lauantai 20. joulukuuta 2014

Joululoman pakkailut


Ja niin se hetki koitti, nimittäin lähtö palmujen alle häämöttää aivan nurkan takana. Kerrankin omista tavoista poiketen sain pakattua hyvissä ajoin. Muutaman rätin valitsemiseen meni tosin pari tuntia, sillä kävin jokaisen vaatteen läpi ja mukaan lähti vain toistensa kanssa sopivat rievut. Kaksi viikkoa pärjää helposti neljällä alaosalla sekä seitsemällä topilla ja tän päiväsen syynäyksen jälkeen on loman aikana kiellettyä sanoa missään kohtaa "mulla ei oo mitään päälle pantavaa".


Otan mukaan vain käsimatkatavarat. Näin peräti säästän muutaman kympin Thaimaan sisäisissä lennoissa ja mikä tärkeintä, ei tarvitse raahata ympäriinsä painavaa laukkua. Tämä tietenkin karsii nesteiden määriä, mutta saan silti otettua tärkeimmät mukaan eli hammastahnan, hyttysmyrkyn, suihkugeelin, shampoon ja meikkivoiteen. Turha sinne on mitään meikkiarsenaalia raahata kun naama valuu kuitenkin kainaloihin heti kun astuu koneesta pihalle. Kosteusvoiteen ja aurinkorasvan hankin sitten paikan päältä ja röyhkeästi tungen lentojen ajaksi toisten ruumalaukkuihin. That's what friends are for...


Tällä kertaa reissuun lähtee mukaan myös uusi kamerani Nikon Coolpix S32, joka on iskunkestävä sekä vedenkestävä 10 metriin saakka. Kamera toimii aika pitkälle periaatteella monkey see, monkey do eli valikko ja napit on hyvin, hyvin yksinkertaiset. En oo kerennyt vielä kuin muutamia testiotoksia ottamaan joten mielenkiinnolla odotan kuinka kameran kanssa käy. Tässä on jo pari vuotta menty pelkän iLuurin voimalla ja se on melkeimpä kasvanut käteen kiinni, niin jännittää kuinka kauan kestää, että saa uudella laitteella otettua onnistuneita otoksia...


Ja edellisessä kirjoituksessa jo mainostettu matkustussetti on myös tällä reissulla mukana! Suuri tuubihuivi toimittaa viltin virkaa ja taipuu reissun päällä sitten vaikka heimovaatteeksi. Tyhjä läpinäkyvä purkki saa vielä huomenna sisälleen korvatulpat. Kyllä näillä kelpaa sitten painaa vuorokauden ympäri kolmen eri lennon ja parin bussikyydin mukana.


Ja sinne sujahtivat kaikki tarvikkeet ja tilaa jäi vielä puolet laukusta! Kuvista poiketen mukaan lähtee tottakai muutamat hikisukat sekä kauhtuneet kalsarit. Huomenna starttaa sitten klo 12.15 operaatio Tampere-Helsinki-Moskova-Bangkok-Phuket ja perillä pitäisi olla maanantaina klo 16.25 paikallista aikaa. Odotan jo innolla peräpukamien määrää...

Läppäri jää tällä kertaa kotiin joten kirjoituksia ei välttämättä tule yhtäkään pääkallopaikalta. Kuvia voi kuitenkin seurailla Instagrammin puolella, josta meikäpalleron löytää nimimerkillä @prettyprettyugly. Joten ei muuta kuin hyvät joulut ja uudet vuodet teille kaikille!


maanantai 15. joulukuuta 2014

Matkustaminen on niiiiiiin kivaa!


Lauttamatka Koh Phanganilta Koh Samuille. Älytön matkapahoinvointi jonka olemassaolosta en tiennyt ennen kyseistä reissua.

Ei se määränpää, vaan se matka! 

Niinhän ne monesti sanoo. Kuinka hienoa onkaan hypätä paikallisten sekaan bussiin ja vain ihmetellä ohikiitäviä maisemia. Ah, vapaus! Ah, peräkarvoja kutitteleva seikkailu!

