perjantai 27. kesäkuuta 2014

IG TRAVEL THURSDAY: Katutaidetta Brick Lanessa

Juhannuksen kovalevyn kuvien selaamisen tuloksena löytyi vaikka mitä mielenkiintoista ja uusien kirjoitusten aiheita vain pompsahteli ilmaan kun suhailin eri kansioiden välillä. Niistä tietenkin melkein jokainen on jo unohtunut kun ei tajunnut kirjoittaa yhtäkään ylös, laiska juhannuksen synnyttämä vaakatasoinen datailuasento todellakin teki tehtävänsä. Onneksi operaatio ei valunut kokonaan hukkaan, sillä nämä viime kesänä otetut kuvat Lontoon Brick Lanelta jäivät kyllä muistiin ja hämmästyttivät itseä uudelleen monimuotoisuudellaan, väreillään ja mielikuvituksellaan.

Tekijöinä @rekaone ja @mad_c1
Tekijänä ROA

Oma tutustuminen Brick Lanen alueeseen on tapahtunut vähitellen. Ensin tuli käytyä  parilla reissulla lähellä sijaitsevalla Old Spitalfields Marketilla, josta löytyy kaikkea ihanaa hypisteltävää lontoolaisten käsityöläisten tuotteista aina niihin tuttuakin tutuimpiin Aasiasta tuotuihin rytkyihin. Markettialueen etniset ruokapaikat huokeilla hinnoilla saivat viimeisetkin pennoset häviämään lompakon uumenista. 


Pari vuotta sitten hyvä ystäväni oli Lontoossa suorittamassa työharjoitteluaan erään muotisuunnittelijan nyrkkipajalla ja hänen kanssaan sukelsimme sitten jo vähän syvemmälle Brick Lanen syövereihin. Tepastelimme useilla ihmisten täyttämillä kujilla jossa tavalliset tallaajat olivat myymässä kaikkea mahdollista, useimmiten omia vanhoja vaatteitaan kunnon kirpparimeiningein. Valitettavasti saavuttiin paikalle hieman myöhässä ja lähtöpakkaamiset olivat jo monella käynnissä, mutta päästiin onneksi vielä kuolailemaan etnisten ruokapaikkojen tarjonnalle, joka oli yhdellä sanalla kuvailtuna valtava. Kaikkea löytyi maan ja taivaan väliltä ja hintojen pyöriessä 3-6 punnan välissä ongelmaksi muodostui ainoastaan oman mahalaukun rajoittunut tilavuus.


Viime syksynä päästiin Juuson kanssa sitten oikein kunnolla kiertelemään aluetta ja bongattiin monia katukylttejä joissa katujen nimet oli kirjoitettu englannin lisäksi myös bengaliksi. Brick Lane tunnetaankin myös nimellä Banglatown sillä se on bangladesilaisten asuinaluetta. Joillakin kaduilla pitikin hieman hieraista silmiään sillä Intia-vibat olivat melkoiset.


Suurinta iloa meille tuottivat katutaide ja valtavat koko seinän kokoiset graffitit joita löytyi lisää jokaisen kadunkulman jälkeen. Kyllä oli kännykät koetuksella kun yritimme ikuistaa kaikki hienot ja hauskat kuvat muistiin. On ollut huisin hienoa ihmisten kommentoidessa graffittien tekijöitä Instagrammissa. Itseäni eniten kiinnostanut elefantti-mustekala taitaakin olla ihan oma käsitteensä jo ja sen kuvia voi katsella Instassa tägillä #octophant. Tuntuu olevan myös suosittu tatuoinnin aihe, eikä mikään ihme!


Mistä kaupungista tai kaupunginosasta löytyy sinun lempparit katutaidekuvat?

