maanantai 23. helmikuuta 2015

Kävelykierroksen saldoa Berliinin keskustassa



Berliinin miniminireissulla oli lauantaille suunniteltu kiertokävelyä keskustassa kaverin johdolla. Ulkona oli niin jäätävän kylmä ilma, että mun perslihakset jäätyivät samantein eikä ulkona viitsinyt kyllä kauaa olla. Huristeltiin kuitenkin kunnon sisseinä ensin metrolla keskustaan Alexanderplazille ja käveltiin sieltä Brandenburgin portille. Loppuaika vietettiin valtiopäätalon lähellä sijaitsevassa kirjakaupassa, heh, päiväni kohokohta!

Aurinko pysyi koko päivän piilossa ja sai kaiken näyttämään hyvin harmaalta ja ankealta. Berliinin keskusta ei kyllä tehnyt vaikutusta vaikka tiedostankin, että olosuhteet olivat kyllä täysin kaupunkia vastaan. Asia mikä hämmensi, oli katujen suuruus ja kaikkien rakennusten väliset etäisyydet. Kuvittelin, että paikka olisi Lontoon tai Pariisin tyylinen, täynnä vanhoja rakennuksia vieri vieressä. Sen sijaan vastaan tulivatkin neuvostohenkiset betonirakennelmat. Aiheesta saa valistaa tietämätöntä! Sen opin, että Itä-Berliinissä oli tuota omien mielikuvien mukaista arkkitehtuuria, mutta keskusta kyllä jätti nyt ihan kylmäksi.

Samalla kyllä mietin mielessäni, että ehkäpä näin talvella olisi fiksua keskittyä matkustamaan lämpimiin paikkoihin ja kesällä voi sitten harrastaa Eurooppaa. Ei oo tehty mua noihin viimaisiin olosuhteisiin! Kuinka ihmeessä kaikki turistit jaksaa painaa täällä Suomessa kun lunta lentää naamalle vaakasuorassa?







sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Terveisiä arkiaherruksen keskeltä

Auringonlasku entisen ala-asteen pihalta

Nyt on mennyt hyvällä tavalla sen verran lujaa arjen parissa ettei kirjoittamisesta ole tullut yhtään mitään. Puuhaa on taas jokaiselle sormelle ja varpaalle ja vaikka välillä paniikkikakka vähän kutitteleekin, on yleisolo aivan mahtava. Reilu viikko sitten vietettiin Tampereella vanhojentansseja ja penkkareita. Näistä on itselle muodostunut jostain kumman syystä se konkreettinen merkki, että kevät on vihdoinkin tulossa. Tässä on saanut todistaa muutamia upeita auringonnousuja ja -laskuja ja päässyt nauttimaan aurinkoisista talvipäivistä, jotka tekevät talvesta oikeastaan ihan miellyttävän vuodenajan.

Auringonnousu työpaikan ikkunasta

Mitkä kaikki asiat sitten ovat menneet blogin edelle viime aikoina?

Työskentely täysipäiväisenä Visual Merchandiserina vie tietenkin leijonanosan viikosta. Kohta on 3 kk työskentelyä takana ja vaikka työ onkin sellaista, ettei siinä ole koskaan valmis vaan aina on jotakin uutta opittavaa, niin nyt vihdoinkin alkaa olla jo jonkinlainen perstuntuma hommiin. Päivät hurahtavat hetkessä ohi kun tekemistä on enemmän kuin aikaa ja välillä on jopa ankeeta (kuka olisi uskonut?!) lähteä kotiin kun töitä olisi voinut jatkaa vielä muutaman tunnin.

Palkitsevinta on nähdä oman työnsä jälki ja kuinka pikkuhiljaa omien osastojen yleisilme muuttuu ja jonkinlainen järjestyskin on havaittavissa. Koska töitä on paljon, työ on aikamoista taistelua aikaa vastaan eikä tuolla kyllä tule koskaan sellaista hetkeä, ettei olisi mitään tekemistä. Jollain tasolla pitää siis hyväksyä se ikuinen keskeneräisyys ja se on välillä haastavaa itselle. 

Parasta työssä ovat tietenkin työkaverit ja meillä on kyllä sellainen porukka upeita ihmisiä, ettei mitään järkeä. Tämä on ensimmäinen kerta kun on voinut puhua hyvinkin oudoista ja mielipiteitä herättävistä aiheista vapaasti ryhmälle ihmisiä ilman, että siitä olisi heti tullut kamalaa kiistelyä tai väittelyä. Kun on kyseessä luova työ ja luovat ihmiset, vahvoja mielipiteitä löytyy joka asialle. Sen vuoksi onkin niin ihastuttavaa, että juuri sellaisten ihmisten keskellä onkin saanut olla täysin oma itsensä ilman pelkoa tuomitsemisesta. Kaikkien näkemystä kunnioitetaan ja huumorilla ei ole mitään rajoja, läppää on heitetty niin ihmissyönnistä kuin omasta miesmausta.