Tämä ei kyllä päde omaan matkustamiseen sitten ollenkaan. Jälleen kerran itsellä uupuu joku kaikilla muilla reissaavilla oleva geeni nauttia jokaisesta matkan hetkestä ja ottaa annettu siunauksena. Itselle paikasta toiseen siirtyminen on lyhyesti sanottuna aikamoista tuskaa. Vaikka homman nimenä ei ole muuta kuin karaista perslihaksiaan tuntemattoman määrän tunteja, on jotenkin jokaisen pidemmän matkaetapin jälkeen olo yhtä pökkeröinen kuin talviuniltaan heränneellä karhulla. Jonkinlainen matkadarra kyseessä?

Thaimaassa minibussin kyydissä vuonna 2011. Ei ollut silloin vielä varusteet kunnossa.
Hua Hinistä Bangkokiin. Finnairin viltti, aina yhtä uskollinen matkakaveri, tuubihuivi sekä matkamuistoksi ostettu pehmohahmo auttavat pahimman yli.

Itsellä on tullutkin jo tavaksi aina bussiin/junaan/koneeseen päästessä vain hilata itsensä mahdollisimman mukavaan asentoon (eli vähiten epämiellyttävään asentoon), sulkea silmät ja odottaa, että psykoosi valtaa mielen. Jos onni potkii, saatan nukahtaa oikeasti, mutta tätä herkkua tarjoillaan hyvin harvakseltaan ja siihen yleensä sisältyy luonnottomaan kulmaan vääntynyttä niskaa ja alkavaa kyttyräselkäisyyttä.

Jos onnetar on ihan villillä päällä niin saattaa aina hetkittäin kulkupelissä olla vapaana vierekkäiset penkit. Tällöin tämä torakka pääsee sikiöasennon turvin kyljelleen makaamaan. Makuuasennossa kaikki on helpompaa ja tuolloin voi oikeasti nukkua, kunhan saa hakattua laukustaan suhteellisen miellyttävän tyynyntapaisen. Jos ei muuten, niin viimeistään Helsinki-Vantaan lentokentältä lähtevässä viimeisessä Expressbussissa on tilaa iskeä taju kankaalle ennenkuin karu todellisuus vie kohti arjen aherruksia.

Vietnamin yöbussi jonka ilmastointi olisi aiheuttanut angiinan ilman kadunvarresta ostettua hengityssuojainta. Mukana myös oma normaali tyyny (reppureissaaja, hahah!). Toisessa kuvassa ollaan keskellä Cambodiaa, siirtymässä Siem Reapista Phnom Penhiin takapenkin avarassa syleilyssä.
Jossain päin Siperiaa. Kyseinen yläpeti oli asuntoni 87 tuntia. Koska pedissä pystyi pötköttämään, olisin voinut olla tuolla vaikka viikon putkeen, no problem!

Aasian lämpimät ilmat ovat yleensä kohtalokkaita jolloin ei jokaisesta huokosestaan hikoileva turisti tajua, että aikalailla kaikissa kulkupeleissä ilmastointi on vetäisty kohdalle ydintalvi. Tai siltä se ainakin tuntuu pienessä topissa ja pakaroiden väliin katoavissa shortseissa. Siksi itsellä onkin muodostunut jo aika hyvä "matkamoodin varustus" jonka turvin pärjää hyvin pitkälle monissa vaihtelevissakin olosuhteissa. Tähän omaan survivor kittiin kuuluvat: 

- Huppari (voi kadotan hupun sisälle omaan maailmaan)
- Pitkälahkeiset mukavat housut (trikoot yleensä)
- Viltti (lämmittää)
- Ohuempi huivi (lämmittää lisää)
- Niskatyyny (joka toimii myös leukatyynynä jos haluaa nojata eteenpäin)
- Korvatulpat (blokkaa paikallisen karaokevideon pahimmat mölyt)
- Silmäsuoja (huijaa aivoja luulemaan, että on yö? )
- Musiikkia (auttaa pääseemään psykoosiin)
- Vettä (pitää huolen, että siihen kapisimpaankin tienvarsivessaan ON mentävä)
- Suolaista syötävää (turvottaa mukavasti ja kruunaa raihnaisen olon)

Lautalla Shangaista Tokioon nukkui 16 naista noin 20 neliön tilassa, jokaisen vuodetila oli ehkä 50 cm leveä. Piti nukkua kyljellään sillä muuten olisi jo vierustoverin päällä. Tyynyinä toimivat ergonomisesti muotoillut nahkaneliöt. Viimeisessä kuvassa lennetään jossain Taiwanin yllä. Huomatkaa jo aivan uudelle tasolle hivunnut matkavarustus!

