lauantai 10. lokakuuta 2015

VODKAA JA HAPANKAALIA


Elämäni suola ja matkailuni kiintotähti: ruoka ja syöminen. Pietarissakaan ei tarvinnut nälkää nähdä vaikka emme älyttömiä summia ruokaan laittaneetkaan. Aamupala hoitui hotellin puolesta, illalliseksi haimme lähimmästä supermarketista mutusteltavaa ja lounas/aikainen illallinen syötiin sitten aina eteen sattuneessa ravintolassa.


Mondon matkaoppaasta bongattu Idiootti oli meidän ensimmäinen ruokailupaikka Pietarissa. Se tuli sopivasti vastaan kun käppäilimme Moika-joen vartta pitkin takaisin hotellille päin. Dostojevskin romaanin mukaan nimetty idyllinen ravintola antiikkihuonekaluineen tarjoilee venäläistä "kasvisruokaa", kuten pelmenejä, sieniä ja perunaa, borsh-keittoa ja täytettyjä lättyjä. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää ja saatiin kunnon turistina pienet viinapaukut ruuan kyytipojiksi. Päivällä ei ravintolassa ollut paljoakaan porukkaa, mutta oli helppo kuvitella kuinka paikka kuhisee iltaisin kun paikalliset elämäntapataiteilijat valloittavat sohvanurkat itselleen.




Gosti eli suomeksi vieraat tuli yllättäen vastaan kun poukkoiltiin Pietarin pääkadun lähistöllä. Paikan ylisöötti mummonmökki-sisustus veti sisäänsä ja ruokalistaa katsellessa alkoi kuola valumaan, tarjolla oli perusvenäläisiä ruoka-annoksia sekä italialaista pasta/lasagne-osaston tuotoksia. Vegeruoat oli merkattu erikseen ja niitä oli muutama vaihtoehto. Myös jälkkärilista vaikutti vähän liiankin herkulliselta ja omasta kaavasta poiketen otettiin pääruoka + jälkkäri eikä alku- + pääruokakomboa.



Omalle lautaselle valikoitui pitkällisen tuskailun jälkeen (oli liikaa hyvältä kuulostavia vaihtoehtoja) perinteinen venäläinen stroganoff, oltiinhan me nyt Pietarissa! Kaveri taasen vähät välitti "syödään paikallisia ruokia"-konseptista ja tilasi täytepastaa punajuuri- ja jokumuuherkullinenvihreätahnalla. Annos näytti hassulta, mutta voin kertoa, se oli taivaallista! Täytteenä oli lohta ja sieluni itki annoskateudesta vaikka oli oma stroganoffikin todella hyvää. Pohdiskelin jopa tosissani jaksaisinko syödä toisen annoksen vielä tilaamalla saman täytepastan itselleni, mutta maha oli jo niin täynnä ettei vaan voinut. Lohdutukseksi kuitenkin tuli otettua jälkkäri, sitruunaleivos marengilla ja kaverille valikoitui taasen porkkanakakku. Kaikki oli hyvää.




SUPERMARKET

Samalla kadulla, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä hotellilta, sijaitsi mukavan kokoinen supermarketti jonne teimme iltaisin reissun iltapalatarvikkeiden hakuun. Samalla oli hauskaa tutkailla venäläistä elintarvikevalikoimaa, ruokakauppojen vakoilu kun on yksi lempparipuuhista ulkomailla. Paljon löytyi suomalaisia tuotteita, oli Valiota ja Fazeria. Kuivattu kala, venäläinen naposteluherkku, löytyi hyvin monessa erilaisessa paketissa, samoin pelmenejä oli yksi pakasteallas pullollaan. Meidän iltanapostelut koostuivat Fazerin leivästä, kermajuustosta, hedelmistä ja marjoista. Ja yksi kalapussi oli tietenkin otettava mukaan!



Ruokaan meillä taisi mennä noin 25 euroa päivässä. Ravintoloissa pääruoat maksoivat n. 10 euron luokkaa, alkupalat/jälkkärit 2-5 euroa. Tippiä annettiin sen 10% ja juomineen siitä muodostui karkeasti 20 euroa. Kun ei mitään shoppailtavaa ollut (paitsi ikonit haha), Pietarissa pärjäsi hyvin pienelläkin matkabudjetilla. Molemmissa ravintoloissa oli tarjolla englanninkieliset menut ja henkilökunta puhui hyvin kieltä. Itse yritin viestiä venäjäksi parhaani mukaan ja onnistuin sitten saamaan osakseni tiedustelua siitä, olenko jostakin Baltian maasta. Hyvä korostus siis omassa puheessa...

torstai 8. lokakuuta 2015

LOMAKERALLI

Kädet hikoaa.
Kynästä loppuu muste.
Rivit hyppivät silmissä.
Mikä mun nimi olikaan?


