lauantai 28. maaliskuuta 2015

LADYBOYS & BUCKETS


Kuten aiemmassa Thaimaan reissua koskevassa kirjoituksessa jo mainitsin, matka ei mennyt ihan perinteisen kaavan mukaan, mutta sehän ei tällaista torakkaa hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Reissun kaksi ekaa päivää vietettiin Phuketissa jonne lensin Bangkokista suoraan saapumisen jälkeen Nok Airilla. Kaverit olivat viettäneet jo kolme päivää Chiang Maissa ja saapunet Phuketin kentälle tunti ennen meikäläistä. Lämpimän jälleennäkemisen jälkeen (kaikki hikoiltiin kuin pienet siat) otettiin minibussi hostellille ja samalla saatiin pieni kiertoajelu Phuketissa, ajoihan auto tietenkin Patongin ja Kutan läpi ennen saapumista Karonille.


Muutkin ovat nyt Thaimaan biitseistä kirjotelleet ja maininneet, että sotilasjuntta on tyhjentänyt rannat kaikista rantatuoleista ja kaupustelijoista tavoitteenaan saada paikat taas autenttisen näköisiksi sekä kaikille avoimiksi ilman mitään riistohintaisten rantatuolien vuokraamista. Tuo Karonin ranta ei nyt tyhjyydestään huolimatta hetkauttanut mitenkään suuntaan eikä toiseen. Jotenkin nuo rantakylät on loppujen lopuksi niin samanalaisia, ettei niistä enää oikein saa mitään irti, tällainen HC-trävelleri kun oon. Samaa shittii eri kohdassa karttaa. Suomeksi: olen vain katkera vanhapiika joka ei osaa nauttia elämästä. Lievemmin sanottuna sitä on selkeästi nyt rantaleijona hetkensä elänyt hetkeksi ja muunlaiset kohteet kiinnostavat enemmän kuin rannalla löhöily.


Ehkä tulisimman tom yam- keiton jälkeen (sanoin tarjoilijalle mai pet, mut kai se ajatteli, että vitsailen) arvottiin, että sukelletaanko syntien mekkaan eli Bangla roadille. Edelliskerran kauhut vuodelta 2011 eivät olleet vielä haihtuneet mielestä ja tämäkin reissu korkattiin heti ekana leidareiden huijauksella. Ei voi käsittää kuinka idiootti vielä näin vuosienkin jälkeen voi olla! Tosin pakko puolustaa itseään sillä, että Koh Taon Ladyboyt antoivat ottaa kuvia ihan ilmaiseksi toisin kuin nämä Phuketin kanssasisaret, jotka vaativat siis parista kuvasta jokaiselta 200 bahtia eli 5 euroa. No, John maksoi joviaalina samalla kun ite luikin takavasemmalle. Oli taas sellainen löysät pois- alku ensimmäiselle illalle, tervetuloa Banglalle!


Päädyttiin loppuillasta jonnekin Banglan sivukujalle pieneen yökerhoon jossa käy paljon Phuketissa työskenteleviä valkonaamoja. Nimeä en muista, mutta paikka oli oikeasti aivan loistava! Todella hyvä DJ, hyvää musaa ja juomista saatiin alennuksia kiitos Maaritin kaverin Rosan, joka työskenteli Phuketissa matkaoppaana. Ei loppuneet bucketit kesken. Ja mikä parasta, pääsin tanssimaan koko sieluni kyllyydestä! Kai tiedätte sen fiiliksen, jolloin kaikki tanssimoovsit vaan osuu kohdalleen ja meininki tanssilattialla on sellaista never ending -ilotulitusta? Mä vikkelänä siiselinä bongasin paikallisen homomies/naisystävä-combon jotka osasivat tanssia hyvin ja joiden sekaan wiglailin itseni. Ja sen jälkeen oli koko kansa polvillaan. Haha, kyllä tuota iltaa muistelee vielä pitkään lämmöllä!

Mitä tässä tapahtuu? Missä tuon tytön käsi on??

