle omakotitaloon toisen kissan ja monen ihmisen pariin. Nään vieläkin paljon unia Läskistä ja muutenkin ehkä vielä jollain lailla suren niin hauskan veijarin menetystä. Hänen pitäminen itsellä olisi kuitenkin ollut itsekästä, nytkin Läski olisi pitänyt sijoittaa jonnekin 9 kk ajaksi ja myöhemmin taas kiskaista uuteen paikkaan palatessa.


10. Onko matkustaminen muuttanut sinua? Miten?

Matkustaminen jos mikä on sellainen taiteenlaji, että se pakottaa ihmisen kohtaamaan niin itsensä kuin muun maailman, menemään sinne epämukavuusalueelle ja haastamaan omia näkemyksiään ja uskomuksiaan. Siperia opettaa! Koen, että matkailun avulla olen oppinut tuntemaan itseäni ja millainen henkilö olen paremmin. Ja joskus se totuus ei ehkä miellytäkään, mutta eipä sillekään voi mitään! Esimerkiksi juurikin tämä sosiaalisuus, joka mitä vanhemmaksi on tullut, on muuttunut pätkittäiseksi ja valikoivaksi. Viihdyn hyvin tuttujen ihmisten parissa, mutta matkatessa itsellä ei enää riitä voimia tai mielenkiintoa tutustua jokaiseen vastaantulevaan henkilöön. Alussa harmitti kun koin olevani joku äreä matkailija, joka ei halua puhua kenellekään, mutta nyt sitä on jo hyväksynyt oman mörököllimäisyyden.

11. Oletko ikinä joutunut käyttämään paikallisia terveyspalveluita ulkomailla?

Pari kertaa Thaimaassa. Ensimmäisellä reissulla kävin hakemassa jotain superrauhoittavia, oli mennyt muutama päivä huonosti nukkuen ja ööh, alkoholia juoden (todiste siitä, että minäkin olen ollut joskus nuori!) ja sain jonkinlaisen ahdistuskohtauksen enkä pystynyt enää nukkumaan. Sairaalassa lääkäri iski suoraan suoneen rauhoittavia ja nukuin pari tuntia sairaalasängyssä, sitten Xanaxit kourassa palasin guesthouselle lepäämään. Toinen kerta oli nyt vaihdon alussa kun kurkku tuli todella kipeäksi ja näytti ruton saaneelta, kävin läheisessä sairaalassa hakemassa säkillisen pillereitä. Juuson mukana on tullut kuljettua vähän villeimpiin sairaalaseikkailuihin ulkomailla...


1. Oletko järjestelmällinen pakkaaja, vai huomaatko olevasi keskellä kaaosta edellisenä iltana ennen matkaa?

Olen järjestelmällinen, mutta pistän vielä vähän paremmaksi ja pakkaan vasta lähtöpäivänä. Itselle on muodostunut rutiini tavaroista, jotka tulee mukaan ja keräilen ne laukun lähelle, tarkistan, että kaikki oleellinen on mukana ja sitten kaikki vaan laukkuun omille paikoilleen. Ainoa asia missä vieläkin tulee tehtyä suuria huteja on pukeutuminen. Koitan ottaa mahdollisimman vähän mukaan ja vaatteissa sitten joskus tulee tehtyä ihan täysin väärät valinnat.

2. Mikä oli ensimmäinen matkakohteesi ulkomailla?

Tyylikkäästi ja perinteisesti joskus 10-vanhana mentiin vanhempien kanssa laivalla Tukholmaan päiväretkelle. Ilo oli suuri kun päivän lopuksi päästiin Mäkkäriin.


3. Onko kohdetta, jonne et lähtisi edes maksettaessa?

Kansanmurhan ja korruption pyörteissä vellovat Saharan eteläpuolisen Afrikan valtiot eivät herätä mielenkiintoa matkustaa. Kiihkouskovaiset ja epävakaat muslimialueet eivät myöskään ole päässeet matkatoivelistalle.

4. Miten tutustut kohteeseen etukäteen, vai tutustutko ollenkaan?

Netti on paras apu kaikkiin kysymyksiin. Ajan ja mielenkiinnon määrästä riippuen lueskelen blogeja, arvosteluja ja matkakertomuksia. Trans-Mongolian reissua varten tuli luettua oikeasti todella paljon informaatiota, äkkilähtö Turkkiin meni taas ihan sokkona.


5. Lähetätkö postikortteja tai muita matkaterveisiä?

Kyllä! Olen lähettänyt tämän reissun aikana kortit vanhemmilleni ja eräälle ystävälle kaikista vierailluista paikoista ja muille kavereille aina silloin tällöin. Kirjoitan myös tämän ystävän kanssa vanhoja kunnon kirjeitä käsin ja vaihdan paljon kuulumisia Facebookissa.


6. Lentokone, juna, bussi vai auto?

Pitkille matkoille lentokone, muuten juna tai bussi. Autolla en ole vielä pahemmin matkustellut.