Kyseessä tietenkin virallisten lomakkeiden täyttäminen ja niiden parissa hajoilu! Mä en tiedä mikä nytkin oli, kun sitä on kuitenkin onnistuttu rääpimään kasaan tässä elämässä jo ties millaisia dokumentteja, muun muassa Trans-Siperian ja Thaimaan viisuminhakupaperit, jotka eivät ihan helpoimmasta tai selkeämmästä päästä ole. Niin sitten alkaa kynä vapiseen sormien välissä kun eteen livahtaa hakulomake naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

Ensin jo ajattelin, että käynkö taas jotenkin hitaalla. Mutta sitten "onnekseni" löysin netistä muitakin, jotka tuskailevat/ovat tuskailleet papereiden täytön kanssa enkä ollutkaan yksin ongelmani kanssa. Ehkä tässä on kyseessä vain sellainen paniikki, ettei haluaisi vahingossakaan kirjoittaa papereihin mitään hölmöä ja siksi niitä lomakkeen ruutuja tutkailee röntgenkatseella läpi. Puolustusvoimien sivujen pomminvarma selkeys (sitä ei ole) ei myöskään auta asiassa hirveästi.

Hakemista miettivän kannattaa aloittaa Puolustusvoimien naisten vapaaehtoisen palveluksen esittelysivuilta, josta löytyy myös erillinen PDF-esite aiheesta. Sieltä löytyy myös lista hakemukseen tarvittavista lomakkeista, joita ovat:

- Hakemus naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen
- Kyselylomake varusmiespalvelusta ja terveydentilan tutkimista varten
- Lääkärinlausunto terveydentilasta

Hyvä infopaikka sekä loistava tyhmien kysymysten esittelyalusta on Aamukampa-foorumi, jossa on ihan oma keskustelualue pyhitetty naisten vapaaehtoiselle asepalvelukselle. Sieltä esimerkiksi "Intti haaveissa, aloita tästä" -keskustelu on hyvä paikka nuuskia lisää tietoja hakuprosessista ja kuinka aiemmat innokkaat naiset ovat siitä selvinneet. Kyseisen keskustelun ensimmäisestä viestistä selviää myös hyvin naisille suodut kiintiöpaikat eri joukko-osastoissa.

Ja sitten itse asiaan eli täyttämiseen!

Helpoin ja selkein oli Lääkärinlausunto, sen kun teki lääkäri itse ja paperiin piti kyetä vain oma nimmari väkertämään lopuksi. Tästä oli hyvä aloittaa, mukava alkulämppä heh.

Seuraavaksi otin hampaisiini kyselylomakkeen terveydentilan tutkimista varten. Alussa kaikki ok, kouluun tuli Treen Yliopisto ja töihin nuo omat kaksi nykyistä työpaikkaa vaikka toisesta loppuukin soppari nyt marraskuussa. Nykyinen ammatti oli myös kohta jossa päässä pyöri oma koulutus vs. työ mitä tällä hetkellä teen. Laitoin siihen visualisti/varastotyöntekijä eli nykyisten työsopimusten tehtävänimikkeet.

Ja sitten tulee Urheilumuoto ja ei ole varmaan toista ihmistä tällä maapallolla joka jäisi pohtimaan yhtä syvällisesti kuntourheilija-käsitettä. Tämän kohdan jälkeen meinaan tulee Harrastukset ja siinä pieni ihminen taas itki tuskaansa kun arvoin, että meneekö omat vaatimattomat liikuntaharrastukset vain harrastuksiin vai kuntourheilija-sarakkeen ruksaamisen kautta Urheilumuotoon? Tällaisia mä mietin oikeesti, feel free to laugh. Lopulta päädyin kämppikseni avustuksella lataamaan juoksemisen ja thai-nyrkkeilyn (joka on tällä hetkellä hävettävällä tauolla itse asiassa) kuntourheiluun ja muihin harrastuksiin kirjoitin reteesti, että kirjoittaminen, matkailu ja lukeminen.

Tulevaa palvelusta koskevat toivomukset oli kohta, johon jäin junnaamaan pariksi viikoksi, sillä eihän siihen mitä tahansa voinut lääppiä ennen tarkkaa salapoliisintyötä omista realistisista vaihtehdoista. Laajan tutkimustyön päätteeksi oli tiedossa, että Pirkanmaalta hakevien naisten kiintiöpaikkoja löytyy Porista (Säkylä ja Niinisalo), Parolasta sekä Dragsvikista (ruotsinkielisten joukko-osasto) ja jokaisen alokasinfot sun muut mahdolliset tiedot tuli luettua läpi kuin piru raamattua. Lopulta sain laitettua top 3-toiveet paperiin ja palveluksen aloittamisajankohdaksi kirjoitin II/16 tai I/17.

