sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

MISTÄ TIETÄÄ...

... että alkaa olemaan korkea aika siirtyä reserviin?
No muun muassa näistä sekalaiseen järjestykseen laitetuista aatoksista:




* Kun lomilla tiirailee lähipusikoihin ja ajattelee "tuossa ois täydellinen navetuskeppi".

* Kun laittaa hieman meikkiä naamaan valokuvausta varten eikä meinaa tunnistaa itseään peilistä.

* Kun joku käyttää etunimeäsi ja menee pari sekuntia tajuta, että joku huutelee juuri sinua.

* Kun pelkkä ajatus hernekeiton syömisestä saa pienen oksennusrefleksin aikaan.

* Kun jalat ovat epämuodostuneet maihariin meneviksi ja lomilla normaalit lenkkarit taas vuorostaan hiertävät.

* Kun mangorahka on parasta jälkkäriä mikä mieleen tulee.

* Kun on mahdollisuus nukkua 2 h ennen omaa kipinävuoroa ja se vaikuttaa mahdottoman ruhtinaalliselta ajalta.

* Kun meinaa lomilla saada sydänkohtauksen äkillisestä "missä on mun ase??"-ajatuksesta.

* Kun lähikebabbilan tarjoilija lausuu sun tilauksen sun puolesta ääneen, koska oot tilannut samaa ruokaa joka perjantai viimeiset 48 viikkoa.

*  Kun on aivan normaalia nukkua päiväunia talvitakin alla vuoteessa.

* Kun kynsien alle on jämähtynyt ikikerros multaa metsässä ryömimisen vuoksi.

* Kun opintojen jatkuminen pelottaa, sillä siellä ei ole kukaan piiskaamassa sua jatkamaan.




Huomenna on kuulkaas TJ 10 joista palveluksessa menee 8 päivää. Vaikka toisaalta vähän jännittää kuinka sitä taas pärjää tämän laitostumisen jälkeen niin samaan aikaan tietää, että aikansa kutakin. Nyt on aika mennä kohti uusia seikkailuja (lue pettymyksiä). Itsellähän on ehkä maailman helpoin tilanne sillä mun ei oo tarvinnut miettiä mitään asunto-, opiskelu- tai työjuttuja palveluksen aikana. Mä olen jo kunnon autistina suunnitellut opinnot syksylle, joten tästä sitä vaan seilataan pehmein purjein takaisin oravanpyörään.

Sitä ennen meillä on nämä 1,5 viikkoa kaikkea mukavaa höpöhöpö-hommaa kuten varustepalautuksia, oppitunteja ja liikuntaa. Tulee vahvasti mieleen p-kauden alku, tosin silloin oli vielä tulevaisuus avoin ja mahdollisuuksia täynnä, nyt on jäljellä vain katkeruus, hahha.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt sitä kommenttia!