Octophant: #alexdiaz ja kurkilintu: ROA



Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust expert ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle. Minut löytää Instagrammista nimellä @prettyprettyugly.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Keväistä Japania Zojoji-temppelillä


Japanin kevät, Suomen kesääkin lämpimämpi hetki maaliskuun lopussa. Silloinkin kyllä parina päivänä sade yllätti meidät, kasteli varpaat kengistä puhumattakaan ja sai meidät linnoittautumaan hotellihuoneelle nopean nettiyhteyden ja Vikingsin 1. tuotantokauden kanssa. Toisin kuin tämä Suomen kesä, Japanin kevät oli armollisempi ja vilautti meille taas auringon lämmittäviä säteitä jo iltapäivästä.

Puhdistautumispiste ennen temppeliin menoa

Toinen hotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä Tokyo Towerista Daimon-pysäkin vieressä. Päätimme kävellä tuolle Eiffel-tornin kaksoisveljelle ennen auringonlaskua ja kävelyreittimme kulki Zojoji-temppelin läpi. Niin taisi kyllä monen muunkin turistin, sillä emme olleet ainoat paikalla. Vaikka temppelistä ei pahemmin ollutkaan mitään haisua, oli alueella mukava pyöriä hetken aikaa ja ihmetellä hauskoja yksityiskohtia sekä kirsikankukkia jotka näyttivät aivan yhtä upeilta kuin ensimmäiselläkin kerralla.


Vaikka jo ensimmäisellä Japanin reissulla tuli luettua kuinka toimia shintolaisessa temppelissä, ei sitä ole lukuisilla temppeleillä käymisestä huolimatta tuntenut oloaan mukavaksi oikeasti toimia ohjeiden mukaan. Syynä tietenkin se, ettei kuitenkaan usko kyseiseen uskontoon ja tuntuisi teennäiseltä mennä tuonne heilumaan palavan tikun kanssa japanilaisten sekaan. Teennäisyyden pohjalla kenties oma tapa ajatella asioita aivan liian pitkälle jolloin tällaista juttua ei vaan missään nimessä voi ottaa kevyesti. Ei ikinä! Me ollaankin päädytty ihastelemaan temppeleitä ulkoa astumatta niihin sisälle antaen näin ainakin eleellinen rauha uskonnon harjoittajille. Ja maailma on sun - blogista on mahdollista lukea hyvin kirjoitettu postaus shintolaisuudesta ja temppelillä käymisestä joten suosittelen kaikkia aiheesta kiinnostuneita vilkaisemaan kirjoitusta.

Puuhun sidottuja rukouksia/toiveita sekä taustalla näkyviä puulaattoja samaan tarkoitukseen

torstai 19. kesäkuuta 2014

IG TRAVEL THURSDAY: Kajakointia Krabilla

Näiden loistavien kesäilmojen aikaan on oikeastaan ollut aika kivutonta viettää suurinta osaa ajasta töissä kerryttäen muun muassa tulevaisuuden matkakassaa. Ja vapaa-aikaakin on vietetty neljän seinän sisällä elokuvien, kirjojen ja netin sisustuskauppojen parissa ilman, että on tullut huono omatunto. Antaa rännän tulla vaan! Näin juhannuksen kunniaksi voisi kuitenkin hetken aikaa huokailla Krabin maisemille ja meidän mahtavalle kajakointi-retkelle jonne päästiin vihdoinkin maaliskuussa.

Ihan näin btw, en tiennyt ennen, että iphonen etupuolen kamera on NÄIN huono!

Haikailimme kajakoinnin perään ensimmäisen kerran Vietnamissa marraskuun lopussa Halong Baylla vierailessamme, mutta yllättävä talvi-ilma sai meidät toisiin aatoksiin. Myös Filippiineillä joulukuussa oli kovat aikeet mennä kajakoimaan, mutta korkeat aallot ja rimpulat kajakit saivat taas perääntymään. Kolmas kerta toden sanoo. Krabilla vihdoinkin luonnonvoimat olivat puolellamme ja pääsimme kokemaan haaveilemamme kajakkisoutelun ja vielä ilmaiseksi (meitä ei muistettu rahastaa!). Oli aivan huippua omaan tahtiin ja oman mielen mukaan suhia menemään ja ihmetellä luonnon kauneutta kaukana hälinästä ja parhaimmassa tapauksessa myös muista turisteista. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaimmista kokemuksista Thaimaassa vaihdon aikana.