7. Jos saisit lähteä matkaoppaaksi mihin tahansa käymääsi kohteeseen, mihin lähtisit?

Junareissulle Venäjän halki voisin lähteä mukaan ja hyödyntää samalla venäjän kielen taitoa. Olisi hienoa tehdä vielä joskus päästä junailemaan Moskovasta Vladivostokiin asti niin, että aikaa olisi ainakin kuukausi Venäjälle. Pysähtyisi eri kaupungeissan ja fiilistelisi outoa Siperiaa.


8. Käytätkö ikinä matkatoimistopalveluita (edes netissä), vai hoidatko järjestelyt täysin omatoimisesti?

Muutamia kertoja on tullut otettua äkkilähtöjä maailmalle ja ne on varattu netin kautta toimiston sivuilta. Lisäksi Japanin raililiput tilasin Japanin spesialistin kautta, kun se oli niin näpsäkkää.

9. Kuka kulkee matkassa vai matkustatko kenties yksin?

Poikaystäväni Juuso on kulkenut nyt matkassa mukana ja koska hän on jo 7kk kestänyt mua niin eiköhän hän kulje myös vastaisuudessakin. Voisin kyllä matkustaa ystävienkin kanssa, mutta taitavat aikatauluongelmat olla se kaikista suurin haaste saada matkaseuraa.



10. Jatkokysymys: mikä on parasta / ärsyttävintä matkakumppanissa, jos sellainen on?

Parasta on se, että meillä on todella samanlaiset mieltymykset ja aatokset. On helppo päästä sopuun kaikista jutuista. Ainakin useimmiten :P Ärsyttävintä on se, että välillä Juuso saa ihmeellisiä hätäkohtauksia kun ollaan esim. taksilla menossa jonnekin ja alkaa kauhea "ymmärsiköhän se minne me halutaan, onko tämä oikea tie, minne me ollaan menossa, tämä on kestänyt jo todella pitkään???"-kysymystulva. Muuten meikä on se selkeästi ärsyttävämpi osapuoli.

11. Oletko ikinä joutunut turistihuijauksen uhriksi?

Noloin ja tyhmin kokemus ehdottomasti Bangkokissa 2012 kun tuktuk vei mut ja ystäväni yhteen seafood-ravintolaan ja me sitten kaverin kanssa ajateltiin, että mikäs siinä, mennään syömään. Hintoja ei katsottu mistään ja loppulasku olikin sellaiset rouheat 4000 baht eli 100 €!! Teki mieli lyödä oma pää seinään, mutta huomattiinpa ettei me oltu ainoita länkkäreitä tuolla ravintolassa jotka epäuskoisena maksoi laskuaan. Eli oli siellä ihan harjaannuttu tuohon toimintaan. Muuten Kaakkois-Aasiassa on tullut paljonkin kaikenlaisia pieniä rahahuijauksia vastaan, joihinkin on epähuomiossa joutunut ja joskus on taas ollut tarkkana. Vietnam on kyllä sellainen paikka, jossa me saatiin olla kyllä silmä kovana koko ajan, mikä oli todella rasittavaa.

1. Luonto vai suurkaupunki? 
Molempi parempi, tykkään matkustella molemmissa. Luonto on elementtinä kuitenkin todella tärkeä ja kaupungeissa pidän siitä, että luontoa näkyy myös katukuvassa. Esimerkiksi Bangkok tuntuu aivan liikaa betoniviidakolta, Lontoossa taas mukavia puistoja on siellä sun täällä.

2. Missä asuisit (tai asut nyt), jos et voisi asua Suomessa? Oletko kenties harkinnut muuttoa?
Haaveilin Thaimaassa asumisesta ja sen ikuisesta auringosta ja letkeästä meiningistä ja nyt olenkin täällä suorittamassa vaihto-opintoja. Haaveet pidemmästä ajasta täällä ovat kyllä nyt haihtuneet päästäni, täällä on liian monia seikkoja jotka eivät yksinkertaisesti sovi mulle ihmisenä. Tällä hetkellä mieluiten asuisin Suomessa, mutta jos siellä ei saisi asua niin joku enkunkielinen maa sen helppouden vuoksi.

3. Yksi unelmien matkakohde vai viisi lyhyttä, ”tavallisempaa” reissua?
Unelmien matkakohde olisi nyt Jenkkien road trip, joten valitsisin sen enkä lyhyitä reissuja. USA:n läpi ajamisella pääsisi kuitenkin näkemään niin monia osa-valtioita, joten se hakkaisi mennen tullen tavismatkat.

4. Itä vai länsi? Tulkitse, miten haluat.
Itä, se jaksaa kiinnostaa, vihastuttaa ja ihmetyttää. Siellä on tulevaisuus ja sen parissa haluan työskennellä. Lännen tosin valitsen nyt matkasuunnaksi, itää on koluttu sen verran, että on aika vaihtaa ilmansuuntaa edes vapaa-ajalla.

5. Mikä on hienoin paikka, jossa olet käynyt?

Tätä piti miettiä hetki, kun jäin miettimään luontokohteita ja rakennuksia ja kumpaa tässä kysymyksessä meinataan. Baikal on mainittu jo toisen kysymyksen yhteydessä joten sanon tähän, että Tereljin kansallispuisto Mongoliassa. Siellä maisemat olivat sanoinkuvaamattoman hienoja (ja vailla roskaa!) ja ratsastusretki halki arojen yksi haaveistani (haaveeseen ei tosin sisältynyt järkyttäviä lihaskipuja heh heh).

