tiistai 30. kesäkuuta 2015

ENÄÄ 3 VIIKKOA!



Aika on taas lentänyt nopeammin kuin LSD-pöllyissä ja ihastuksekseni/kauhukseni tajusin, että Tomorrowlandiin on enää kolme viikkoa aikaa! Tämä konkretisoitui Postissa kun sain kouraani maltaita maksaneen taikalaatikon joka sisältää (aivan kuolemattoman tyylikkään designin lisäksi) festarirannekkeen, kutsukirjeen, soittorasian (!!!) sekä rasiaan tarkoitetun avaimen. Vääntäessäni musan päälle ja katsellessani pienen pienten osasten liikkuvan rasian sisällä tuli kyllä sellainen tunne, että ei tässä olla turhaan rahoja heitetty kankkulan kaivoon.


Nyt pitääkin ottaa taas se kuuluisa niskalenkkiote itsestään ja järkkäillä asioita kuntoon festareita varten. Tähän mennessä me ollaan ostettu jo kuljetukset Brysselin kentältä festivaalialueelle ja takaisin sekä turvalokero arvotavaroille niin ei kaikkea tarvitse piilotella teltan sisällä. Vielä olisi kuitenkin jonkin verran puuhaa jottei sitten viimeisenä iltana tarvitse panikoida.

TO DO-listalta löytyy tällä hetkellä:

- Rannekkeiden aktivointi
- Rahojen lataaminen rannekkeelle (festarit toimii kokonaan ilman käteistä)
- Vara-akun hankinta
- Sopivan festarivaatetuksen pohtiminen (tässä sitä työnsarkaa onkin)
- Rinkkaan mahtuvan kokoontaitettavan tuolin metsästys (any ideas?)
- Lukko telttaan 
- Juomien hankinta
- Mahdollisten ruokaeväiden hankinta (pihi paska säästää missä tahansa)




Jos jollakulla on vinkkejä kuinka selvitä monen päivän festareista 
niin ne otetaan kiitollisena vastaan!

tiistai 23. kesäkuuta 2015

TAIDETTA JA HYVÄÄ RUOKAA TAMPEREELLA

Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina läksin ystäväni kanssa käymään Tampereen Taidemuseossa sivistyttämässä pientä Suomen tosi-tv:n kyllästämää pääkoppaani. Siellä on nyt kesän ajan esillä Vuoden nuori taiteilija Ville Anderssonin töitä joihin törmäsin ensimmäisen kerran Aamulehden Moro-liitteessä. Työt ovat esillä aina 23.8. saakka, joten jos kuvien perusteella hiemankin alkoi kiinnostaa, niin hopi hopi paikan päälle! Opiskelijat pääsevät nayttelyyn huokeaan 3 euron hintaan ja jos budjetti on tiukkaakin tiukempi niin aina perjantaisin museoon pääsee ilmaiseksi klo 15-17 välillä.

Tällaisena ikuisena Giger-fanina kaikenlainen hieman spooky ja outo taide kiinnostaa ja erityisesti nuo Villen valokuvat saivat sydämen pysähtymään hetkeksi. Niin upeita! Museossa työskentelevä täti ei tosin ehkä ihan ymmärtynyt ihastumista kun vitsailtiin kaverin kanssa, että mahtuiskohan jokin työ takin alle. Hän seurasi meitä koko loppunäyttelyn ajan kuin hai laivaa ettei vain mikään katoaisi paikoiltaan. Ja kuvathan olivat tyyliin kokoa 50 cm x 100 cm, että ei sellanen ihan keposesti mihinkään takataskuun mahtuisi...




Kun henkemme olivat saaneet tarpeeksi ravintoa taiteen saralla jatkoimme matkaamme kevään aikana avattuun Meze-ravintolaan Zeytuuniin nauttimaan hieman maallisemmista herkuista. Zeytuun on pieni pala taivasta sijoitettuna idyllisesti sisustettuun (paljon juttuja Ikeasta, heh heh) tilaan Tuomiokirkonkadulla. Paikassa kävi kuhina, mutta saatiin onneksi pöytä kun eräät asiakkaat tekivät juuri lähtöä. 