Satoi tai paistoi, 
olit kaupungissa tai maalla,
hyvää juhannusta!



Virallisia IG Travel Thursday-järjestäjiä ovat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust expert ja homman tarkoituksena on "vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". Kuka tahansa voi osallistua kirjoittamalla matkailuaiheisen blogipostauksen ja jos ei kirjoita blogia, voi omia matkakuviaan kuitenkin lisäillä Instagrammissa #igtravelthusday-tägin alle. Minut löytää Instagrammista nimellä @prettyprettyugly.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Aika matkustaa ja aika olla kotona

 
 “I think you travel to search and you come back home to find yourself there.”
- Chimamanda Ngozi Adichie
 
 
Suuntaviivat Trans-Mongolia turneelle

Tasan kuukausi sitten palasin Suomeen 9kk reissaamisen jälkeen. Ei vieläkään ole tullut sitä kaihoisaa oloa, sitä pakkoa päästä matkustamaan. Radiossa soi Raappanan Kauas pois ja hymähdellen muistelen millaista oli kuulla tämä kappale talvella 2012-2013. Silloin meinasi villapöksyt räjähtää kun ei malttanut odottaa enää seuraavia kuukausia elokuun loppuun ja matkan alkuun. Nyt taas... nyt ei ole kiire minnekään. Vaikka on suunnitteilla parikin pientä Euroopan matkaa ei niistä ole (vielä) tullut sitä innostunutta matkafiilistä. Tästä kertonee jo pelkästään se, että koko vapaan viikonlopun aikana en muistanut katsella sopivia lentoja elokuulle köh köh. 

Olkhonin saarella Baikalilla

Vihdoinkin uskaltauduin vilkaisemaan jo valmiiksi tallennettuja luonnoksia Bloggerissa ja miettimään seuraavia kirjoituksia. Jotenkin sitä on niin imeytynyt arkielämän pyörteisiin ettei omaa reissua ole vielä kerennyt jälkifiilistelemään. Yksi päivä tosin lähdin etsimään tiettyä kirjoitusta täältä ja selatessa omia turinoita taaksepäin tuli kyllä sellainen ahaa-elämys "oho, mähän oon käynyt tuollakin!". Ei sitä omat rusina-aivot pysty vieläkään kunnolla käsittämään. Me mentiin välillä niin kovalla tahdilla paikkoja läpi, että kaikki muuttui yhdeksi sumuksi.
 
Jossakin päin Venäjää
Juhannuksena on suuret suunnitelmat istuutua kunnolla koneen ääreen, varmuustallentaa loputkin matkakuvat ja sen jälkeen käydä ne kaikki läpi. Taka-ajatuksena valita kehitettävät kuvat sekä erikseen vielä katsoa mistä kuvista olisi mahdollista teettää isompia julisteita tauluiksi kotiin. Lisäksi on videoitakin tallennettu ja Luoja, Muumi-Peikko tai Bob Marley yksin tietää missä kohtaa niistä saisi jotakin aikaiseksi. Uskoisin, että kuvia katselemalla saattaa se oma matkafiiliskin löytyä ja muutama huokaus päästä.

Suurta idoliani Arnold Schwarzeneggeriä lainatakseni: I`ll be back!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Thaimaalainen koulupuku

Aihe ehdottomasti ansaitsee oman kirjoituksen, onhan kyseinen vaateyhdistelmä jopa äänestetty maailman seksikkäimmäksi koulupuvuksi (siihen ne Thaimaan koulutusjärjestelmän meriitit loppuvatkin). Vapiskaa siis Japanin koulutytöt! Kyseisen linkin takaa löytyviä riepuja ei kyllä tullut meidän yliopistolla vastaan ja oma puvustus muistutti ennemminkin lentoemännän asua. Kun tämän polyesteriunelman sisällä vielä kirjaimellisesti kellui omassa hiessään oli kaikki hekumallisuus kyllä kaukana.