6. Monellako kielellä osaat keskustella edes hiukan ja mitä ne ovat?

Suomi, englanti ja venäjä, näillä sujuu hyvin. Sitten sillä "edes hiukan" tasolla thai (sellaiset perus turrefraasit) ja japani. Latina ja espanja pölyttyvät aivojen pimeissä nurkissa.

7. Mitä kieliä aiot joskus vielä opetella?

Suunnitelmana oli aloittaa kiinan opiskelu yliopistoon mentäessä. Nyt ajatus on taas vaihtumassa japaniksi. Kiina olisi kyllä fiksumpi, mutta japani kivempi. Haluaisin myös opiskella lisää venäjää, oppia kirjoittamaan ja lukemaan kunnolla ja kartuttaa sanavarastoa ns. ammattisanaston puolelle.

8. Paras matkaleffa?

Heti tuli mieleen The Beach, mutta ei se kyllä mikään paras ole :D

9. Juoma ja ruoka vai nähtävyydet ja shoppailu?

Ruoka ja nähtävyydet! Tai ehkei edes ne nähtävyydet itsessään vaan semmonen paikan fiilikseen tutustuminen. Shoppailtua on tullut jo koko elämän edestä joten siihen ei ole enää pahemmin mielenkiintoa.

10. Jos se ei olisi rahasta kiinni, kuinka usein haluaisit keskimäärin matkustaa vuoden aikana?

Hmm, jos matkustaa n. 3 kk välein kun se on rahasta kiinni niin jos se ei olisi? Ehkäpä kuitenkin 4 kunnon reissua vuodessa on aika hyvä määrä. Kuten tämän nykyisen matkan aikana oon huomannut, liikaa on liikaa asiassa kuin asiassa. Matkailunkin pitää tuntua seikkailulta, ei pakkopullalta. Toisaalta matkan ei tarvitse aina edes olla kovinkaan pitkä, Eurooppaan riittää jo pidennetty viikonloppu ja Tallinnaan/Tukholmaan yksi yö.

11. Jos saisit nyt lentolipun käteesi, minne haluaisit sen?

Nyt: Kotiin! Jos lentoaika voisi olla vasta myöhemmin niin sitten alkusyksylle lento Italiaan.

torstai 24. huhtikuuta 2014

IG TRAVEL THURSDAY: Onnen pikku hippuset


Paluu Lipeltä Bangkokiin oli eräänlainen taitepiste, joka merkitsi sitä, että huvien aika on ohitse, nyt aletaan hommiin. Nimittäin pääsykoelukuhommiin. Tätä ennen olen jo kerennyt uittamaan nokkaani useammankin kerran kirjan parissa, mutta nyt olisi vuorossa kaikista pitkäkestoisin vaihe: muistiinpanojen kirjoitus. Huh hei! 

Itse kuulun valitettavasti niihin ihmisiin, jotka arjen kiireen ja tärkeiden hommien keskellä muuttuu suorittajaksi, jolla ei ole voimia tai mielenkiintoa mihinkään muuhun. Tänään tallustellessani koulun bussipysäkille ajattelin, että jos mulla ei ole aikaa nauttia isoista asioista nyt (kuten muutaman päivän retkistä muihin kaupunkeihin) on otettava ilo irti pienistä asioista. 

Tämä on kuitenkin viimeinen kuukausi täällä ja vaikka henkisesti olenkin jo valmiina liitämään takaisin Suomeen, olisi kuitenkin hyvä ihan itsensä kannalta nauttia myös lopusta ajasta vaikka se suurimmaksi osaksi kuluukin nenä kirjassa kiinni.


Tänään nämä asiat ilahduttivat päivääni:
 
- Hedelmätäti jolta ostan koulusta tullessa tuoreen guavan ja popsin sitä loppumatkan ajan

- Mamas place, avoravintola kadun toisella puolen jossa ajattelin syödä tom yamin joka päivä aina siihen saakka, että katkarapuja alkaa lentää korvista pihalle

- Mun uusi pieni huone, joka vaikuttaa täydelliseltä ja jossa ei ole kuuma

- Nollaamista varten ostetut True Bloodin 2. ja 3. tuokkarit joita pääsen katsomaan aina lukemisen lomassa

- Aamulla vastaan tulevat paljasjalkaiset munkit jotka suuntaavat kohti temppeliä

- Turkmenistanilainen opiskelija, kenen kanssa juttelimme venäjäksi koko taksimatkan koululta kaupunkiin


Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle. Minut löytää Instagrammista nimellä @prettyprettyugly.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Erävoitto thaimaalaisista?


Kaikki vähänkin thaimaalaista kulttuuria tuntevat ja täällä maassa matkanneet tietävät, että thaimaalaisilla on ihan omanlaisensa tyyli hoitaa asioita. Valitettavasti varsinkin länsimaalaiselle, suoran puheen ja loogisen päättelykyvyn omaavalle yksilölle saattaa thaimaalainen toimintaketju aiheuttaa hyvässä tapauksessa naurua ja ihmetystä, pahimmassa tapauksessa ihan vaaratilanteita. Sen suuremmin kulttuuripiirteitä puimatta (ne vaativat ihan oman kirjoituksensa)  totean vain vielä, että täällä saa heittää rationaalisuuden romukoppaan ja toimia paikallisten säännöillä. TIT= This is Thailand.