Yö vaihtui aamuksi kun lähdettiin takasin hostellille seiskaleiskan kautta. Mikä siunaus onkaan, kun kauppa on auki 24/7, yksi asia jota kaipaa Suomessa välillä. Olen kyllä vieläkin ihan äimistynyt, että mistä sitä on veistänyt voimia jaksaa tuo koko yö yli 20 tunnin matkustamisen jälkeen, mutta varhaisesta vanhuushöperöitymisestä huolimatta sitä näköjään pystyy vielä vetäsemään pari kertaa vuodessa party animal -moodin päälle. Seuraava kerta onkin siellä Tomorrowlandissa, sitä ennen on hyvä pitää tällainen puolen vuoden palautumiskuuri ettei saa sydänkohtausta.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Thaimaan makuja Tampereella


Joka kevät ja syksy Tampereella asuville kilahtaa postiluukusta Tampereen Työväenopiston sekä Ahjolan kansalaisopiston kurssiesitteet. Myös tämän vuoden alussa pläräsin esitteet läpi suurella mielenkiinnolla, mutta aiemmista vuosista poiketen oli nyt aivan pakko laittaa muutamat kurssit ylös. Nimittäin ruokakurssit!

Onneksi sain kaverini mukaan ja päästiin ajoissa varaamaan omat paikkamme. Jos jotain huonoa opistojen kursseista voisi sanoa, niin niiden järkyttävä suosio välillä masentaa, sillä läheskään kaikki eivät pääse toivomansa harrastuksen pariin. Meilläkin livahti sivu suun Marokkolainen ilta, mutta onneksi kahden kerran Thaimaalaisella ruokakurssilla oli vielä tilaa!


Kokkipäivät pidettiin helmikuussa viikon välein ja molempina päivinä kokkailtiin klo 17-20.45 välinen aika Tampereen Kalevassa Sammon koululla. Kurssimaksuun sisältyivät kaikki raaka-aineet ja kahden päivän makumatka Thaimaahan kustansi 56 euroa. Kurssin pitäjänä toimi Pannee Jokinen jolla on oma catering-palvelu Tampereella ja jonka thai-kielen kurssilla kävin pari vuotta sitten. Tiesin jo siis etukäteen, että hyvä ja aivan mahtava tyyppi on opastamassa meitä thaikeittiön saloihin!

Kurssin aikana saatiin pientä infoa niin thaimaalaisesta kulttuurista kuin ruokakulttuurista ja opittiin tekemään eri alueiden tunnusruokia. Ensimmäisen päivän teemana oli Pohjois-Thaimaa sekä Itä-Thaimaa ja toisella kerralla keskityttiin Etelä-Thaimaahan ja Bangkokiin. Ruoat valmistettiin itse alusta lähtien 3-4 hengen ryhmissä ja lopuksi tietenkin kaikki SYÖTIIN.


Ensimmäisellä kerralla tehtiin jauheliha-yrttisalaattia Larb Nua, kanakeittoa Tom Yum Kai ja Curryporsasta pohjoisen tapaan Kaeng Hang Le. Viikon päästä vuorossa olivat taas Etelä-thaimaalaista paistettua porsasta Muu Kua Kling, Phanaeng-curry Phanaeng Kai ja karamellisoitua porsaanliha Muu Wan

Omiksi uusiksi lemppareiksi nousivat ehdottomasti tuo jauheliha-yrttisalaatti sekä karamellisoitu porsas. Siis voiko mikään olla yhtä hyvää? Samalla kun oppi uusia reseptejä, sai hyvän katsauksen niistä raaka-aineista mitä Tampereelta on mahdollista löytää. Kurssin jälkeen kaappiin onkin kulkeutunut vaikka mitä uutta ja jännää aasialaisista kaupoista ja mikä parasta, kesällä Lidlistä ostettu riisikeitin on nyt käytössä. Enää en voisi kuvitellakaan tekeväni riisiä kattilassa, haha! Omana ongelmana kun on aina ollut mielenkiinnon herpaantuminen riisin keittämisessä jolloin saa aikaan vain puuromaista mössöä niin keittimen "painetaan nappi alas ja annetaan olla" on aivan täydellinen ratkaisu. Suosittelen kaikille lämpimästi!


Kursseilla parasta oli myös se ihanan välitön ja ystävällinen tunnelma kun toisilleen tuntemattomat ihmiset kokkaili ja söi yhdessä. Chiang Main kokkikurssilla oli samanlainen fiilis ja vaikkei nämä Tampereen puitteet ihan yltäneet Thaimaan tasolle (luomutila keskellä viidakkoa), oli meillä silti aivan mahtavat kaksi päivää. Ihanaa tehdä jotakin kivaa ja samalla oppia uusia asioita. Onneksi omat kokkailut eivät myöskään päättyneet tähän, sillä huhtikuussa on vuorossa Ranskalainen illallinen.