Näkymät Moro Skybarista ystävänpäivänä

Kouluhan on yllättäen se toinen iso ajan hamstraaja ja sen kanssa on päässyt taas kärvistelemään kiitos oman inhimilliset rajat ylittävän kunnianhimon. Tällä hetkellä pitäisi vielä TAMKiin hyväksilukea työharjoitteluun 2 kk omasta nykyisestä työstä ja laatia sekä raportti että aikataulut koko 5 kuukauden rupeamasta. Maaliskuussa alkaa viimeinen pakollinen kurssi joka vaatii läsnäoloa ja siellä pitääkin sitten viettää muutamat illat töiden jälkeen. Herkkua! Myös venäjän kielen jatkokurssille on kaikki tehtävät vielä tekemättä. Jossain mielenvikaisuuden tuolla puolen otin itselleni lisäksi yhden kurssin yliopistolta ja kaikista aiemmista yliopistolle tehdyistä kursseista poiketen tämä on ollut todellinen pain in the ass. Joka toinen päivä mietin droppaavani siitä, mutta vielä ei ole luonto antanut periksi. Mitään hyvää numeroa tuosta ei ole kuitenkaan tulossa, joten saa nähdä kuinka käy.

Sain vihdoinkin itselleni opparin aiheen ja viikon päästä tapaan ohjaajani. Laadin opparianalyysiin aikataulun jossa valmistuisin toukokuussa tradenomiksi. Nyt on pitänyt taas tehdä tuttavuutta vanhan kunnon kaverini realismin kanssa ja todeta, että ehkäpä se oppari olisi valmis syksyllä. Tietää kuitenkin jo näin etukäteen ettei sitä pysty tekemään non stoppina joka ilta ja viikonloppu. Taas karkaa valmistuminen hyppysistäni hieman pidemmälle, mutta eiköhän se tästä.

Matkalla lähikauppaan

Myös ompelurintamalla on ollut pitkästä aikaa liikehdintää ja tässä on korjailtu ystävien vaatteita iltaisin sekä aloitettu myös hääpuvun tekeminen sellaisella 4 viikon varoitusajalla. Hääpuvun jälkeen onkin vuorossa viktoriaanisen ajan historiallinen puku, joka pitää olla valmiina toukokuussa. Höm höm...

Samalla tässä on Berliinin jälkeen käyty joogassa, thaimaalaisen ruuan kokkikurssilla, vierailtu Moro Skybarissa sekä Vapriikin Tom of Finland- näyttelyssä, kokkailtu hyviä ruokia ja nähty ystäviä. Reissujakin on suunniteltu ja pääsiäisen Lontoon lisäksi olisi keväällä vielä vuorossa Pietari, kenties Tukholma ja kesällä Belgia sekä Helsingissä Weekend - festivaalit. Ollaan siellä, täällä, joka puolella! Tässä viikonlopun aikana olen myös suihkinut kasaan kolme eri motivaatiokirjettä, CV:n sekä hakemukset CIMO:n kansainvälisiin työharjoitteluihin. Katsoo kevään aikana kuuluuko sieltä mitään.

Toivottavasti kirjoittaminenkin alkaa maistua taas (tuntuu, että nuo koulutehtävät tappavat kaiken luovuuden kirjoittamisen suhteen nyt) ja blogi heräisi hieman aktiivisempaan elämään. Nyt vain pitää priorisoida hieman näitä omia puuhailuja ja laittaa koulusta valmistuminen kaiken edelle. Ainakin melkein kaiken, heh!

Tampereen Keskustori <3

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Viikonloppu Berliinissä


Mun rakas ystävä muutti viime syksynä Berliiniin ja sillon jo lupasin, että tulen käymään heti kuin mahdollista. Heti kun mahdollista ei ollutkaan niin varmaa kun uusi työ alkoi joulukuussa eikä lomia ollut näköpiirissä. Onneksi työpaikka on parhain koskaan ja vapaata irtosi TAAS palkattomana versiona joten tuli vietettyä Berliinissä pidennetty viikonloppu.
 