Kuten otsikkokin väittää, koin tänään saaneeni eräänlaisen niskalenkin ja selvinneeni voittajana vääntäessäni thaimaalaisten kanssa. Syy koko koetukseen oli se, että halusin vaihtaa huonetta. Jo aiemmin on tullut mainittua, että meidän huoneessa toimi vuokraan kuuluva netti todella huonosti. Jossain kohtaa valitin asiasta päivittäin ja vasta tuon reititin-boksin boottaus sai netin toimimaan, ainakin hetken. Kaikista siisteintähän oli se, kun me päätettiin ostaa kalliimpi "nopeampi" netti kuukaudeksi ja päivän käytön jälkeen netti lopetti toimintansa moneksi tunniksi joka päivä. Heihei sijoituksemme. Jo kuukausi sitten sain hermoromahduksen netin huonouden suhteen ja olin jo harkitsemassa huoneen vaihtoa, mutta me oltiin juuri lähdössä Japaniin eikä siinä kohtaa ollut mielenkiintoa alkaa tavaroiden siirtelyyn. Respa vaihtoi tuolloin meille uuden reitittimen, joka kuitenkin jatkoi pätkimistään.

Nyt palattuani Lipeltä olen päässyt "nauttimaan" maailman kuumimman pääkaupungin-tittelin omaavasta Bangkokista. Toisin sanoen en ole nukkunut kolmeen yöhön kunnolla vaikka ilmastointi on ollut päällä. Asia, joka ei koskaan tullut mielenkään vuokrasopimusta tehdessä: auringon suunta ja huoneen sijainti rakennuksen reunassa. Me ollaan nyt periaatteessa asuttu 4 kuukautta saunassa, jonka lämpötila on tasaisesti noussut mitä lähemmäksi kesää ollaan tultu. Lisäksi huone on isompi, joten laitteen teho ei ole riittänyt viilentämään kunnolla koko tilaa, varsinkaan kun betoniseinät on hohkanneet kuumuutta koko päivän ajan.

Lipellä ollessamme meidän ilmastointilaite puhalsi 26-asteella ja mun piti oleskella trikoissa ja hupparissa, koska oli "niin kylmä". Bangkokiin palattuani paukuttelin asteita alemmaksi ja alemmaksi ja lopulta laitteen näyttö näytti eilen illalla 17-astetta ja silti oli tukalaa. Kävin ilmoittamassa respalle, että ac:ssa taitaa olla joku vika ja respatäti tulikin huoltomiehen kanssa tuijottamaan ilmastointilaitettani. Lupasivat tulla seuraavana päivänä eli tänään puhdistamaan laitteen.

Uuden unettoman yön aikana oma ärsytys kasvoi siihen pisteeseen, että päätin pyytää heti aamulla toista huonetta. Fakta nyt olisi kuitenkin se, että vaikka ac:n puhdistus lisäisi laitteen tehoa, se meinaisi silti vain kasvanutta sähkölaskua mulle. Miksi pitäisi maksaa siitä, että taistelen aurinkoa vastaan? Aamulla oli myös netti taas lopettanut toimintansa joten olin enemmän kuin valmis tavaroiden siirtelyyn, niin vaivaalloista kuin se olisikin.


Heti klo 9 menin respaan ja pyysin mahdollisuutta uuteen huoneeseen, selittäen ettei omassa pysty enää nukkumaan. Respatyttö sanoi, ettei vapaita huoneita ole. Vasta 1.5 on mahdollista muuttaa. Jäin siihen kyselemään, että eikö muka oikeasti ole mitään huonetta missään ja hetken päästä pelkästään samasta kerroksesta olikin kolme huonetta vapaana. Mutta niihin ei voi muuttaa, koska niitä ei ole keretty siivoamaan. Vasta ehkä 26.5 olisi mahdollista muuttaa. No voikos yhtä käydä vilkaisemassa? Mentiin huoneeseen, joka on terrible, terrible, not cliiiiin

Lattialla oli hiekkaa eteisessä...

Kysyin, voinko muuttaa huoneeseen tänään jos siivoan sen itse. Voin tehdä sen mielelläni, ei ole iso vaiva. No siivoja voikin siivota sen tänään ja siivous tapahtuu klo 1. Mutta sitten pitääkin maksaa 1000 bahtin (25e) muuttomaksu. Aijaa. No mitenkäs sitten tuo, että olen maksanut suuren huoneen vuokran koko kuulle ja muutankin pienempään huoneeseen? Eikö huoneen vuokraa pitäisi sitten hyvittää? Ooooo, no se pitää tarkistaa pomolta. Voinko minä puhua pomon kanssa? No can. Milloin pomo tulee tänne? Ei vastausta.  Ei kerrota.



Kun muuton jälkeen menin respaan maksamaan edellisen huoneen sähkön ja veden, oli pomo paikalla ja kyseli mikä meno. Ymmärsi hyvin miksi vaihdan huonetta ja totesikin, että sähkölaskukin on nyt sitten pienempi. Muuttomaksuista kukaan ei puhunut enää. 