Vaihto-opintojen aikana sitä kummasti päätyi lentämään kaikki mahdolliset matkat kun ei enää kestänyt koko päivän hukkaamista istumiseen. Lentokoneen puolesta puhuu myös se, että sen aikana tapahtuva onnettomuus mitä luultavammin veisi hengen hetkessä, noiden bussien ja minibussien kyydissä saa aina jännäillä mistä kohtaa se iskeytyy motarilla sillankaidetta vasten ja mikä raaja repeytyy ekana irti omasta ruumiista. Jos joku nyt kysyisi, mikä on mieluisin matkustusväline niin vastaisin, että teleportti. Sellaista odotellessa...


Mites teillä? 
Haluatteko päästä nopeasti perille vai kuulutteko tuohon kateutta herättävään ryhmään joka jammailee kaikki matkat ja kokee kaikkea mieletöntä bussimatkansa aikana?

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Purrrrrrrrrrnauskis!



Pari viikkoa sitten kävin ystäväni kanssa vierailemassa Suomen ensimmäisessä kissakahvilassa. Kaikki kiitos ystävälleni joka jaksoi hoitaa ajanvarauksen. Meikäläisen tehtävänä oli vain päästä tiettyyn kellonaikaan perille ja myöhässä saavuin kuitenkin, kiitos Tampereen fantastisten bussiaikataulujen.

Kissakahvila Purnauskis avattiin Tampereen Tammelaan lokakuussa ja syksyn mittaan olin seurannut muikkumainen ilme huulilla paikan edistymistä ja hykertelin onnessani mahdollisuutta päästä paijaamaan kisuja. Mielessä pyöri Tokion ihanat kissit joihin tutustuin Asakusassa sijaitsevassa kissakahvilassa ja kyllä sitä piti vähän rintaa röyhistää kun moinen paikka oli tulossa omaan kotikaupunkiin. Go Tampere!
 

Kahvila on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 12-18. Ajanvarausta suositellaan sillä kahvila on suosittu, mutta on mahdollista myös mennä paikan päälle tiedustelemaan vapaita paikkoja. Mekin olimme perjantaina klo 12 aikaan liikkeellä ja kyllä siellä oli koko ajan ihmisiä kuikuilemassa oven takana. Sisäänpääsy kustantaa 5 euroa ja tuolla rahalla saa itsellensä kissanamuja purkillisen joilla voi houkutella karvanaamoja luokseen. Kahvitteluhetki kestää tunnin verran, mutta kyllä meilläkin se vähän venähti... ja se oli ihan ok!

Kahvilassa asustaa tällä hetkellä 7 kissaa joista yksi on kahvilan omistajien Evo-kissa hassuine varpaineen (alla olevassa kuvassa). Muut ovat saapuneet Kisu ry:n kautta ja omaavat kaikki hieman erilaisen löytökissataustan. Paikka on sisustettu kissamaiseen menoon sopivaksi ja villasukat jalassa fiilis on kuin omassa olohuoneessa.


Kahvilassa on omanlaisensa ihana tunnelma, ihmiset istuvat sekaisin ja jutustelevat tuntemattomille kissan rapsuttelujen lomassa. Kissit juoksentelevat, hyppäävät viereen, hamuilevat suupalaa kakusta. Nukahtavat syliin, tutkivat laukkua, kenties katoavat sen syövereihin ja löytyvät myöhemmin omasta kodista?? No aina saa haaveilla... Aika seisahtui ja masentavan harmaa marraskuu väistyi pehmeiden tassujen voimin takavasemmalle.