Thaimaassa koulupuku otetaan käyttöön jo tarhassa ja siitä vapaudutaan vasta kandiksi valmistumisen jälkeen. Pukujen pohja on aikalailla sama koulusta tai yliopistosta huolimatta: valkoinen paita ja tumma polven mittainen tai pidempi hame. Jokaisella yliopistolla on omat napit, pinssit ja vyönsoljet jotka kertovat kantajansa koulun (ja kenties myös vanhempien lompakon paksuuden) ja nämä voi ostaa yliopiston kirjakaupasta.


Assumptionissa hame, jota oli pakko käyttää kaikissa virallisissa toimituksissa kuten tenteissä, oli nakinkuoren tyylinen kynähame. Se hitsasi reidet yhteen ja aiheutti melkein kuolion vasempaan jalkaan tentin aikana, kun kireys ei riittänyt kuin yhden jalan vapaaseen verenkiertoon. Itse kun olen tottunut sellaiseen pikakävelijän hiihtämiseen, oli arkikäyttöön pakko hankkia markkinoilta perinteinen vekkihame jossa leveän helman ansiosta niin kävely kuin ilmanvaihtokin toimivat paremmin kuin alkuperäisessä vekottimessa.


Koulupuvussa paidan kuului olla siististi hameen ja pojilla housujen sisällä. Vyötä ei tarvinnut käyttää arkisin ja pojilla oli solmiopakko vain virallisissa tapahtumissa. Lisäksi kenkinä ei saanut pitää rantatossuja. Oletuksena itsellä oli, että tämä tarkoitti kantapään peittäviä kenkiä, mutta thaimaalaisten kanssaopiskelijoiden kenkämuotia tarkasteltaessa tuli todettua, että sääntö täyttyy jos on edes jonkinlainen remmi menossa kantapään ylitse. Släbärit nilkkaremmillä olivat siis jo säännön mukaisia.

 
Ennen koulun alkua saimme ohjeet pukukoodista mailin kautta ja niistä muistutettiin tiuhaan tahtiin kursseille kirjautumisen yhteydessä. Jos hajamielisyydessään sattui unohtamaan mitä yliopistoon pitikään laittaa joka aamu päälle, oli koulussa sijoitettu strategisiin paikkoihin julisteet muistuttamassa miltä kunnon yliopisto-opiskelijan kuuluu näyttää. Lisäksi koulun lukuisat vartijat olivat aikamoisia kärppiä bongailemaan puutteet vaatetuksessa ja varoitus, niin suullinen kuin kirjallinen, saattoi napsahtaa huolimattomuudesta. 

Itsehän sain kerran suullisen varoituksen eksyessäni tenttiin vekkihame päällä. Kaksi ensimmäistä tenttiä oli mennyt ilman mitään valituksia, eli sääntöjenkin noudattamisen pakollisuus riippuu aina henkilöstä ja hänen pilkunviilaamis-innostuksestaan. Valitukset oli kuitenkin pakko ottaa tosissaan, sillä ne saattoivat merkitä kieltoa osallistua tunnille (jolloin sai automaattisesti poissaolomerkinnän) tai pahimmassa tapauksessa (kun sääntöjä rikkoi jatkuvasti) potkut kurssilta.