Perjantaina Tampereella oli maailman täydellisin talvi-ilma kun lähdin kohti linja-autoasemaa ja ihastelinkin laskevaa aurinkoa koko matkan Helsinki-Vantaan lentokentälle tippa linssissä. Talvi on ollut todella pimeä (tai ainakin omasta mielestäni) ja myyrän elämä pimeyden keskellä ei ole ollut herkkua. Nyt tuli taas sellainen fiilis, että kyllä tämä tästä. Kesä, haistan jo sinut! (vai oliko se sulava koirankakka?)


Berliinissä tuli vietettyä  kaksi kokonaista päivää ja yksi ilta. Mulle tärkeintä oli nähdä ystävät ja hengailla heidän kanssaan enkä jaksanut ressata nähtävyyksistä tai paikoista joita pitäisi nähdä. Taisin hieman hämmentää jopa  liian lunkilla asenteellani, mutta saavutushan on valtava kun tällainen vanteiden kiristäjä on voinut olla vaan rennosti sohvan kulmassa. Kyllä sitä kerkiää myöhemminkin nääs!


Tulipa sitä kuitenkin tehtyä kävelykierros keskustassa tärkeimpien nähtävyyksien äärellä samalla kuin jäätävän vihmainen tuuli piiskasi naamaani ja liian ohuet legginsit päästivät koleutta sinne missä sitä ei kaivattaisi. Käytiin Mauerparkin torilla ihmettelemässä ihmisten myytäviä ja nauttimassa aurinkoisesta ilmasta keskustellen Berliinin mielenkiintoisesta polkupyörätilanteesta (pyörät pöllitään ja myydään järkyttävään ylihintaan). Näin myös Berliinin muuria niin Mauerparkin lähellä kuin itse paraatipaikalla graffittiseinien muodossa. Ja se kaikista tärkein: söin aivan älyttömän hyvää falafelia kohtuulliseen 3 euron hintaan! Jawohl!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Same same, but different

We have this saying in Thailand and it goes: Same same, but different.

Joka meinaa sitä, että melkein, muttei ihan. Mutta että siitä ei kuitenkaan tarvitse välittää. Tai hermostua. Sillä tämä toinenkin vaihtoehto on ihan yhtä jees. Mai pen rai eli ei se mitään. Siinä heti perään ehkä se tärkein maailmankatsomus mikä kannattaa ottaa käyttöön Thaimaassa.

Mä kirjoitin muistivihkooni jo reissun päällä tämän otsikon sillä meidän matka oli jotenkin niin kaikkea sitä mitä en odottanut sen olevan. Ja silti se oli ihan huippureissu ja nyt nuo kaikki omat "odotukset" vaan naurattaa. Kun ihmiset kyselee, että kuinka reissu meni, niin vastaukseksi yleensä tulee mun suusta jotakin outoa hyminää sillä on niin vaikeaa pukea sanoiksi sitä tunteiden kirjoa jota kävi läpi lyhyen kaksiviikkoisen matkan aikana. 

Miten sitten odotukset ja todellisuus erosivat toisistaan?


GIMME YOUR MONEY

Joulu ja uusi vuosi Thaimaassa pahimpaan high seasonin aikaan. Jo pelkkä lento Thaimaahan maksoi saman verran kun yleensä rahaa kuluu koko matkaan. Myös turistialueilla hengailu rokotti lompakkoa suuresti, erityisesti matkan alussa Phuketissa. Tai sitten sitä vain puutui rahan menoon eikä lopussa enää mikään tuntunut miltään. Tuntui järkyttävältä maksaa 200 bahtia eli 5 euroa jostakin fried rice annoksesta, joka kaiken lisäksi oli pahaa. Haaveilin vain ihanista katukikkareista joista heruisi herkullista ruokaa 40-50 bahtilla.


SUN, SEA & SAND

SSS niinkuin aikoinaan Teneriffaakin mainostettiin! Ajattelin, että kyllähän sitä matkan aikana pitää jonkin verran rannoilla manatoida ja hankkia se perinteinen kullanrapea rusketus. Mutta Thaimaa oli päättänyt toisin. Meinaan joka päivä satoi ja jos ei satanut niin me oltiin juuri silloin joko lentokoneessa, lautalla tai minibussissa matkalla paikasta Y paikkaan Z. Mutta ei luontoäiti nyt ihan mahdoton ollut ja kyllähän me myös rannalle päästiin. Silloin vain jostain kumman syystä aallot olivat sellaisia metrin korkuisia kuolemanvalleja.


SEXY BITCH

Tässä syksyn mittaan oli Instagrammissa tullut vastaan kivoja ranta- ja matkakuvia ja mähän ihan onnessani tein melkein muistiinpanot itselleni, että millaisia kuvia olisi kiva ottaa. Aina niiden ainaisten "yhyy, aurinko paistaa suoraan silmiini joten kurtistan naamani perseenreijäksi"-kuvien tilalle. Ostin jopa uuden vedenkestävän kameran meidän kaikkia tulevia cooleja snorklauskuvia varten! Niin mitä sitten tapahtuu?