Aroi Maak!
 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Suomenlinnassa


Itse kuulun niihin luusereihin jotka eivät Suomen sisällä ole käyneet oikein missään. Tämän asian muuttamiseksi on kuitenkin tehty viime toukokuusta lähtien kovasti töitä ja pientä edistystä ON tapahtunut. Olen kalenteriini askarrellut pientä listan tynkääkin paikoista joita olisi mahdollista käydä tutkimassa ihan vain viikonlopun puitteissa (inspiraatioksi sille, että vapaat voi viettää muuallakin kuin omaan kotiin linnoittautuneena).  Yksi listan paikoista oli tietenkin Suomenlinna. Oman huonon Helsinkituntemuksen vuoksi en ole osannut hahmottaa, että sinnehän ei ole vaiva eikä mikään matkustaa. Vähän sama kuin Tampereen keskustasta Viikinsaareen.


Lähdettiin kaverin kanssa ennen kukon pieremää satamaan ja meidän kanssa lautalle astelehti vain muutama aasialainen turisti. Saatiin koko vierailun ajan pyöriä aika hyvin omissa oloissa, ruuhkat tulivat meidän jo lähtiessä pois. Oli aivan järkyttävän kylmä ja viimainen ilma niin meidän pikkainen retki kesti vain tunnin verran, mutta sen aikana kierrettiin aika laaja alue. Kaverin kuvailemia "salaisia" tunneleita ei löydetty, mutta muurin sisälle päästiin talsimaan ja samalla löydettiin kaikki otolliset viininjuontipaikat maisemanäköalalla. Suomenlinnasta tuli jotenkin vahvasti itselle mieleen Vanha Tallinna ja sen jyhkeät muurit.


Eniten itseäni ihastuttivat "Hobitin" talot. Olin niinkin onnesta soikeena näiden näkemisestä, että kuvienottokiimassa astuin suoraan lätäkköön ja loppuaika käveltiinkin kenkä litimärkänä... (yksi syy lisää poistua nopeasti sisälle lämpimään). Mutta mitä ihmeen varastoja nämä ovat? Tietääkö joku?

Kesällä on ehdottomasti tultava uudelleen eväiden kera! Mun mielestä on jotenkin ihan käsittämätöntä, että tuolla voisi asua!


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kuinka päästä Tomorrowlandiin?


He jotka ovat vihkiytyneet Tomorrowlandin luonteeseen tietävät, että lippujen saaminen festareille on kaikkea muuta kuin selviö. Lippuja myydään rajoitettu määrä ja vaikka tämä rajallisuus onkin huimat 180 000 lippua, ne katoavat joka vuosi nopeammin kuin se kuuluisa pieru Saharaan. Kun globaali lipunmyynti alkaa, saattaa samaan aikaa ympäri maailmaa olla jopa 2 miljoonaa ihmistä kirjautuneena järjestelmään. Jokaisella henkilöllä on mahdollisuus ostaa 1-4 lippua joten lippujen saajien prosenttimäärä kaikista halukkaista tipahtaa entisestään. Kuinka sitten lippujen hamuaminen omiin tahmaisiin tassuihin onnistuu? Kokosin tähän kuuden kohdan listan joka ainakin auttaa kaikkia untuvikkoja hahmottamaan prosessia hieman paremmin.


1. KERÄÄ MOTIVOITUNUT 2-4 HENGEN PORUKKA

Ensimmäinen kompastuskivi oikeastaan minkään suunnitelman toteuttamisessa on yleensä feidaaminen. Kaikille varmasti tuttu tilanne: kaverit innostuvat jostakin jutusta, mutta hetken päästä huomaakin olevansa se last man standing kuin muilla ei ole a) rahaa b) aikaa c) kumpaakaan. Aika monet jutut jää tekemättä jos ei yksin tahdo lähteä (sympatiseeraan ihan täysin tätä) muttei myöskään saa ketään mukaansa. Parasta olisikin jo heti alussa lyödä homma lukkoon ja jos kyseessä on isompi porukka, niin kylmän viileästi myös asettautua valmiiksi ajattelemaan, että 50% tipahtaa matkasta jo ennen itse matkaa. Näin se konkreettinen feidaaminen ei tunnu enää niin pahalta.