Ruokalista on ravintolassa jaettu selkeästi kolmeen osaan, on meze-lautaset, leivät ja salaatit eri täytteillä. Kaikki annokset maksavat 9,60 e eli hyvin huokeaan hintaan saa vedettyä napansa täyteen lähi-idän herkkuja. Omaksi annokseksi valikoitui paikan nimikkoannos Meze Zeytuun ja ai että oli hyvää! Paikka on saanut paljon kehuja ja jokainen kehu on kyllä ansaittu. Mielestäni on aivan mahtavaa, että yritys pyörii perheen voimin ja  kulttuuri näkyy sisustuksen lisäksi ruokalistassa kasvisruokana ja alkoholittomuutena. Ja pienenä nippelitietona Zeytuun tarkoittaa arabiaksi oliivia, kuinka ihanaa!




perjantai 19. kesäkuuta 2015

Juhannusta!





Hyvää Juhannusta kaikille!

Kuva ompi viime vuodelta, mutta onhan tässä vielä kaksi päivää
aikaa säällä näyttää parastaan.

Päätin virallisesti tulla terveeksi huomenna.
Tää flunssailu saa riittää tältä erää.
Peace!


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

SUPBAILUT HELSINGISSÄ

Helsingin Töölönlahden rantaan perustettu SUP-lautavuokraamo Hakuna Matata  kutsui matkabloggaajia rentoihin SupBailuihin, jotka pidettiin viime tiistaina. Ihmeiden aika ei ollut vieläkään ohitse, kiitos Veturin kesälippujen tämä rahahamsteri pääsi mukaan! Niin sitä vaan pakattiin reppu klo 6 aamulla ja töiden jälkeen suihkittiin suoraan keskustaan ja siitä Helsingin junaan yhdessä Curious Feet - blogin Teean kanssa.


Kesätapahtumassa oli Hakuna Matatan lisäksi mukana Pöllöt - aurinkolasit, The Tuk Tuk travellers ja heidän katukeittiönsä sekä COFFEEXART - Pop-Up- kahvibaari. Pääsimme kuulemaan livemusaa, maistamaan Tuk Tuk travellersien katuruokaa (vanhaa kunnon khao phattia oli tarjolla eli suomeksi paistettua riisiä kanalla tai tofulla) ja kokeilemaan suppaamista. Oli kyllä mahtavaa kuulla Juhon ja Pyryn matkasta ja niistä jäätävistä vastoinkäymisistä mitä Tuk tukin ajaminen Thaimaasta Suomeen saattaakaan sisältää. Aasiassa ei asiat vaan koskaan mene niin kuin kuvittelisi, se tuli selväksi jälleen kerran.


Illan päätteksi oli tietenkin vielä kokeiltava SUP-lautaa vaikka sieluni silmin näin jo itseni katoavan Töölönlahden uumeniin. Junamatka Tampereelle litimärkänä ei pahemmin houkutellut, mutta sitkeänä sissinä sitä vain lähdettiin lipumaan vetten päälle. Pelattiin Teean kanssa varman päälle eikä noustu laudalla seisomaan vaan tyydyttiin istumaan puutuneiden jalkojemme päällä eikä lähdetty hirveän pitkälle melomaan. Mutta hauskaa oli! Hyvä kesäinen keli vielä sinetöi onnistuneen Helsingin reissun ja piipahtaminen kultaisten kaarien alla ennen kotimatkaa oli kuin piste i:n päälle. Jes!



maanantai 8. kesäkuuta 2015

11 KYSYMYSTÄ MATKAILUSTA// PART 2


Toinen matkailuaiheisen haasteen heittäjä oli Liikkeellä - matkablogin Sofia. Kiitoksia hänelle siis myös aivan valtavasti! Ja jottei haasteen säännöt jäisi epäselviksi, kerrataan ne vielä uudelleen kunnon teletappien tavoin:



1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä  ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.


Peltsulla taas solisee.


1.  Jos aika ei olisi ongelma, mihin ja milloin matkustaisit?

Aloin nyt pohtiin, että onko tässä kyseessä myös mahdollisuus matkustaa ajassa esim. takaisin menneisyyteen tai tulevaisuuteen? Sillä silloinhan lista siitä mitä voisi nähdä olisi loputon! Mutta tässä ja nyt, jos ajalla eikä velvotteilla olisi mitään väliä niin kyllä se working holiday Ausseissa tai Uudessa-Seelannissa kiinnostaisi. Nyt kun ei ole enää montaa vuotta jäljellä kun sen voi saada niin se on pyörinyt mielessä enemmän ja enemmän. Ehkei näin kolmenkympin kynnyksellä joku appelsiinien poiminta kuulosta niin hehkeältä kuin 18-vuotiaan korvissa, mutta toisaalta ihan vain kokemuksen vuoksi voisi sellaistakin tehdä.