Kysymys herää, miksi kaiken piti olla taas niin hankalaa?
Miksi piti väittää, että on täyttä? 
Miksi hiekan siivous lattialta olisi vienyt ensin viikon, sitten 3 päivää ja lopulta vain sen tunnin?
Mikä ihmeen muuttomaksu, kun itse siivosin huoneeni ja siellä ei voinut asua enää kun palvelut, jotka kuuluivat vuokran hintaan eivät toimineet kunnolla?

Mistä se oma voitto sitten tuli? 
Siitä, että koko tämän hasardin väännön aikana pysyin rauhallisena (ennenkuulumatonta), puhuin normaalilla äänensävyllä ja jaksoin hymyillä. En joutunut maksamaan mitään ylimääräisiä keksittyjä maksuja ja sain halvemman huoneen joten tässä jopa säästyy muutama euro. Lisäksi vaikka koko ajan oli selvää, että respa "huijasi" (mikä ikinä olikaan motiivina) niin ei jääty nyt roikkumaan niihin lillukan varsiin vaan pidettiin oma maali tähtäimessä ja suunnattiin sitä kohti. En tiedä säilyikö toimituksessa kaikkien kasvot, ehkäpä ei, mutta ainakaan tämä valkonaama ei huutanut, syytellyt tai valittanut. Olin vain surkea onneton opiskelija, joka ei ollut nukkunut pitkään aikaan. Nyyh.

Mutta lopuksi pitää kuitenkin vielä todeta eräs juttu. Mun takamuksessa on kyllä sellainen tunne, että Thaimaassa länsimaalainen joko häviää tai vain luulee voittavansa. Tähän voisin kirjoittaa ylös kuolemattoman vertauskuvan jota on käytetty uskovaisten kohdalla, mutta pätee aika hyvin myös tämän maan kansalaisiin (ja nyt vähän huumorimieltä peliin niin ei tule paha mieli): "On kun pelaisi shakkia pulua vastaan: pulu viskoo nappulat mäkeen, paskantaa laudalle ja lentää voittajana pois". Ja kun sitä seilataan täällä pulujen valtakunnassa niin ei ketään kiinnosta oletko oikeassa vai et ja oletko kokenut jotain vääryyttä. Itsekin jään siis mielenkiinnolla odottelemaan lopullista laukkujen pakkaamista ja mahdollisia eteen viuhahtavia yllätysmaksuja joita sitten vähennellään takuurahoista pois.

Siihen saakka nautin kuitenkin nykyisestä 28-asteen sopivasta ilmastoinnista ja tulevasta pienemmästä sähkölaskusta.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kevättä Uenon puistossa


Palataan taasen Japanin kamaralle ja siellä Uenon puistoon, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Tokion Uenossa ja alkaa parin askeleen päästä asemasta. Tuo yksi maan vanhimmista julkisista puistoista on myös yksi suosituimmista, varsinkin Hanamin aikaan. Meilläkin se oli yksi pääkohteista, missä ihastelimme kirsikankukkia sekä vakoilimme paikallisten piknik-kulttuuria. Puiston alueella sijaitsee useita museoita, eläintarha sekä huvipuisto. Me emme olleet moksiskaan näistä mistään vaan vietimme aikamme kävellen ja katsellen, hengitellen keväistä ilmaa sieraimiin ja nauttien lämpimästä auringonpaisteesta.


Puistoon oli pistetty pystyyn monia ruokakojuja ja penkkirivejä niiden antimista nauttiville ihmisille. Aurinkoinen keväinen ilma ja värikkäät ruokateltat toivat mieleen Tampereen Keskustorin ja Vapun. Tänä vuonna jääkin vapputorin makkaraperunat syömättä ja lakut ostamatta...


Kirsikankukkien jälkeen huomiomme kiinnitti Shinobazu lampi, jonka läpi kulki kävelytie. Sen varrella pääsi katselemaan lokkeja ja sorsia, auringossa lämmitteleviä kilpikonnia sekä muovisia joutsen-polkuveneitä. Suurinta huvitusta aiheuttivat hieman keväästä innostuneet pulu-urokset, jotka kaulahöyhenet pörhöllä yrittivät kellistää naaras-puluja oikealta ja vasemmalta. Naispuluja ei olisi voinut vähempää kiinnostaa... Hah!

Tampereella kevään tulon huomasi myös puliukkojen lisääntyneestä liikehdinnästä ja saman huomion pääsi tekemään Uenossakin, joka on Tokion deekujen pääkallopaikka. Me näimme monia "väliaikaisia" koteja, kivellä kuivatettavia lammessa pestyjä vaatteita sekä raihnaisen näköisiä ukkeleita istumassa lammen rannalla. Molemmilla reissuilla tuli kohdattua laitapuolen kulkijoita Uenon ja Asakusan alueella, missä saattoi mitä yllättävämmästä paikasta löytää pahvilaatikkokodin tai matkalaukussa kulkevan omaisuuden. Nuo tyypit viettävät kyllä aika rankkaa elämää ja en voi itse olla miettimättä kuinka moni harvahapsista parkkiintuneista äijänkäppyröistä on entisiä bisnesmiehiä, jotka menettivät elämänsä Japanin talouden syöksyttyä taantumaan 90-luvulla.