Tomorrowlandissa monet liput myydään majoituksen kera. Oli kyseessä sitten hotellihuone tai teltta, lippupaketit myydään joko kahden tai neljän hengen nipuissa. Eli vaikka lähtijöitä olisi ollut 3, paketti tulee silti neljälle ja kolmeen jaettuna maksaa tietenkin enemmän. Parittomalle määrälle ihmisiä ainoa lippuvaihtoehto majoituksen kanssa on leirintäalueella alueella "tuo oma telttasi" jossa tietääkseni määritellään monen hengen teltta on kyseessä. Siellä liput ovat halvimmat ja happopäissään sekoilevien ihmisten määrä korreloi tietenkin tämän faktan kanssa aukottomasti.

Parittomalla määrällä voidaan myös omasta luonteesta riippuen joko savustaa kolmas pyörä jollakin hyvällä syyllä porukasta pihalle (aika nastya) tai ostaa liput neljälle ja wiglailla vielä ennen festareita joku mukaan. Tämän ei luulisi olevan mikään ongelma, sillä jos kaveripiirissä ei kukaan ole kiinnostunut niin viimeistään ihan yleisessä myynnissä saa alta aikayksikön jonkun karvakaverin mukaansa.


2. ENNAKKOREKISTERÖIDY AJOISSA

Jotta lippuja ylipäätänsä pääsee ostamaan, pitää etukäteen rekisteröityä ostajaksi Tomorrowlandin sivuilla. Tämä on itseasiassa todella hyvä juttu myös siltä kannalta, että jos sitä sitten pääseekin itse myyntitilanteessa jonon ohi ostamaan lippuja, ei tarvitse enää kirjoittaa omaa osoitettaan tai nimeään mihinkään, se kun voi olla hetkellisesti unohtunut pienen psykoosin siivittämänä. 

Jos lähtijöitä on enemmän, niin älkää missään nimessä tehkö sitä aloittelijan virhettä, että vain yksi henkilö rekisteröityy ja muut odottelee iilimatoina, että ihme tapahtuu. Kaikkien kannattaa rekisteröityä ja jos haluaa parantaa todennäköisyyttään saada liput, kantsii pistää myös tyttö- ja poikaystävät, vanhemmat, isovanhemmat ja naapurin Tiina rekisteröitymään palveluun. Just in case.

Ennakkorekisteröinnissä pyydetään kaikki henkilötiedot valmiiksi ja tässä vaiheessa sillä ei ole väliä, onko ostaja tulossa festareille itse vai ei. Myöhemmin kun liput rekisteröidään henkilökohtaisiksi, tietoihin syötetään tulijoiden nimet ja muut tiedot.

3. LAADI TAISTELUSUUNNITELMA

Kannattaa ennen H-hetkeä sopia matkakavereiden kanssa siitä, kuinka "pitkälle" on ok mennä lipunmyynnissä. Majoitusvaihtoehtoja on monia ja niiden hinnat vaihtelevat ihan jostain 300 euron tietämiltä aina tuonne 1000 euroon per nassu ja varmasti ylemmäksikin. Kun säännöt ovat selvät mitä eri vaihtoehtoja on ok kytistellä, helpottuu se piina itse jonotusprosessin aikana kun ei tarvitse siinä tuhlata tärkeitä sekunteja palaveeraamiseen tai siihen, että joku alkaakin vinkumaan, että lippu maksaakin nyt 100 euroa enemmän kuin piti. Itse oston aikana tällaiseen ei ole aikaa.

Taistelusuunnitelmaa laatiessa kannattaa myös pohtia sellaisia asioita kuin tietokoneiden sijoittelu ja majoitusvaihtoehtojen hajautus jos ryhmästä sattuukin pääsemään lipunmyynnin jonotuksessa läpi enemmän kuin yksi. Sijoittelulla tarkoitan tässä sitä, että netissä liikkuu paljon tietoa siitä, mitkä kaikki jutut parantaa tai ei paranna mahdollisuuksia lipun saamiselle ja siitä on ainakin paljon kärttyisää kommenttia, että 10 hengen porukan on turha istua samassa huoneessa omien läppärien ääressä kun lipunmyynti alkaa. Kaikkihan on silloin käyttämässä samaa nettiä jossa nopeus sitten jakaantuu (tai jotain sellaista, nörtit tietää) ja lopulta kukaan ei todellakaan pääse jonossa läpi. Parempi siis jos kaikki hengailee omilla tahoillaan. Meillähän tämä vietiin ihan uusiin ulottuvuuksiin kun meikäpallo oli lipunmyynnin alkaessa Berliinissä ja kaveri Helsingissä. Siinä teille omistautumista isolla kädellä.