Kahvilassa on tietenkin tarjolla paljon herkkuja joista omaan suuhun katosivat mansikkajuustokakku ja kuplamehu. Tarjoiltavat kakut vaihtelevat kausittain, mutta ovat varmasti aina maukkaita ja mikä tärkeintä tällaiselle penninvenyttäjälle, 4,5 euron hintaan saa ihan kivan kokoisen nokareen. Kahveja löytyy jos jonkinmoisia ja myös ihan kunnon ruokaa! Pöytäämme istuvien naishenkilöiden tapas-lautaset saivat ainakin kaihoisia katseita osakseen niin meikäläiseltä kuin kissanpennuilta. 


En tiedä onko itsellä ja ystävälläni oikeasti jotain crazy catlady-viboja, mutta meidän ympärillä pyöri parhaimmillaan neljä kattia ja sylissä istui aina joku kisuista. Saimme ainakin rahoille vastinetta :3 Kahvila on todellinen taivas maan päällä kaikille niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi ottaa omaa kissiä. Kuten mulle!

 Käykäähän kaikki kissaihmiset tutustumassa tähän mahtavaan paikkaan!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Hei hou, terveisiä täältä to do-listan ääreltä!


Piti ihan vakoilla milloin on viimeksi kirjoittanut ja siitähän on jo melkein kuukausi! Tähän kuukauteen on kyllä mahtunut kirjoittamista, se on vaan valitettavasti ollut sitä itseään, eli suorittamista, hikoilua ja paniikkia lähenevien deadlinejen kanssa. Kukas sitä niin onnessaan suunnitteli syksylle kaikkea mukavaa koulun parissa? No en minä ainakaan...

Mutta mikä ei tapa, vahvistaa! Niinhän se vanha kansa sanoo ja tähän on uskominen vaikka muutamia kertoja on naama ollut kyllä niin venynyt mollivoittoiseen virnistykseen, että lähellä on ollut köyden rasvailu. Tähän kuukauteen on kyllä mahtunut vaikka mitä, tosin kaikki onkin tapahtunut enemmän tai vähemmän kynäniskaillen koneen ääressä.

Työharjoittelun tuotosta aikaistettiin kaksi kertaa ja kaikki piti saada lopulta valmiiksi peräti 2 kk etuajassa. No meikähän sitten teki työtä käskettyä, aikalailla kellon ympäri 3 viikkoa ilman palkkaa. Mutta lopputulos on, ei joskaan täydellinen sillä se tärkeä hiomisvaihe jäi kokonaan pois, mutta silti ihan jees ja mikä tärkeintä, sen tilaajat ovat enemmän kuin tyytyväisiä. 

Samalla tässä käytiin läpi työnhakuprosessia josta jo mainitsinkin jossain (kenties). Aloitin joulukuun alussa siis visualistina ja nyt on 2 viikkoa uutta työtä takana. Kaikki on taas uutta ja jännittävää ja välillä on sellainen olo, että mitä mä tässä oikein teen, mutta pakko luottaa siihen että pärjää. Ja oikeasti osaakin jotain! Ainakin tulevaisuudessa... Mutta päällimmäisenä on niin ihana fiilis siitä, että on löytänyt oman paikkansa! 

Tänään sain myös Aasia-opintojeni kaikki tehtävät palautettua. On ollut aika kamalaa vaan väkisin kirjoittaa minimaalisella asiaan perehtymisellä monta sivua shaibaa, mutta nyt ei vaan aika riittänyt muuhun. Tenttipäivän essee-aihekin oli sellainen, että piti googlettaa, että mistä tässä pitää kirjoittaa. Mallioppilas vetää tyylillä.

Hommathan eivät vielä loppuneet tähän vaan vielä olisi raapusteltavaa niin koululle kuin työharjoittelulle ja opparikin pitäisi aloittaa... Mutta enää mikään ei kurista kurkkua ja viikon päästä alkava LOMA saa kyllä loputkin huolet unohtumaan hetkeksi. Vuosi 2015 voidaan aloittaa sitten taas paniikkikakka housuissa.