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

IG TRAVEL THURSDAY: Viimeiset päivät "paratiisissa"


Meidän melkein kahden viikon löhöilyloma on lähestymässä loppuaan. Niin se aika vaan kuluu vaikkei tee yhtään mitään! Koh Lipe oli kyllä hyvä lopetus vaihdon reissuille, silmä lepäsi turkoosissa kirkkaassa vedessä ja melkein autioilla rannoilla sai nauttia omasta rauhasta luonnon helmassa. Totuuden nimissä pitää kuitenkin paljastaa, että kaikista tutuimmaksi on tullut kyllä oma hotellihuone. Sen viileässä ilmassa ja satiinisen pehmeissä lakanoissa oli mukava unohtaa ajan kulu ja viettää päivän kuumimmat tunnit paossa polttavaa aurinkoa. Olemme muuttuneet matkailijoiksi, jotka poistuvat huoneestaan vaan mennäkseen syömään...


Syy otsikon lainausmerkkeihin johtuu siitä, että tälläkin paratiisilla on kääntöpuolensa. Kääntäessään päätä tai kameraa hiukan sivuun näistä kuvien hienoista maisemista, tulee esille karu totuus. Järkyttäviä roskavuoria, viidakon uumeniin romahtaneita bungaloweja, röyhkeitä kärpäsparvia syömässä ruokaasi. Järkyttävää välinpitämättömyyttä luontoa kohtaan. Koh Lipe kärsiikin pienuudestaan huolimatta - tai juuri sen vuoksi - monista ympäristöongelmista kuten kosteikkojen häviämisestä, jätehuollon puuttellisuudesta sekä vedenjakelun katkoksista.


Kaukana ovat ne ajat jolloin Lipe oli vain kuiskaus ihmisten huulilla, se salainen paratiisisaari Thaimaan ja Malesian rajalla. Nytkin saarella on kova tohina kun uusia resortteja nousee vieri viereen ja kokonaisia katuja rakennetaan saaren keskelle.  Paikka on silti yllättävän hiljainen ja leppoisa, täältä ei mitään happobileitä löydä ja uuden vuoden, Songkranin, vesisodat kestivät vain yhden päivän. Vesi on kuin linnunmaitoa ja niiiiin kirkasta.

Tunnelmat ovat itsellä hieman ristiriitaiset. Täällä on ollut hienoimmat maisemat ja rauhallisimmat rannat, mutta turismin negatiiviset lieveilmiöt vaanivat varjona taustalla. Kestävyydestä ja luonnon vaalimisesta on turha haaveilla. Mieleen nousee kysymys: ketä syyttää? Sitä turistia, joka välinpitämättömästi heittää tyhjän vesipullon jo täyden roskapöntön päällen saaden ylimääräiset roskat tippumaan kadulle pöntön ympärille? Vai paikallista asukasta jonka asumuksen ympäristö näyttää kaatopaikalta ja jossa kaikki heitetään suoraan luontoon tietämättömyyden tai välinpitämättömyyden turvin? Vai niitä rikkaita Thaimaalaisia jotka huijasivat maat alkuperäisiltä merimustalaisilta ja rakensivat täyteen suurilla generaattoreilla toimivia resortteja? 



Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle. Minut löytää Instagrammista nimellä @prettyprettyugly.

Tokion Uenossa


Asakusasta länteen, noin kahden kilometrin päässä sijaitsee Ueno ja sen keskellä Uenon asema.  Sieltä pääsee liikkumaan niin JR-junilla kuin metrolla Tokion muihin osiin sekä Keisei-junalla Naritan lentokentälle. Asakusassa ollessamme kävelimme Uenoon päivittäin, niin hengailemaan alueella ja Uenon puistossa kuin siirtymään muualle Tokioon näppärillä julkisilla kulkuneuvoilla.

Sopivasti Uenon ja Asakusan välissä sijaitsee Kappabashi Street, jonka liikkeet myyvät kaikkea mahdollista tavaraa ravintoloiden käyttöön. On kippokauppoja, uunikauppoja, ravintolakylttikauppoja ja ehkäpä japanilaisen ravintolakulttuurin kulmakivi:  muoviruokakauppoja. Liikkeet myyvät ruoka-annosten näköislautasia, joita ravintolat laittavat usein näyteikkunaan esittämään menun tarjontaa. Annokset ovat taidokkaasti tehtyjä ja esimerkiksi olutlasien pintaan on saatu jopa huurre aikaiseksi. Näin mielessäni jo pari kivaa annosta koristamassa omaa keittiötä matkamuistoina. Valitettavasti matkailijan lompakon kannalta näköisruuat ovat todella hinnakkaita, varsinkin jos vertaa samanlaisen syötävän annoksen hintaan ravintolassa. Pienen pienet magneetit olivat 700-1000 yeniä eli 5-7 euroa ja perusannoksen hinta hipoi jo 4000 yeniä eli 28 euroa. Ei ihan mahdoton summa, mutta meidän reissubudjetille liikaa joten tyydyin ottamaan vain salakuvan kaupan tarjonnasta.