Majoitusvaihtoehtojen hajautus meinaa taas sitä, että jonotuksessa kun pääsee läpi niin alussa valitaan joko hotellipaketit tai Dreamville (leirintäalue). Kun valitsee jomman kumman, näkee vain sen vielä myynnissä olevat vaihtoehdot. Takaisin valikossa ei pääse helposti vaan pitää painaa "aloita alusta" nappia ja jälleen kerran elintärkeitä sekunteja kuluu. Näin ollen me esimerkiksi sovittiin jo valmiiksi, että kumpi tähtää mihinkin vaihtoehtoon ja jos molemmat oltaisiin päästy läpi, olisi ollut mahdollista kompensoida toisen epäonnistuminen sillä, että toinen hamuilee toista lipputyyppiä joka olisikin vielä saatavilla sen yhden nanosekunnin ajan.


 


4. KUIVAHARJOITTELE

Tomorrowlandin lipunmyynti etenee kolmessa aallossa. Ensimmäisenä tulevat myyntiin Belgialaisten liput. Heillä on vähän kuin etulyöntiasema oman maansa festariin. Seuraavaksi pärähtää käyntiin Global Journey, jossa myydään festarilippu+majoitus+lento/juna/hotelli-komboja. Suomesta pystyi ostamaan paketin, jossa olisi ollut ensin lennot Tukholmaan tai Köpikseen (vanha ei enää muista kumpi!) ja siitä matka olisi jatkunut Tomorrowlandin omalla teemalentokoneella pääkallopaikalle. Halvin tällainen lippu oli muistaakseni 1200 euroa.

Jos hillot lompakon pohjalla ei veny tällaiseen kustannuserään, kannattaa Global Journey ottaa kuivaharjoituksena omaa lipunostoa varten. Itse siis kirjauduin tikkana sivulle kun lipunmyynti alkoi ja ihan vaan "harjoittelin" muka ostamalla liput ja keskeytin tapahtuman luottokortin tietojen ilmestyessä ruutuun. Tämän harjoittelun aikana kävi aika selväksi kuinka nopeasta toiminnasta on kyse, sillä 2 minuuttia yli lipunmyynnin aloituksen oli jo kaksi Suomen lennoista myyty loppuun kokonaan (lentoja oli yhteensä kolme). Samalla pääsi näkemään miten sivusto toimii. Esimerkiksi jonkun pakettityypin myydessä loppuun, se kuitenkin näkyi vaihtoehtona, mutta alasvetovalikosta ei päässyt valitsemaan haluttua henkilömäärää. Tästä sitten tiesi jo valmiiksi, että omassa lipunmyynnissä ei jää runkkaileen näiden pakettien kanssa vaan etsii heti seuraavan joka näyttää vapaata ja iskee siihen kiinni.

Toinen kuivaharjoittelun muoto oli mulla mielikuvaharjoittelu jota esimerkiksi monet kilpaurheilijat käyttää reenatessa. Meikä tyynesti lataili puhelimeensa Tomorrowlandin edellisten vuosien afterparty-miksejä ja kuunteli kaksi viikkoa putkeen joka aamu töihin kävellessä niitä kuvitellen olevani paikan päällä. Ok, foliohattuhommia, mutta mä oon aina kaikissa "tärkeissä" jutuissa kuvitellut tapahtumat etukäteen monen monta kertaa, jolloin vaikkei mitään toistoja ole fyysisesti koskaan tapahtunut, on tapahtuman kulku uponnut aivojen syövereihin.


5. PIDÄ PÄÄ KYLMÄNÄ

Ainakin mua tuppaa vähän jännittämään kaikki mahdolliset vähänkin vaativammat suoritukset. Kellon lähestyessä viittä iltapäivällä (jolloin lipunmyynti alkoi globaalisti), istuin koneen ääressä täristen ja hyvä kun näppiksellä pystyin edes kirjoittamaan kiitos runsaan kämmenhikoilun. Tärkeintä oli siis pitää mieli kohdistettuna haluttuun lopputulokseen ja välttää hätiköimistä.