Koulupuvun käyttöä perustellaan huolellisuuden, kurinpitoisuuden ja kunnioituksen oppimisella. Kuinka pärjäisit hallitsemattoman maailman kynsissä jos et kouluaikana ole kyennyt pitämään edes koulupukuasi oikein? Moni varmasti tuntee persoonallisuutensa tukahdetuksi muuttuessaan klooniarmeijan osaksi. Itselle ei nakinkuorta lukuunottamatta ollut vaikeaa pitää koulupukua. Se helpotti omaa päivää huomattavasti kun ei tarvinnut aamulla pähkäillä vaatetustaan. Itsellä kun ei mukana ollut muutenkaan kuin jotain reissussa kulahtaneita riepuja, olisi siistin yliopistolookin luominen ilman koulupukua tullut lompakolle kalliiksi. Koulupuku kustansi kymmenisen euroa ja ratkoi aamupaniikin koko kevääksi. Hyvä diili kaikin puolin vaikka tuosta koulupuvun merkityksellisyydestä loppuelämän kannalta voikin olla montaa mieltä.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Positiivisuutta elämään

Tämä matka - blogin Anna siirsi positiivisuushaasteen Facebookista blogimaailmaan ja Pako Arjesta - blogin Jerry haastoi minutkin mukaan.  Tarkoituksena kertoa Facebookissa pyörivän haasteen mukaisesti viitenä päivänä viisi positiivista asiaa elämästään tai päivästään. Oma positiivisten asioiden nimeäminen juontaa juurensa edellisestä viikonlopusta, joka omalla mittapuulla oli hyvinkin tapahtumarikas (tätä on kylläkin jokainen päivä jona laittaa nenänsä pihalle muun kuin työn merkeissä).

Nyt on hyvä olla:

1. Lauantaina pidettiin työpaikan henkilöstöjuhlat. Teemana oli 20-luku ja miljöönä toimi Hatanpään kartano. Oli aika mahti-ilta hyvän ruuan ja työkavereiden kesken ja mikä hienointa, ihmiset oikeasti panostivat pukeutumiseen mikä ei teemabileissä ole aina niin pomminvarmaa. Meikäläinen keskittyi kenties liikaa Mouhijärveläisen savujuuston metsästykseen kun jäi drinkkilippuja käyttämättä... Mut hei, hyvä juusto!


2. Lauantaina päivällä järjestettiin Ikean parkkipaikalla peräkonttikirppis ja satuttiin paikalle vain siksi, että oli kertynyt jo mojova lista kaikkea ostettavaa kotiin. Gotta love my job, kun pitää mennä mestoille vapaapäivänäkin. Piti mennä "pyörähtämään" kirppisosuudelle, mutta 10 minuuttia myöhemmin kannettiin jo 7 kirjaa autolle. Kuvassa näkyvät matkailuun liittyvät bongailut: ihan pakasta vedetty Mad Cook, Matka Intiaan-romaani sekä Suomen retkeilyopas, yhteensä kaikki 6 euroa. Oppaassa on esittelyssä esimerkiksi Kolin kansallispuisto jonne tie vie vielä tämän kesän aikana ja Pirkanmaa-osiostakin löytyi vaikka mitä mielenkiintoista, kuten Birgitan polku. Mulle on nyt kehittynyt joku perverssi fiksaatio Intiasta kertoviin kirjoihin ja Matka Intiaan on jo kolmas lyhyehkön ajan sisällä hankittu teos. Tästä voimme päätellä, että aika parantaa traumat, jopa ne kaikista syvimmät (vitsillä!).


3. Koti on kuosissa ajan n sisällä, mutta hiljaa hyvä tulee. Nyt kun pitkästä aikaa tietää, ettei ole muutto tulossa heti nurkan takana niin on halua asettaa tavarat fiksusti paikoilleen, eikä vain viskoa sinne tänne. Siksi työhuoneessa on vieläkin kaikki "toimistotavarat" levällään miettimässä tulevaa paikkaansa ja olohuoneen nurkkaan on ripoteltu sisustusesineitä sinne tänne. Onneksi on Pinterest mistä voi vakoilla sisustusinspiraatiota!


4. Suomen kesä ilostuttaa, mutta myös vihastuttaa. Tässä on jouduttu sotkemaan pyörällä töihin aamuisin 4 asteen "lämmöissä" ja joku allergiakohtauskin on vaivannut kohta viikon verran. Silti valoisuus ja lähellä oleva metsä saavat mielen kevyeksi.