No enhän mä käynyt kertaakaan uimassa! Edellinen kohta selittänee hyvin sen, miksi tämä wannabe-vesipeto pysyi tiukasti maan kamaralla. Meidän oli tarkoitus vielä pelastaa tämä onneton tilanne Bangkokissa hotellimme kattouima-altaalla, mutta sekin suunnitelma vesittyi. Kahdesti. Joten ei ole nyt eteerisiä vedenalaisia kuvia itsestä eikä muista. 


SNORKELING

Me yritettiin lopettaa tämä tahaton meriboikotti myös lähtemällä snorklausreissulle kansallispuistoon. Matkan aikana vaan kummasti alkoi sataa kaatamalla ja snorklaaminen peruuntui kylmän ilman ja sateen vuoksi. Sen sijaan me maattiin veneen penkeillä ja lattioilla kääriytyneenä meidän huiveihin ja pelastusliiveihin koittaen  selvitä hengissä tuosta piinaavasta 3 tunnista joka vielä jouduttiin olemaan merillä. Krapula ja 2 tunnin yöunet eivät auttaneet asiaa...



THEY SEE ME ROLLIN

Kuten reittikuvauksesta pääset lukemaan, oli meillä aika hektinen aikataulu. Oli ihmisiä nähtävänä ja paikkoja koluttavana kun matkakumppaneista kaksi eivät koskaan Thaimaassa ole aiemmin olleet. Matkasta aika iso osa kuluikin matkustusvälineissä istuessa, siirtymiseen valmistautuessa tai majapaikan etsinnässä. Puolessa välissä reissua tuntui, ettei me oltais muuta tehtykään kun vaan siirrytty paikasta toiseen, mutta loppupätkällä onneksi tahti hidastui eikä laukkua tarvinnut koko aikaa olla pakkaamassa.


FLU KITTEN IZ IN DA HOUSE

Jo aiemmat reissut ovat hyvin opettaneet kuinka kannattaa AC:n kanssa toimia jottei heti ensimmäisenä kaverina ole flunssa matkalla mukana. Tälläkin reissulla kaikki sujui alussa oikein hyvin, mutta ollessamme Krabilla, toinen kosteankuuman ilmaston mörkö odotti noutajaansa. Huoneemme oli maan tasossa ja jotenkin reissusta rähjääntyneenä me vaan annettiin asian olla kun huoneessa oltiin vain yksi yö. Ei olisi kannattanut, huone oli meinaan umpihomeessa. 

Thaimaassa saa tottua sellaiseen pieneen homeen hajuun sillä sitä on kaikkialla, mutta tuo oma huoneemme oli kyllä jo ihan toisesta ulottuvuudesta. Edes ilmastointi ei hajua poistanut ja jotenkin surkuhupaisaa, että ainoa paikka jossa oli ok olla, oli kylppäri! Oma moka tosiaan kun ei asiasta huomautettu, mutta mä olinkin sitten ainoa joka tästä kärsi (muut olivat saaneet jo hyvää siedätyshoitoa asumalla Lontoossa joka on toinen homeisten asuntojen luvattu maa). Tuon yhden yön aikana nenä ja aivot menivät tukkoon, ääni lähti ja loppureissun kuulostinkin vinkulelulta. Reissun aikana sairastuminen on kyllä suuri BUU!


Ei mitään pahaa jollei myös aimo annos kaikkea hyvää! Reissu ei ollut perinteinen rantalöhöilyloma, mutta se olikin sitten kaikkea muuta outoa ja hauskaa. Haasteista selvittiin ja sitä sopivasti tervehdyttiin Suomeen palatessa niin sai olla tikkana töissä maanantaiaamuna. Mä oon tässä pähkäillyt, että kuinka sitä lähtisi kirjoittamaan reissun jutuista ja oon nyt tullut siihen tulokseen, että vanha kunnon päiväkirjamainen aikajärjestys voitaisiin ottaa käyttöön. Joten ole mukana tai ole neliö!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

#bloggaritmansessa tammikuussa

Ylhäältä vasemmalta alkaen: Kaaosta ja kukkamekkoja, Curious Feet, Pöndekengissä, minä, Angata, Popot pogoillen
ja alhaalta vasemmalta: Hear the World´s Whisper, Tuntemattomaan ja takaisin, Laura let´s go ja Palmuasema

Taas aika rientää ja viikot kuluvat. Ensi viikolla koittaa jo lähtö Berliiniin! (Miten tässä kävi näin TAAS?) Tämä kirjoitus on jo hetken lepäillyt luonnoksissa, mutta illat ovat menneet nopeasti hyvien kirjojen tai ystävien parissa eikä aikaa kirjoittamiselle ole missään kohtaa tuntunut olevan tarpeeksi. Samalla se perinteinen nolous on nostanut päätään, tästähän olisi pitänyt kirjoittaa jo aikoja sitten!