Mietimme kaverin kanssa pitkään, kannattaako rekisteröitymisvaiheessa tullutta linkkiä lipunmyyntiin avata jo ennen klo 17 vai vasta sillä nimenomaisella sekunnilla kun lipunmyynti alkaa. Ennen lipunmyynnin alkua linkkiä painamalla aukeaa se sama jonotussivu, mutta tekstinä lukee tieto siitä, milloin lipunmyynti alkaa. Teimme niin, että kaveri aukaisi sivun jo etuajassa ja mä jäin taas odottamaan sähköpostiini ajan kulumista ja painoin linkkiä tasan klo 17.00.

Kun pääsee jonotusvaiheeseen niin tärkeintä on, ettei missään, MISSÄÄN nimessä päivitä sivua sillä silloin tipahtaa jonon hännille. Itse en uskaltanut edes toista ikkunaa avata vierelle vaan lainasin kaverin läppäriä josta pidin yhteyttä kaveriin Facebookin avulla. Jonotusvaiheessa sivulla lukee, että olet jonotusvaiheessa (daah), älä sulje äläkä päivitä sivua. Muuten sivulla ei liiku mikään eikä mikään vaihdu jonotuksen aikana (tämä ehkä juurikin saa jotkut päivittämään sivunsa kun tuntuu ettei mitään tapahdu).

Sivu itsessään päivittyy ku pääsee jonotusvaiheeseen ja valittavat lippuvaihtehdot silloin ilmestyvät näkyviin. Koska me oltiin niin hyvin sovittu etukäteen, että mikä voidaan ottaa, niin heti kun se meidän listan eka vaihtoehto pärähti verkkokalvoille (jännää oli, että se meijän halvin vaihtoehto oli saatavilla ja ne kalliit numero 2 ja 3 olivat jo loppuunmyyty) mä sekuntiakaan miettimättä klikkasin sitä ja siirryin maksamaan luottokortilla.

Tässä kohtaa on muuten sitten hyvä jo etukäteen tietää, että tilillä/kortilla on tarpeeksi oravannahkoja lippujen ostoa varten. Neljän hengen liput voivat helposti maksaa 1600-2000 euroa ja kun etukäteen ei voi tietää kenen arpaonnella jonotuksesta pääsee läpi, pitäisi kaikilla jonottajilla olla lippujen verran katetta tilillä.

6. HANKI JUMALTEN SUOSIO

Loppujen lopuksi täytyy sanoa, että se on varmasti vain universumin sairasta peliä, että kuka tässä tilanteessa saa ne liput ja kuka ei. Miksi joku, joka on jonottanut 2 vuotta lippuja ei ole päässyt edes ostovaiheeseen kun taas minä, joka keksi sattumalta, että tänä vuonna meenkin tuonne sai ne heti ekalla yrittämällä? Ei mee tasan nallekarkit. Voiko Berliinissä ololla olla jotain vaikutusta? Pääsin jonotuksesta läpi 10 minuutissa kun taas kaveri Helsingissä ja hänen poikaystävänsä jonottivat yli 45 minuuttia jonka jälkeen sivu päivittyi kertomaan, että kaikki liput ovat nyt myyty loppuun. Onko sillä merkitystä, että avasin linkin vasta lipunmyynnin alettua?

Niin tai näin, sanon, että se oli KOHTALOA, että saatiin liput. Meidän kuuluukin mennä sinne tänä vuonna. Varmaankin siksi, että mitä luultavammin ISIS hyökkää sinne tai jotain muuta jännää ja kivaa tulee tapahtumaan. Mutta se on sen ajan murhe.

*****


Toivottavasti joku, joka lippujen ostoa on suunnitellut saa tästä itselleen loistavia vinkkejä tulevaisuutta varten. Netissä ei loppujen lopuksi ihan älyttömästi tästä infoa ole, joten tässä taas ollaan kansalaisvelvoitteiden äärellä jakamassa tietoa ja taitoa lähimmäisille. Jos kysymyksiä herää niin laittakaa niitä ihmeessä kommenttiboksiin. Aloha!

perjantai 13. maaliskuuta 2015

MUISTA KUKA OLET



Vuosi sitten jysähti sisuskaluihin hyvin epämiellyttävä ja raastava tunne. Bangkokissa oltiin juuri yhdellä yliopiston kurssilla käyty läpi expatien työnkuvaa ja kuinka ulkomaan komennukset vaikuttaa yleisesti elämään. Omaan peräreikään tuli hyvin vahva tunne siitä, että nyt ollaan tietynlaisessa elämän taitepisteessä (mietin oikeaa sanaa, mutta haaravälissä ei taida olla se?). Mitä sitä haluaa tulevaisuudelta? Kuinka elämän pitäisi muotoutua?