2. Edellinen ja seuraava matkakohde?

Edellinen matkakohde oli Pietari ja seuraava on Belgia ja siellä tarkemmin Boomin kaupunki ja Tomorrowland. Olisi ihanaa jos olisi tiedossa jo joku pidempi matka, sellanen kun aina motivoi tekeen asioita vähän paremmalla temmolla, mutta ainakin vielä saa suuremmat linjavedot pysyä paitsiossa.


3. Kirjoitatko matkapäiväkirjaa?

Ennen mulla oli aina reissussa mukana jonkinlainen vihko mihin merkkasin lennot, junat, hotellit ja muut tiedot. En siis kirjoittanut ylös mitään fiiliksiä vaan kylmää faktaa paikoista, valuutoista ja rahanmenosta. Nämä viimeisimmät matkat ovat menneet enemmän fiiliksellä kun kyseessä on ollut vain muutaman päivän pyrähdyksiä, mutta tuolla 9 kk vaihto-opinnot/Aasia-turneella oli pakko pitää kirjaa eri asiosta sillä muuten olisi ollut ihan sekaisin. Kaikista kamalinta, enkä voi vieläkään antaa itelleni anteeksi tätä, mä heitin tämän kirjan roskiin kun pakkasin viimeisen kerran laukkuni Suomeen. Miksi, miksi?! Se oli ainoa paikka johon oli merkattuna kaikki reissun asiat ja nyt esim. matkan päivämäärätkin on todella hankala kaivaa esiin mistään tämän alkavan dementian vuoksi.

 
4. Kirjat vai lehdet?

Kirjat! Ja tällaisena 1800-luvulla elävänä nörttinä kirjojen on pakko olla oikeita kirjoja, en voisi kuvitellakaan lukevani mitään padin näytöltä. Ja rinkan painaessa sen 12 kg, 10 kg on kirjoja ja loput rääsyjä... Mulla on vielä huono tapa keräillä kirjoja erilaisista second hand shopeista ja yleensä kirjojen määrä tuplaantuu reissun päällä.

Kesä kesä kesä.

 
5. Mieluisin kotimaan kohde Suomessa?

Olen Suomessa matkustanut hävettävän vähän, mutta paikat jotka kiinnostaa ja joihin on jotain vaivaa jo nähnyt päästäkseni ovat kansallispuistot. Eli luontokohteet ovat mieluisimpia Suomessa!
 
6. Kesä vai talvi? 

Kesä! Aina ja ikuisesti. Tai kaikki lumeton aika eli ne 3 pikaista kuukautta Suomessa, haha.

7. Paras pakkausvinkkisi?

Koska olen itse ihan järkyttävä palelija niin mun vinkki on suunnattu erityisesti kaikille muille vilukissoille. Lyhyesti ja ytimmekkäästi: pakkaa aina mukaan lämpimät vaatteet. Vaikka lähtisitkin etelään. Nimenomaan lämpimään paikkaan lähtiessä kannattaa varustautua kunnolla sillä mitä luultavammin lentokoneet, junat, bussit ja kamelitaksit on varustettu kaupan tehokkaimmilla ilmastointilaitteilla jotka jäädyttää nenänkarvat kiinni viiksikarvoihin. Reissuhan alkaa parhaiten menomatkalla hankitulla flunssalla...

Koska sitä michelin-takkia ei kuitenkaan kannata kiskoa joka paikkaan päälle, vannon ytimekkäästi kerrospukeutumisen nimeen. Ja pienten matkatavaroiden kanssa tätä on hyvä harrastaa laukun painon minimoimiseksi. Hyvät sukat jalkaan, mukavat trikoot, toppi, pitkä toppi (peittää sen kuuluisan kamelinvarpaan), pitkähihainen trikoopusero, neulepaita, huppari. Siinä on jo yhden viikon vaatekerrasto yhdellä kertaa päällä. Vaatteita voi sitten vähentää sitä mukaa kuin Celsius-asteet kasvaa.




8. Jos muuttaisit ulkomaille, minne lähtisit?

Jos pidemmäksi aikaa pitäisi ajatella muuttoa ulkomaille niin oman vaihto-kokemuksen myötä pitää sanoa, että muuttaisin jonnekin länkkärimaahan ihan vain oman mielenterveyteni vuoksi. Tällainen krooninen stressailija saisi mahahaavan jos alussa pitäisi hajoilla myös suurille kulttuurieroille kaiken mun säätämisen lomassa. Tällä hetkellä helpoin paikka muuttaa olisi varmasti Lontoo, siellä olisi sisko ja ystäviä valmiina ja useiden matkakertojen jälkeen uskoisin asettautumisen sujuvan suhteellisen smoothisti. Tosin ne työpaikan "toimistotyöajat" (ei niitä ole) aiheuttaisi varmaan pienen allergisen reaktion.