Tampereen Blogimiitti jatkui tammikuussa koko viikonlopun ajan, itse pääsin perjantain lisäksi osallistumaan vielä lauantain aamupäivän puuhiin ennen kuin muut menot veivät mennessään. Lauantai alkoi Juice-kirjastossa heti YLE:n radiohaastattelulla, johon onneksi pääsin Teean ja Marian kanssa yhdessä. Pörröinen mikrofoni oli hieman kuumottava niin aamutuimaan kun aivot olivat vielä horteessa, mutta onneksi sitä sai aika fiksun kuulosta tekstiä suustaan ulos. Juttu on luettavissa täältä.


En ollut aiemmin kuullutkaan Juicen kirjastosta, mikä on jälleen kerran hyvä osoitus siitä, kuinka ihminen sokeutuu asuinpaikalleen. Olisi hyvä aina välillä katsella omaa kotikaupunkiaan ulkopaikkakuntalaisen silmin ja havahtua siihen kuinka paljon kaikkea mielenkiintoista löytyy ihan kotioven takaa. Me saimme hyvän esittelyn kirjaston synnystä sekä Juicen kirjaharrastuksesta jonka hedelmiä paikan lukuisat kirjat ovat. Tällaisena järkyttävänä kirjahamsterina oli mielenkiintoista kuulla Juicen kirjojen keräilystä.

Kirjasto oli varattu meille kahden tunnin ajaksi jonka aikana Rosita ja Anna kertoivat omasta kirjaprojektistaan koskien yhteistyötä blogien ja yritysten välillä. Saman asian tiimoilta keskusteltiin omista kokemuksista ja ajatuksista ja oli mielenkiintoista kuulla jokaisen oma mielipide asiaan. Kaksi tuntia kului aivan liian nopeasti!


Juicen kirjaston jälkeen suuntasimme Tullintorille City makkarabaariin jossa myytiin jo itselle entuudestaan tuttuja Tapolan tuotteita. Saimme yhteistyön tiimoilta lounasannoksemme alennettuun hintaan (joka normaalisti maksaa 6,90 e eli ei paljon mitään) ja itse päädyin epäröimättä lihapulliin ja perunamuusiin. Teppo Tapola kertoi meille enemmän Tapolan yrityksestä sekä City makkarabaarin alkutaipaleesta samalla kun me yritimme päihittää suuret ja herkulliset ruoka-annoksemme joiden kyytipojiksi saimme lisäksi mustaa makkaraa.

Oli hauskaa kuulla tarinoita ulkomaalaisista vierailijoista ja pääsimme ihmettelemään myös lounaspaikan vieraskirjaa mihin oli kirjoitettu terveisiä monilla eri kielillä ja kirjoitusmerkeillä. Kuulemma erityisesti japanilaiset tulevat mielellään ihmettelemään mustaa makkaraa pyytäen mahdollisuutta päästä kuvaan kyseisen herkun kanssa ja jokunen urhea aina uskaltaa myös maistaa itse makkaraa. 


Lounaan jälkeen mun pitikin jo rientää kotiin sillä illalla oli tiedossa sirkustelua vanhan harrastusporukan kanssa. Muut jatkoivat päiväänsä vielä bussikierroksen ja Finlaysonin kävelykierroksen puitteissa. Mukana miitissä olivat blogien AngataPopot Pogoillen, Curious FeetHear the World´s WhisperPalmuasemaTuntemattomaan ja takaisinLaura Let´s go, Kaaosta ja kukkamekkoja sekä Pöndekengissä kirjoittajat. Kiitoksia kaikille vielä näin jälkikäteen kivasta tapahtumasta!

Annan kirjoittama blogikirjoitus ”Kiitos yksityiskohtaisesta jutusta!” - Miksi matkabloggaajaa kannattaa käyttää yhteistyön merkitsevyydestä sekä miitistä on luettavissa Tampere All Brightin nettisivuilta. Matkailuaiheinen artikkeli Suositteluita paikallisilta rakkaudella löytyy myös Tampereen Seudun Vetovoima-julkaisusta.




* Yhteistyössä mukana City Makkarabaari *