Siinä suuren ahdistuksen pyörteissä mielessä vilisivät useat eri vaihtoehdot. Ollako vai eikö olla? Palatako vai lähteäkö muualle? Ura maailmalla vai humppaelämä Suomessa? Kyllä siinä muutamat tiukat paneelikeskustelut tuli käytyä aiheesta parisuhde ja kompromissit. Ja kuten jokainen tätä blogia silloin seurannut tietää, valitsin sitten sen Suomen. Auvoisa wannabe-keskiluokkainen elämä kutitteli nenäkarvoja.


Miksi tämä kebabbi lentää juuri nyt seinälle? Vanhapiikailu on jatkunut nyt puolisen vuotta oikeastaan aika hyvissä fiiliksissä, verkkarit lepattaa kotona ja tyynyäkin voi halailla. Mulla on maailman ihanin työ sekä työkaverit enkä olisi niitä saanut ellen olisi tullut kiltisti kotiin. Koko maailma on avoinna ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä on tuhottoman paljon! Maailma kutsuu jossain vaiheessa taas, mutta vielä ei tiedä milloin ja miten.

Tässä parin viikon sisällä on kuitenkin jysähtänyt vitutuskäyrä aivan uusiin ulottuvuuksiin kun on joutunut hoitamaan pari juttua entisen kanssa. Tämä viikko onkin mennyt syväanalysoidessa tätä omaa uudelleen herännyttä halua käydä jonkun kaulavaltimoon kiinni.


Olen nyt tullut siihen lopputulokseen, että syy miksi tämä on ollut todella vaikea pala nieltäväksi, piilee tuossa alussa mainitussa käännekohdassa. Tein kompromissin ajatellen meitä enkä itseäni ja taisinpa perustella sen vielä jollakin päivänvaloa kestämättömällä horinalla yhteisestä tulevaisuudesta Ylöjärven metsässä. Siksipä tilanne varsinkin syksyllä oli vähän sellainen, mitä voisi kuvailla lohkaisulla: "enpä voittanut lotossa, mutta onneksi iso mies perseraiskasi matkalla kotiin". Ei ollut mikään voittajafiilis siinä kohtaa kun kaikki pyyhkäistiin alas naaman edestä. Että tämän takiako sitä heitti monet mahdollisuudet romukoppaan?


Joten se kyrpiintyminen itseensä ja omaan tyhmyyteen on asia jota kyllä vielä pyöritellään tämän torakan elämässä hetki. Vaikka kahden ihmisen yhteiselossa pakostakin tulee olemaan asioita joissa pitää tulla toista vastaan, niin tämän opetushetken tiimoilta voisin sanoa, että on myös asioita joissa ei yksinkertaisesti ole varaa tinkiä. Ja niistä oleellisin on omat unelmat. Niistä kun luopuu niin ei hyvä heilu.

Vaikka toisaalta haluaakin säilyttää luonteessaan sen heittäytymisen ja all in-asenteen niin olisi myös hyvä oppia tunnistamaan ne hetket jolloin on valumassa itsepetoksen syövereihin toisen vuoksi. Tässä huomasin sen, että kyseisen ihmisen katoaminen elämästä ei lähellekään ollut niin tuskallista kuin monien mahdollisuuksien väliin jättäminen tämän samaisen henkilön takia. On hyvä näin jälkiviisaana tajuta, että senhän pitäisi mennä niin, että se toinen auttaisi ponnistamaan entistä suurempiin korkeuksiin eikä olisi vain hidasteena roikkumassa nilkoissa.

Kuten kaveri fiksuna totesi, vielä tulee hetki jolloin tapaa henkilön joka tuo yhteiselle soppalautaselle muutakin kuin lusikan jolla kauhoa. Tätä maagista hetkeä odotellessa... en taida pidätellä hengitystä kuitenkaan. Ainakaan hirveästi.





maanantai 9. maaliskuuta 2015

Festivaalikesä 2015

Mitä tulee,
kun yhdistetään neljän päivän festivaalit 
ja henkilö, joka ei ole koskaan edes käynyt teltan sisällä? 

Menestystarina!

Jaa, ettekö usko?