9. Oletko kiinnostunut matkakohteesta elokuvan/kirjan/TV-sarjan ansiosta?

Kyllä! Siinäpä olisi muuten oiva teemamatkustusmuoto: käydä elokuvista/kirjoista tutuissa paikoissa. Näin nopeasti mitä tulee mieleen niin Game of Thronesin sarjan kuvauspaikat Kroatiassa, Samoin Lord of the Rings Uudessa-Seelannissa, Veren vankien New Orleans, vanha Etelä Tuulen viemästä, Gossip Girlin New York, Draculan Romania... onhan näitä! Ja missä olisin jo käynyt? No nopeasti ajateltuna en yhtään missään, mikä on kyllä suuri häpeä.



10. Mieluisin some-kanava matkainspiraation etsimiseen?

Selailen Instagrammia paljon, mutten ole tainnut kuin kerran hakea jonkun paikan hastagilla kuvia. Tätä kyllä pitäisi ehdottomasti harrastaa lisää. Eli vastaan matkablogit. Blogeissakin inspiroituminen kuitenkin vaihtelee ja musta tuntuu, että innostun aina enemmän jos luen blogia läpi alusta loppuun yhdellä kertaa, vähän kuin tarinana. Yksittäiset postaukset ovat niin pieni osa sitä matkaa ettei niissä kerkiä välittymään mitään draaman kaarta, mikä itselle tällaisena tarinaihmisenä on tärkeä osa lukuelämystä. Olen viettänyt aivan järkyttäviä tuntimääriä lukien esimerkiksi Ja maailma on sun - blogia (jota ei ole pitkään päivitetty, snif) ja Annen entistä Something About My Passion - blogia yhteen pötköön. Samalla voisin tässä sytyttää yksinäisen kynttilän ikkunalaudalle vanhojen päiväkirjamaisten matkakertomusten muistolle, niissä oli vain sitä jotakin!

11. Kuvaile blogiasi kolmella sanalla :)

Sanarikas
Aito
Elämänmakuinen

...ja niin hän eli psykoosissaan elämänsä loppuun saakka.



lauantai 6. kesäkuuta 2015

11 KYSYMYSTÄ MATKAILUSTA// PART 1



Sain tässä kevään aikana peräti kaksi 11 matkakysymyksen blogihaastetta ja tottakai molempiin vastataan! Jottei kirjoitus venähdä nälkävuoden mittaiseksi, vastaan niihin erikseen. Matka-aiheinen Liebster Award jaetaan bloggaajalta toiselle ja tarkoituksena on saada lisää näkyvyyttä tällaisille pienille blogeille, joiden lukijakunta koostuu sukulaisista ja ystävistä ja kaverin kissasta. Jaa ei teillä vai? Ensimmäiset kysymykset pamautettiin meikälle Discovering Sunbeams - blogin kirjoittajan Johannan toimesta, kiitoksia vain!

Säännöt tulee tässä:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä  ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.







Kysymykset:

1.      Minne haluaisit tällä hetkellä eniten matkustaa? 

Vaikka minne? Päällimmäisenä olen nyt haaveillut Italian ruoasta, Japanin syksystä, Kalifornian road tripistä sekä Australian working holidaysta.  Lomapäiviähän on ruhtinaalliset 8, joten niillä ei kauas matkata, mutta työsoppari saattaa päättyä marraskuun lopussa jolloin sitä olisi mahdollista kadota pidemmäksi aikaa jonnekin... tai syksyllä ottaa vähän palkatonta. Vaihtoehtoja on!

2. Pohjoisin ja eteläisin paikka, jossa olet käynyt? 

Suomen Levillä "laskettelemassa" eli vetämässä viinaa. Ja Australian Sydney.

3. Mieleenpainuvin ruokaelämys ulkomailta (hyvässä tai pahassa)? 

No näitähän on ja kaikki liittyy tavalla tai toisella ruokamyrkytyksiin, heh.