5. Erityismaininta lähtee nykyiselle avopuolisolle (pelottava sana!), joka on jaksanut taas katsella kaiken maailman kiukutteluja, hulluuskohtauksia ja paniikkeja kiitos pääsykokeiden, keskeneräisen kodin, työn ja vähäisten unien. Hän aina jaksaa potkia muhun vauhtia ja pakottaa ylös ja ulos, sillä vaikka kesä onkin kivaa aikaa, se olisi mulle ihan yhtä kivaa lasin läpi katsellessa. On siis hyvä, että joku saa tähän höperöön kissamuoriin vauhtia, muuten meikä vain datailisi, lukisi ja ompelisi. 

Haastan tähän mukaan kaksi ystävääni, myös talven paossa viettäneen Terveseiset päiväntasaajalta - blogin Sandran, vuotta aiemmin Bangkokissa vaihdossa olleen Never grow old - blogin Sannan. Tavoitteena pakottaa mokomat kirjoittamaan jotain blogiinsa! :) Ja Wilma, tämä on myös sinulle!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Oman uskon nousu, tuho ja uudelleen herääminen: Pääsykokeet

Olo on tyhjä ja katse harhailee.
Ei pysty keskittymään elokuvaan tai  kirjaan.
Syyllisyys takoo sisällä, mikset tee mitään?

Pääsykoe-krapulaa pukkaa ja onneksi nyt jo edellisen vuoden kokemuksella tietää, että tämä menee kyllä nopeasti ohi. Heti kokeen jälkeen on vaan todella hassu olo, kuin oma maailma olisi romahtanut ja elämän kiintopiste viety pois. Lue, lue, lue on ollut ajatuksissa vähintään taustalla nyt kolmen kuukauden ajan eikä vapaa-ajalle ole tarvinnut erikseen miettiä puuhastelua. On hyvin hämmentävää huomata, että yhtäkkiä voikin tehdä mitä vaan. Tai vielä parempaa, olla tekemättä yhtään mitään!


Hain jo viime vuonna Tampereelle politiikan tutkimukseen, mutta silloin napsahti vain varasija. Jäin 1,5 pisteen päähän pääsyrajasta joka oli ennätyksellisen korkea juuri sinä vuonna. Ja lukemista oli takana kolme viikkoa. Tänä vuonna luku-urakka alkoi heti kirjan ilmestyttyä helmikuussa. Ennakkotilasin sen netin kautta vanhempieni luokse josta isä sen sitten lähetti kirjeenä Bangkokiin. Koekirja vaihtui tänä vuonna ja se jos mikä on itseasiassa hyvä juttu, sillä näissä pääsykokeissa kaikki on niin sanotusti samalla viivalla lukemisen suhteen. Kenelläkään ei ole edellisvuoden varaslähtöjä materiaaliin.


Koska viime vuoden taktiikka osoittautui onnistuneeksi, päätin edetä samalla lailla, mutta nyt vain suuremman ajan puitteissa syventää loppupäässä omia tietoja aivan uudelle tasolle. Kaikkiahan kiinnostaa tämä niin valtavasti niin kirjaanpa tännekin mistä kaikesta lukeminen koostui.

1. kerta: kirja läpi, yleisfiilistä kirjan sisällöstä
2. kerta: kirjan kopioiminen (pahoittelut vaan tekijänoikeudet, onneksi olin Thaimaassa missä moisista ei paljoa välitetä), lukeminen merkaten kaikki itselle vieraat termit joita ei kirjassa selitetä. Myöhemmin erilliseen tahtiin sanojen etsiminen nettisanakirjoista ja avaaminen kopioversion marginaaleihin
3. kerta: Tärkeimpien asioiden alleviivaus
4. kerta: Muistiinpanojen kirjoittaminen koneella lukemisen sivussa
5. kerta: Muistiinpanojen tulostaminen ja niiden lukeminen
6. kerta: Koekysymysten laatiminen itselle viimeistä päivää varten.