TOMORROWLAND 

Kaikki teknopetterit tietävät jo käsitteen asemaan nousseesta elektronisen musiikin festivaalista, Tomorrowlandista. Pardit järjestetään Belgiassa Boomin kaupungin läheisyydessä ja 4 päivän ajaksi alueen väkimäärä kasvaa noin 200 000 ihmisapinalla. Festarit on järjestetty vuodesta 2005 lähtien eli tänä vuonna on luvassa 11. kerta uskomattomassa satumaailmassa maailman kuuluisimpien soittajien musiikin parissa.

Tällaisena omaa rauhaa rakastavana ja suuriin ihmismassoihin helposti kyrsiintyvänä henkilönä oon aika pitkään aatellut, etteivät mitkään festarit, ja todellakin tarkoitan ettei mitkään, ole sen vaivan arvoisia, että löytäisi itsensä jostain mutaisesta telttamerestä jyrsimässä omaa kättä irti paniikkikohtauksen parissa.

Vuoden alussa kuitenkin kaverini lausui mulle ne maagiset taikasanat, jotka saivat mut ajattelemaan mikä ettei. Aika kuluu eikä sitä enää nuoremmaksi muutu, ensi vuonna on vielä hankalampi mennä kuin nyt. Jos joku siellä miettii, että mitä se ämmä horisee, tyyppi täyttää vasta 28, mutta kyllä sitä ollaan jo niin mummouduttu ettei tässä ole kuin loiva alamäki sinne krematorioon enää tiedossa. Näin hyvin optimistisesti ilmaistuna. 

Paras läppähän tässä on nyt se, että mun kaveri ei koskaan edes päässyt lipunostoon saakka kun töistä ei lomia herunut. Mutta kun tää muuli kerran valitsee suunnan niin sitähän ei lennosta enää muuteta. Onneksi vanha kunnon kaveri, Pallontallaajien foorumin matkaseura-palsta, tarjosi jälleen kerran vastauksen kaikkiin ongelmiin ja matkalle lähtee mun lisäksi 26-vuotias innokas matkaaja Helsingin suunnasta.

Kevään aikana luvassa siis kirjoituksia lippujen ostosta, käytännön järjestelyistä ja festareihin valmistautumisesta ennen itse H-hetkeä.



WEEKEND FESTIVAL

Tomorrowlandin lippujen hankkimisen jälkeen oma katu-uskottavuus näköjään kasvoi sen verran, että mua kysyttiin heti mukaan toisille festareille. Helsingissä järjestettävät Weekendit kestävät kaksi päivää ja järkätään kaksi viikkoa Belgian seikkailujen jälkeen. Paikalla varmaankin kaikki samat esiintyjät kuin Tomorrowlandissa (eli en ole tarkistanut kummankaan kokoonpanoa vielä haha), mutta otetaan nyt ilo irti ja nautitaan kesäisestä Helsingistä ystävän kanssa.

Molemmat festarit toimivat samalla pienenä ihmiskokeena sen suhteen, että haastaa itseään hieman uudemmille urille. Sitä aina välillä jumiutuu ajattelemaan, että on tällainen ja tällainen ihminen ja nyt on hyvä aika vähän ravistella näitä omia uskomuksiaan. Ties millainen partymonster sitä vielä kuoriutuu esiin!




Onko teillä tiedossa kesällä festarointia? Ja onko kukaan sattumoisin tulossa Belgiaan?

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mitä olisi Berliini ilman muuria?


Kun puhutaan Muurista niin ikuiselle nörtille tulee mieleen vain Game of Thronesin The Wall, mutta Berliinissä pääsi tutustumaan ihan siihen aitoon ja oikeaan Berliner Maueriin. Sunnuntaina jatkettiin Mauerparkista kävelyä kohti lähellä olevaa Berliinin muurin pätkää jossa myös kuuluisa loikkaajien käyttämä hautausmaa sijaitsi. Jo matkan varrella oli paljon merkkejä muurista (kuten muistolaattaa ja teemaan sopiva kahvila) ja tuonne hautausmaan vierelle oli tehty ulkoilmamuseo jota pääsi ilmaiseksi tutkimaan. 

Pienen kierroksen jälkeen otettiin vielä raitiovaunu ja käytiin vilkaisemassa galleriaosuutta, mutta siellä ihmismassat olivat niin suuret, ettei me lähdetty kävelemään pätkää alusta loppuun. Toinen päivä Berliinissä päättyi naapuritalon falafel-paikkaan josta sai 3 eurolla maailman parhaimmat rullat.

Lyhyestä virsi kaunis tänään.