Mongoliassa tuli syötyä päivä ennen 24 h tulevaa juna/bussi/rajanylitystaksi-matkaa reissun parhaimmat buuzit, harmi vaan kun niiden kanssa tarjoiltava majoneesi oli pilaantunutta ja seuraava yö halattiin vessäpönttöä ja seuraavat 2 päivää meni sängyssä täristessä. Siinä tuli jo äitiä ikävä eikä netistä löytyneet tiedot Ulan Batarin sairaaloista nostaneet juhlafiilistä kummemmin. Lopulta oli pakko skipata junamatka ja ostaa törkyhintaiset lennot Mongoliasta Pekingiin. 

Ruokamyrkytys kaikkien matkaoppaiden suosittelemasta Hanoin ravintolasta Vietnamissa oli myös aika kuumottava kokemus, sillä meinasin oikeasti paskantaa housuihini lennolla Hanoi-Saigon ja istuinkin heti koneeseen päästyäni vessassa itkien sillä olo oli niin kamala. Hotelliin päästyäni kirjaimellisesti paskoin pitkin seiniä vessassa. Pitää kyllä todeta, että mun ruokamyrkytykset menee onneksi nopeasti ohi, heti kun vatsa on tyhjennetty tavalla tai toisella kokonaan, alkaa olo helpottamaan ja 24 h kuluessa on yleensä jo ihan pelikunnossa. Mutta hauskoja muistajahan nämä kaikki!

Bondi beachilla voisi tepastella uudelleen.

4. Missä menoissa säästät ensimmäisenä, kun tarkoitus on haalia reissubudjettia kasaan? 

Mä nyt olen muutenkin sielultani juutalainen joten jokainen penni säästetään joka vaan voidaan.  Rahaa kuluu Suomessa oikeasti todella vähän ja nykyisestä säännöllisestä kuukausipalkasta jää aika hyvin säästöön joka kuukausi. Onneksi hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset eli aika pitkälle sitä keksii kaikenlaista puuhaa mikä on joko ilmaista tai muuten vain edullista. Ne muutamat kympit jotka lurahtavat ulkona syömiseen (eli kebabbiin ja mäkkäriin) tai vaatteisiin (kirpparit) eivät mielestäni ole tuossa kohtaa edes säästämisen arvoisia sillä pitää sitä jotakin mukavaa olla Suomessakin.

5. Jos olisi pakko valita jompi kumpi, matkaisitko mieluummin kävellen vai polkupyörällä? 

Pakko valita kävely sillä pyöräily esimerkiksi ruuhkaisilla tai epätasaisilla teillä saa mut psykoosin partaalle. On siis turvallisempaa (kaikille), että kävelen. Annea lainatakseni kävellen myös pääsee sellaisiin paikkoihin jonne pyörällä on mahdotonta mennä joten se antaa sulle enemmän mahdollisuuksia nähdä ja kokea.

Ei olisi Kiinan muurillekaan asiaa pyörällä.

6. Pesetkö matkoilla pyykkisi itse vai pesetätkö ne muualla? 

Riippuu tilanteesta. Japanissa kolikkopesulat olivat toimivat, välillä on ollut yöpymispaikoissa omat koneet ja välillä on viety pyykit Thaimaan pesulan nyrkkipyykkiin. Thaimaassa on vaan valitettavasti huomannut, ettei kaikki omat rääsyt kestä tuota laundry servicee ja esimerkiksi mustat vaatteet melkeinpä aina tulee takaisin vähemmän mustina joten olen mitä suuremmissa määrin alkanut harrastamaan omatoimista nyrkkipyykkiä.

7. Miten suhtaudut kotiseutumatkailuun – tylsää vai superhienoa? 

Aivan supermahtavaa! Ei sitä vielä muutama vuosi sitten edes tajunnut mitä kaikkea hienoa täällä Suomessa on, sitä voisi viettää yhden ihmisiän tutkien vain tätä meidän kotimaata. Tälle kesälle on muutama Suomiretki suunniteltuna ja toivottavasti ne pääsee toteuttamaan!

8. Kerro jostain pakahduttavan ihanasta reissuhetkestä. 

Hetki jonka muistan varmasti ikuisesti: olin lähtenyt Thaimaahan tekemään työharjoittelua, mutta sen suhteen kaikki menikin niin pilalle kuin vain voi mennä (ja tästähän olen mussuttanut jo aiemminkin, heh). Sattumoisin samalla tutustuin kahteen Mikkeliläiseen tyttöön ja sen sijaan, että olisin heti lähtenyt häntä koipien välissä takaisin Suomeen, päätin jäädä vielä 3 viikoksi reissaamaan näiden tyttöjen kanssa. Oltiin Koh Changin saarella ja arvottiin, että minne sitä mentäisiin. Se tunne, kun oltiin lautalla matkalla saarelta takaisin sisämaahan ja siitä Cambodiaan oli pakahduttavan ihana! Adventure, adventure! me laulettiin ja tuntui, että koko maailma oli meille avoinna.