Uenon asemalta hiukan etelään avautuu Ameyokon ostoskatu, joka jatkuu aina JR:n Okachimachi-asemalle. Kadusta tulee mieleen perinteinen aasialainen markkinakatu, missä myydään iloisesti sekaisin niin vaatteita, kenkiä kuin tuoretta kalaa ja myyjät huutavat harjaantuneella äänellään myyntipuheita ohikulkijoille. Kapeiden katujen varresta löytyy myös useita pieniä ruokapaikkoja joissa näkee iltaisin japanilaisia salarymaneja illallisella työtovereidensa kanssa.


Täällä pääsin käymään ensimmäistä kertaa syömässä automaatti-ravintolassa (Juuso oli vierailut moisissa jo omalla reissullaan), jossa tilaus suoritettiin syöttämällä rahaa automaattiin ja painamalla halutun ruoka-annoksen kuvaa. Automaatti antoi takaisin junalipun näköisen lipukkeen sekä vaihtorahat. Lipuke ojennettiin ravintolan henkilökunnalle, joka valmisti toivotun annoksen eikä ruokailun loputtua tarvinnut enää tuhlata aikaa laskun maksamiseen vaan saattoi vain kadota yön pimeyteen. Ihanaa tehokkuutta.

Yleensä automaatin napeissa on vain japaniksi tekstiä tai hyvin pienet kuvat. Meidän pitikin tehdä yhteistyötä niiden edellä mainittujen muoviannosten kanssa ja mätsätä haluttu annos automaatin kanssa niin leivitettyjen pökäleiden määrän kuin annoksen hinnan systemaattisella vertailulla. Tehtävä onnistui ja saimme maittavan illallisen!


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Säätö on toinen nimeni


Tiedättekö sen tunteen, kun ennen reissun alkamista päättää ottaa asioista selvää, etsii tietoa ja vertailee eri vaihtoehtoja, lopulta päättää mikä on fiksuin tapa edetä, vinguttaa lopulta luottokorttia ja reissun alkaessa sitten tajuaakin, ettei se oma vaihtoehto ehkä ollutkaan se voittava arpa? No minä -  tai me - ollaan kyllä tämän reissun aikana tehty tällaisesta väärien valintojen - hetkistä ihan jokapäiväinen harrastus. Toisaalta sitä pitää puolustautua sillä, että näin pitkällä matkaamisella jotkut asiat väistämättä jäävät tajuamatta tai ottamatta selvää. Meidän viimeisen reissun kunniaksi piti tottakai säätää tavallista enemmän.


Koh Lipelle saapuessamme meillä ei tosiaan ollut majoitusta varattuna. Booking.comissa oli vain muutamia vaihtoehtoja kovaan hintaan, joten pääteltiin, että täällä on pakko olla muutakin. Ja onhan täällä! Valtava määrä bungaloweja ja resortteja ja kaikkea siltä väliltä. Mutta me ei otettu huomioon muutamaa pikkuseikkaa:

1) saarella on tietenkin oma saarilisänsä hinnoissa
b) uuden vuoden kunniaksi paikat on aika täynnä

Hintataso on täällä ihan järkyttävä. Tuuletinhuone riukuvessalla maksoi 800 baht (20 e)/ yö ja nyt uuden vuoden pyhinä hinta pompsahti 1500 bahtiin. Sellainen mukava melkein 100% nousu. Tasokkaampi bungalowi ilmastoinnilla ja jääkaapilla (eikä nyt puhuta mistään luksusmegapäheydestä) oli alehintaan 3500 baht (80e). Jotain näiden väliltä saattaa olla olemassa, mutta sitten nämä majoitukset ovat jossain viidakon keskellä kaukana ruokapaikoista. Eikä missään ollut todellakaan majoitusta tarjolla suoraan edes viikoksi. Tämän vuoksi meille tulikin sitten yhteensä hotellivaihtoja 4 kappaletta. 2 yötä, 2 yötä, 1 yö, 4 yötä ja 2 yötä. Riukuvessassa viettiin ekat yöt ja tuo yksinäinen yö uuden vuoden juhlinnan alkaessa ja muut taas meille melkein taivaana näyttäytyvässä hotellissa ilmastoinnin lempeässä syleilyssä. Lompakko itki verta eikä Juuso edes halunnut tietää paljonko me maksettiin majoituksesta yhteensä. Budjetit heilui jo aikaa sitten, mutta mennään nyt sillä mentaliteetilla, että kyseessä on vika reissu. Kyllähän siihen voi aina vähän satsata :)


Toinen homma mikä tajuttiin, oli se, ettei me ehkä haluttaisikaan mennä Lipen jälkeen vielä Mookille. Täällä on taas päivät menneet niin nopeasti ettei ole rinkkojen raahailun lomassa edes pystynyt kunnolla rentoutumaan ennen kuin vasta nyt parina päivänä. Ajatus siitä, että vielä pitäisi vaihtaa saarta ja maksaa lystistä melkein 40 euroa ei houkutellut yhtään. Nok airin lentoahan ei voinut enää muuttaa, mutta kävin tuolla rannassa kyselemässä lentoyhtiön kanssa kimpassa toimivalta lauttafirmalta, onnistuisko vaihto mitenkään niin kuulemma kaikki ok, ilmestyn vaan täällä Lipellä lähtöpäivänä lautan check-inniin ja se on sillä selvä. Eikä tarvinnut maksaa mitään mikä on aina positiivinen yllätys Thaimaassa. Juuso hankki itsellensä lautta+minibussiliput Ao Nangiin ja hänellä jatkuu matka vielä Koh Taolle mun lentäessä Bangkokiin ryhmäesitelmien pariin. Nice.