Se on selvää, että nämä toiveet ovat todellakin vain sitä, toiveita, mutta itse koen tällaisena pilkunnusaaja-perfektionistina, että on parempi olla kartalla asioiden suhteen jo mahdollisimman ajoissa ja jatkaa johdonmukaisella linjalla valintatilaisuuteen saakka sekä edes vähän yrittää näyttää siltä, että tietää mistä puhutaan. Valintatilaisuudessa voi vielä vaihtaa toivepaikkojaan ja onhan tässä hyvät 6 kk aikaa pallotella ideoita päässään ja varautua tietenkin myös siihen, että jos II/16 erään pääsee, saattaapi joutua paikan suhteen joustamaan. Eli avoimin mielin, mutta tiedot hanskassa liikkeelle niin ei tule suru puseroon niin helposti.

Myös perustelut, joiden vuoksi toivoo kyseisiin paikkoihin ja aikaan aiheutti mietintää sen suhteen, että kuinka laajoja nyyhkytarinoita noihin vaaditaan. Lopulta päädyin siihen, että lyhyt ja ytimekäs vastaus on paras ja kirjoitin omasta iästäni (toive II/16 erään) sekä suuresta mielenkiinnosta (joukko-osasto/aselaji).

Terveyttä ja elämäntapoja koskevat tiedot tuli ruksattua nopeasti, sillä tottakai koen olevani elämäni kunnossa, selviytyväni loistavasti asepalveluksestani ja viettäväni nuhteetonta elämää. Oli jotenkin hölmöä, ettei alkoholin kulutuksessa ollut kohtaa pari kertaa vuodessa, teinpä siis kyseiseen sarakkeeseen ihan uuden ruudun moiselle vaihtoehdolle. On meinaan omasta mielestäni aika iso kuilu vaihtoehtojen "en" ja "pari kertaa/kk" välillä.

Sairaudet ja oireet oli muuten läpihuutojuttu, mutta jäin pohtiin sitä, että haluaako PV tietää jos itsellä on satunnaista päänsärkyä niskajumeista johtuen jos a) ne menevät ohi normikipulääkkeellä jota on itsellä aina mukana ja b) käyn vakituisesti hieronnassa aukomassa jumeja ja se on vähentänyt päänsärkyjen määrää huomattavasti? Ja mitä meinataan hermostuneisuudella? Näissä käytin hyväkseni lääkärinlausunnon tehneen lääkärin toteamusta "jos täytyy miettiä sitä, että vaikuttaa se asiaan, niin se ei vaikuta asiaan". Eli ei ei ei jokaiseen kohtaan ja that's it.


Viimeisenä muttei vähäisimpänä odotti vuoroaan itse hakemus naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Siinä pääsi pieni paniikkinaurahdus jo kohdassa syntymäpaikka, sillä eipä siihen kirjoitettu sen enempää tai vähempää kuin Leningrad. Oh, the glory! Mutta onhan tuolla pyörinyt monia muitakin russki armeijassa, joten nou hätä.

Seuraava päänkiristys olikin jo heti Koulutuksen kohdalla, jäin arpomaan, että laitanko siihen liiketalouden koulutusohjelman josta kuitenkin valmistun joulukuussa (PAKKO!) vai politiikan opinnot josta valmistun mukamas vuonna 2019 (eli en koskaan). Vai pitäisikö siihen laittaa koulu, joka on tällä hetkellä suoritettuna oikeasti loppuun ja mistä sanansa mukaisesti on koulutus käyty, eli omalla kohdallani Vaatetusalan artesaanin tutkinto vuodelta käpy ja lehmä eli 2006? Tein sitten sellaisen ratkaisun, että iskin siihen kaikki kolme suoritusvuosineen sekä oppilaitokset, eipä siitä haittaakaan voi olla. Eipä sillä että mistään omasta tutkinnosta olisi mitään suoraa hyötyä armeijassa, ellei ne sitten laita mua vaatevarastoa valvomaan (ja siinähän pelottavasti yhdistyisi sekä artesaanin tutkinto että tradenomin kirjanpitotaidot, kääk...)

Toiveisiin laitoin samat joukko-osastot ja aloittamiserät kuin toiseenkin lomakkeeseen ja kirjoitin näihin myös lyhyet perustelut toiveiden osalta. Lopuksi sitten vaan ruksit liitteiden kohdalle ja avot!


Sitten vaan lomakkeet kirjekuoreen ja oman aluetoimiston osoite päälle. Sinne läks maanantaina paperit. Ja tajusin vasta kotona, etten ollut ottanut lääkärintodistuksesta yhtäkään kopiota, joten paree Postin tehdä tehtävänsä ja toimittaa kirje ehjänä perille... Är!


Ja tähän loppui kuiva selitykseni siitä kuinka valtion byrokratian kanssa tehdään maittavaa yhteistyötä lomakkeiden muodossa. Jos jollekin oli tästä iloa, kertokaa ihmeessä! Ne, jotka meinasivat nukahtaa kymmenen kertaa näiden horinoiden äärellä, pahoittelen, ettette tajunneet lopettaa ajoissa lukemista.