Siellä se maailma odottelee torakkaa.


9. Pelottavin tai hämmentävin kokemuksesi matkojen varrelta? 

Pelottavin JA hämmentävin kokemus matkojen varrella sattui Intiassa (mikä yllätys!). Matkattiin 48 h pätkää Intian halki etelästä kohti Mumbaita tyylikkäästi 3. luokassa kaikkien muiden kuolevaisten kanssa. Siinä mä aamulla heräilin mun alapunkaltani, kurkistelin viltin takaa vaunumme menoa ja nyrpistelin epämääräisille hajuille joista puolet oli lähtöisin omasta pesemättömästä ruhosta. Tuolloin ainakin oli aika yleistä, että jollakin pysäkillä junaan hyppäsi porukkaa kerjäämään ja jäi sitten pois seuraavassa kaupungissa. 

Siinä oli juuri aamun kerjuukierrokset käynnissa ja ensin esiin tepasteli viiksekäs kääpiö jolla oli selässä vielä komea kyttyrä. Seuraavaksi ohi viuhahti jalaton tyyppi skeittilaudalla istuen. Tässä kohtaa sitä jo mietti, että onko tämä enää edes totta kun käytävältä kuului taas kerjuukipon kilinä. Kysäisin ääneen et millainen veijari sitä seuraavaksi astuisikaan esiin ja onneksi silloinen kumppani istui vastapäätä ja näki tulijan, sillä vastaus oli "kannattaa ehkä mennä viltin alle, et välttämättä halua nähdä tätä."

Siinä mä sitten olin koinsyömän viltin alla makoilemassa ihan kauhuissani ja hetki tuntui silloin pidemmältä kuin tuo koko junamatka yhteensä. En vielä tänäkään päivänä tiedä mikä siellä käveli, mutta kuulemma oli jo sellaisessa kuosissa tyyppi, että hyvä jos ihmiseksi tunnisti. Tuossa oli kyllä aivan liikaa maailman julmuutta nähtävillä yhdeksi aamuksi 19-vuotiaalle teini-Katjalle ja kyllä tuolloin oli vaan niin täynnä Intiaa ettei mitään järkeä.

10. Minkälaisia kokemuksia yleensä haet matkoiltasi? 


Tylsästi vastaan, että riippuu ja roikkuu matkasta ja matkakohteesta. Mutta eniten nykyään nautin siitä, että saa vaan olla ja kävellä ristiin rastiin, fiilistellä paikan henkeä ja vähän kuin leikkiä, että asuisi siellä. Ylihintaiset ihmismäärän raiskaamat turistien must see-jutut ovat menettäneet hohtoaan ja aika usein sitä sitten skippaakin sellaiset ja etsii ennemmin ihan ilmaisia juttuja mitä voi nähdä ja tehdä. Mutta kyllä mä edelleen esim. Angkor Watiin menisin uudestaan oli ihmismäärä mikä tahansa. Sillä jotkut paikat ovat sen jonotuksen ja hikoilun arvoisia.
Rooman kadut eivät kyllästytä.

11. Haluaisitko muuttaa asumaan ja työskentelemään ulkomaille? Jos, niin millaiseen maahan? 

Kyyllä! Märkä unelmani olisi työn mahdollistama matkustus sekä määräaikaiset komennukset ulkomailla. Näin pääsisi kokemaan erilaisia kulttuureja ja ympäristöjä, mutta samalla tietäisi, että paluu Suomeen häämöttäisi jossain kohtaa tai meno jonnekin uuteen paikkaan. Nykyinen työnihän mahdollistaisi tällaisen elämäntyylin joten jännityksellä sitä oottelee miten hommat selviää ja kuinka pitkälle sopimus jatkuu. Kun ammattitaito karttuu niin ne ovet maailmalle aukeaa. Että sitä ootellessa, että Uuteen-Seelaantiin avattaisiin tavaratalo...


Ja koska tämä haaste on kiertänyt jo kaikki tuntemani blogit kaivellessani nenää, olen laiska läski enkä enää haasta ketään. Samalla säästyn kysymyksien keksimiseltä. The sneaky bastard I am.