Me ollaan nyt käyty tutkimassa täällä eri rantoja, Lipe on niin pikkainen, että se on helppo ottaa haltuun vain kävelemällä. Täytyy sanoa, että tämä on ehdottomasti kaunein rantapaikka Thaimaassa ja vaikken Malediiveillä olekaan koskaan käynyt, ei Koh Lipen vertaaminen näihin Intian valtameren paratiisisaariin voi ihan tuulesta temmattua olla. Täällä meinaan hiekka on oikeasti valkoista, se sokaisee silmät ja tuntuu pehmeältä puuterilta jaloissa kun meri on taas niin kauniin turkoosia ettei kuvia muokatessa paljoa tarvitse Snapseediä rämpytellä. Oman luksuksensa antaa melkein autiot rannat. Suurimpien turistimassojen ollessa paikallista alkuperää ei heitä pahemmin näy rannoilla aurinkoa ottamassa, joten sitä saa ihan rauhassa leveillä ja leikkiä meressä seuraavan matkailijan ollessa kaaaauuukana omassa rauhassaan.

Säätämisen jälkeen lomafiilis on siis onnistuneesti vielä saavutettu viimeisen kerran ja kärähtäneet olkapäätkin alkavat pikkuhiljaa osoittaa parantumisen merkkejä. Suuremmat tarinoinnit niin Lipeltä kuin vielä Japanista saattavat jatkua vasta Bangkokissa, täällä netti näyttää toimivan vain ennen klo 10 aamulla kun suurin osa muista turisteista on parantelemassa krapulaa nukkumassa niinkuin lomalaisten kuuluisi. Mehän ollaan tikkana ylhäällä jo 7.30 niinkuin kunnon eläkeläiset.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Songkran

 สงกรานต์

Songkrania, eli thaimaalaista uutta vuotta vietetään 13-15.4. Uuden vuoden pippaloiden ansiosta on meilläkin tämä melkein 2 viikon loma, onhan kyseessä kansalliset vapaapäivät. Juhlan selkein ja tunnetuin aspekti on veden heittäminen ihmisten päälle. Tapa on peräisin Buddha-kuvien puhdistamisesta ja nykyään kastelemalla viattomia vastaantulijoita heille tuodaan hyvää onnea. Uutta vuotta on kuvailtu suureksi vesisodaksi ja tämän päivän perusteella väite pitää paikkansa.

Veden heittelyn, ruiskuttamisen ja kaatamisen lisäksi ihmisten naamaa sotketaan kalkilla ja erilaisilla väriseoksilla. Tämä tavan juuret on munkkien kalkilla merkityissä siunauksissa. Songkranin juhlimisessa on paljon samankaltaisuutta Intiassa juhlittavan Holi-juhlan kanssa.


Meillä oli aamulla vuorossa toinen kaikkiaan neljästä hotelli/huone vaihdosta ja pääsimme livahtamaan suuremmin kastumatta majapaikkaamme. Puolen päivän aikaan alkoikin sitten kunnon mylly ja meidän vartin mittaisen rannalle kävelyn päätteeksi kaikki vaatteet olivat litimärät ja naamaa oli sotkettu niin valkoisella, vihreällä kuin jodin värisellä talkilla. Paluumatkalla sama käsittely odotti auringossa marinoituja manaatteja. Tässä on siis tulossa aika kosteat päivät eikä asialla ole mitään tekemistä alkomahoolin kanssa!


Lapset ottavat vesisodan tosissaan ja monilla on seiskaleiskasta hankitut vesipyssyt säiliöineen. On Mikki hiirtä ja Angry birdsiä. Mopotaksit ajelevat katua edes takaisin ja niiden sivuvaunussa on joko kasa ihmisiä pyssyineen tai monen litran vesisäiliö josta kipataan vettä ihmisten päälle. Tunnelma on katossa vaikka on siellä muutama länkkäri jo örmyillyt naama kurtussa (ja tällä kertaa me ei olla oltu niitä!). Mutta katsotaan nyt jaksaako tämä enää kahden päivän jälkeen naurattaa kun kaikki vaatteet on litimärkiä ja kalkissa.

Tämän reissun aikana on ollut siistiä päästä kokemaan kaikki kolme Thaimaassa juhlittavaa uutta vuotta. Länkkäreiden 1.1, joka sujui kylläkin aika kiireisissä merkeissä muuton ja Juuson lentokentälle saattamisen parissa, kiinalaisten uusi vuosi tammikuun lopulla jolloin kävimme katsomassa Chinatownissa järjestettävää ohjelmaa hevosen vuoden kunniaksi ja nyt thaimaalaisten oma vesijuhla täällä Koh Lipellä.