Tämän jälkeen rakensin post-it lapuista muistikortit niin kirjassa vilisevien politiikan keskeisten henkilöiden nimistä ja heidän teorioista kuin politiikkaan liittyvistä termeistä sekä niiden selityksistä. Harmi vaan kun hyödynsin niitä vasta eilen, iltaa ennen koetta eli hyvään hyötykäyttöön menivät nämä askartelut, haha!

Suomeen tultaessa oli 3 viikkoa aikaa vielä lukea. Bangkokissa ajattelin vielä ihan hölmönä, että aikaa on, vaikka kuinka paljon! No ei ollut. Nämä kolme viikkoa ovat saattaneet olla elämäni nopeimmat, jotenkin kaikki on vain vilissyt eteenpäin. Tällä viikolla alkaneet aamu 5 työvuorot ovat myös kerryttäneet kunnon univelkaa kun ei ei ole saanut unta märehtiessä aikaista herätystä.

Jollain taikatempulla olin kuitenkin onnistunut tänä aikana jatkamaan luku-urakkaa edes jonkin verran. Laadin muistiinpanot edellisistä muistiinpanoista tiivistäen tekstiä lisää ja eilen tein vielä yhdet A4:n tärpit jokaisesta kappaleesta (7kpl). Luin läpi muistikorttini ja täytin leikkikokeeni. Eilen aamulla oli sellaiset maailmanloppufiilikset, että oksat irti. Makasin sängyllä itku kurkussa ja päässä soi en osaa mitään, en osaa mitään. Ajattelin, että miten tämä ajankäyttö saattoi mennä näin, missä kohtaa tein virheen. Melkein jo mietin skippaavani tentin, sillä mikä vastus musta olisi niille, jotka ovat koko kevään lukeneet 6 h päivässä. Itsesäälin viitta vain lepatti.


Lopulta ravistelin itseni viimeiseen rykäisyyn ja omia testikysymyksiä täyttäessäni oli pakko todeta, että kyllähän nämä asiat ovat jo mielessä! Oujee! Aamulla lähdin yliopistolle jo hyvillä mielin vaikka jännäilyn vuoksi unta oli taas vedelty ehkä kaksi tuntia yöllä. Olin kokeessa 3 tuntia eli lähdin jo tuntia ennen päättymisaikaa ja fiilis on nyt aika hyvä. Pääsykoekirjan kysymykset olivat helppoja, sain osuuden valmiiksi 45 minuutissa ja vastaukset vaan sujahti kynän päästä paperille. Aineistossa oli vähän enemmän pureskeltavaa ja vaikka sainkin kaikkeen aika kattavasti tuubaa iskettyä, oli pari kysymystä kyllä niin hämäriä, etten ole edes ihan varma mitä vastaukseen haettiin. Peukut pystyyn, että muidenkin mielestä aineisto ei ollut ihan helpoimmasta päästä.



Tulokset ilmoitetaan 2.7. Olen jo miettinyt, että mitä jos en pääse. Taaskaan. Ensi vuonna hakukäytäntö muuttuu, joten omasta mahdollisuudesta hakea yhteishaussa ei ole hajuakaan. Lisäksi kyllä ehkä kannattaa vaan harkita suoraan maisteriopintoihin hakemista, sinne kun ei mitään pääsykokeita edes ole! Voi kirjoittaa motivaatiokirjeeseen, että ottakaa sisään kun en oo päässy pääsykokeiden kautta haha... Mutta, ootellaan nyt tuonne heinäkuun alkuun ja hajoillaan sitten jos huonosti käy. 

Haluan myös vakaasti uskoa, että tämän vaiheen päättyessä on vihdoinkin aikaa ja inspiraatiota jatkaa matkajuttuja. Politiikkaa lukiessa olivat aivot jotenkin ihan jumissa ja kirjoittaminen mistään muusta tuntui erittäin hankalalta ja vain lisäsi ahdistusta ajan "hukkaamisesta". Tämmöinen putkiaivo kykenee vain yhteen asiaan kerralla, tulipa taas huomattua!